Entä jos elämä olisikin seikkailu
Jokainen päivä on uusi mahdollisuus
Ei sen elämän tarviis aina olla niin vakavaa. Yleisesti muodostuneet ”tietyt” rutiinit tulisi täyttyä peräti seitsemän kertaa viikossa tai vähintään viisi. Kysynkin miksi? Miksi elämä ei voisi olla, tästä päivästä lähtien omanlainen seikkailunsa. Seuraavaksi kuulen kyseenalaistavan lauseen mielessäni.
”- Mutta, kun ne kaikki arjen asiat pitää vaan hoitaa.” Niin pitääkin, mutta ei raataen ja samaa kaavaa toistaen. Ne voisi hoitaa ilolla ja nauttien. Puhutaan sitten kotitöistä, työstä tai ihan tavallisista asioista, mitkä nyt tulee vaan hoitaa.
Joskus voisi luistaa siivouksesta ja mennä lasten kanssa uimaan. Varata vihdoin se aika hierojalla tai luontaishoitajalle, mikä olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Jopa vuosia sitten. Kuinka kauan olet miettinyt pitäis pitäis ja pitäis lausetta? Saamatta sen kummemmin asioita aikaan. Monesti meidän PITÄÄ tehdä paljonkin asioita. Mutta, millä tavalla me sitten, niitä toimitamme. Onkin ihan eri asia. Onko se pakkopullaa vai oikeasti ihanaa tekemistä, josta nauttii?
Mieti, toistatko elämääsi samaa kaavaa noudattaen? Niin kuin, nämä asiat on aina hoidettu samalla tavalla. Mitä jos koittaisit tehdä, jonkun täysin rutinoituneen asian toisella tavalla? Työmatka olisikin kotiinpäin eri reittiä pitkin, mitä AINA olet kulkenut. Istut junan penkkiin toiselle käytävälle, mille olet AINA tottunut istumaan. Kokeilet uutta kampaajaa sen sijaan, ettet kävisi siellä ollenkaan?
Hyvinkin pienillä teoilla, asioihin tulee uutta ja erilaista näkökulmaa. MEIDÄN EI TARVITSE TEHDÄ KAIKKIA MAAILMAN ASIOITA AINA SAMALLA TAVALLA. Näkökulmaa voi muuttaa ja syytäkin olisi. Olisi tärkeää elää elämää itselle sopivalla tavalla. Ei naapurin Jorman tai Piian tavalla. Ei edes edesmenneen mummon toivomalla, ellei sieltä ole jäänyt arvokasta perinnettä tapoihin, joita haluaa itse vaalia.
Tiedän, että eilen lapsien olisi ollut syytä olla nukkumassa. Ennemmin kuin matkalla ystävien luota. Vietimme mukavaa kesäpäivää ja ilta hieman venähti. Matkalla olikin ehkä upean auringonlasku, jonka olen nähnyt. Harmi, kun en saanut onnistunutta kuvaa siitä. Aamulla ollaan nukuttu pitempään, kuin tavallisesti. Olen itse ollut aina jollain tavalla hetkessä eläjä. Nykyisin vielä enemmän. Päiväkerrallaan juuri sitä mikä tuntuu hyvältä. Ei tarvii tehdä enempää tai vähempää. Turha hössötys on ihan turhaa. Asioita voi tehdä ”helpommin”. Kun kuuntelee mitä tarvitsee. Onko se sitten lepoa vai lenkkiä. Joskus ihan jotain muuta.
Oletko elämässäsi hereillä? Vai kuljetko samaa totuttua kaavaa? Mitä voisit tehdä ihan ensimmäisenä, jotta saisit askeleen pois oravanpyörästä?
Usein elämämme elämää, kun eläisimme viimeistä päivää, eli lähes tulkoon täysiä paahtaen. Minulle tuo ajatus tuo ahdistuksen ja kiireen tunteen. Mitä kaikkea minun PITÄISI vielä ennättää tehdä. Jos lauseen kääntää toisinpäin. Eläisi elämää kuin ENSIMMÄISTÄ PÄIVÄÄ! Mitä kaikkea ihanaa ja ihmeellistä elämä tarjoileekaan! Kokeileppa tuota ajatusta, se muuten kannattaa!
Näillä mietteillä uuden päivän seikkailuun!
Ystävyydellä Anita
