Kun energioista tuli osa arkea

Elettiin vuotta 2012, kun ensimmäisen kerran tiedostin täysillä energiat elämässäni.
Koko ikäni olin etsinyt jotakin, pohtinut ja uskonut, että on muutakin kuin näkyväinen maailma. Lapsena lainasin kirjastosta astrologia- ja numerologiakirjoja, opuksia positiivisuudesta ja henkisyydestä.
Vaikka nämä ajatukset aina kulkivat mukana, jäivät ne hetkeksi aikuistumisen jalkoihin.
Olin viimeiset vuodet vellonut synkissä ajatuksissa ja vihdoin olin saanut mieleni siihen pisteeseen, että koin olevani onnellinen.

Tuolloin hehkattiin kirjasta nimeltä Salaisuus, jossa puhuttiin vetovoiman laista, mitä ajattelet, sitä saat -periaate. Ostin kirjan ja ihastuin.
Salaisuus oli ihanasti kaupallistettu ja helposti lähestyttävä. Hyvä ensimmäinen kirja avaamaan asioita ja herättelemään.
Hain lisää kirjoja aiheesta ja samalla sain tietoa henkisyydestä.
En muista tarkalleen miksi päädyin Deepthin eli Kirsi Rannon blogiin, mutta sen muistan, että ahmin kaikki postaukset päivissä.
Samalla löysin Niina-Matilda Kuusiston kirjat ja hänen kauniit sanansa olivat kuin kartta.

Tämä kuva on otettu kesällä 2012 silloin, kun ensimmäisiä kertoja sain tuntea mitä on ilon energia.

Istuin pihallani nurmikolla hymy kasvoilla katselemassa pilvien muotoa ja tunsin uskomattoman kevyen, iloisen, rakkaudentäyteisen energian ympärilläni.
En tiennyt mitä tapahtuu, mutta tunsin vahvasti olevani yhteydessä johonkin suurempaan.
Samalla tunsin suurta tarvetta kulkea luonnossa ilman kenkiä.

Menin viereiselle luontopolulle, otin kengät pois ja upotin varpaani askel askeleelta syvemmälle maahan. Pälyilin samalla ympärilleni siltä varalta, että takaa lähestyisi lenkkeilijä ja saisin äkkiä kengät takaisin jalkaan, eihän tämä voinut olla tervettä touhua!

En ollut koskaan kuullutkaan maadoittumisesta, ja kuitenkin tein niin täysin tiedostamatta. Tarve oli yhtä vahva kuin veden juonti. Sen tunnistaa, vaikkei tietäisi mistä on kyse. Saamme nimittäin jatkuvasti ohjausta korkeimmalta minältämme ja henkimaailmasta, mutta se vaatii, että avaamme sisäiset korvamme ja olemme valmiit kuuntelemaan. Minä olin ja voi sitä pölpötyksen määrää, kun vihdoin liki 30 vuoden kuluttua olin asian tiedostanut.

Seuraavat viikot olivat täynnä synkroniaa ja alati virtaavaa rakkauden energiaa, jossa sain kylpeä.
Uudelleen ja uudelleen tuli niin vapaa-ajalla kuin työssäni vastaan ihmisiä, jotka olivat samoissa energioissa. Ja sitten tapasin pienessä luomuputiikissa naisen, joka halusi tehdä minulle ilmaiseksi energiahoidon.
En tiennyt mikä ihme on energiahoito, mutta menin. Se oli aivan ihanaa, vaikka en vielä kiinni saanutkaan kaikesta ja useamman kerran mieleen juolahti, olenko nyt ihan hurahtanut kun tämmöistä teen. Kuitenkin sekin sysäsi eteenpäin.

Tuosta se lähti, eikä kerran näiden ovien auettua enää tarvitse sulkea niitä. Tai edes voi, sillä se viisaus joka tuolta korkeammalta ihmisen mieleen tuodaan, on sellaista, että se järjestää kaiken uudelleen, ja ymmärrys kasvaa niin suureksi kaikkea kohtaan, ettei vanhaan ole paluuta.