Ehkä oletkin koteloitunut perhonen
Onko jokin tunne ollut sinulle “liian paljon”?
Liian voimakas, liian hävettävä, tai liian “turha”?
Ehkä opit jo lapsena, että olit tunteinesi liikaa.
Liian villi, liian herkkä, liian näkyvä –
kuin kaunis perhonen, joka ei mahtunut ympäristönsä asettamiin odotuksiin.
Ja niin se herkkä perhonen vetäytyi suojaan, takaisin koteloon.
Asettui raameihin, muuttui seinätapetiksi, oli sopivasti.
Niin moni meistä on oppinut, että tietyt tunteet ovat pahoja, jopa vaarallisia:
viha → sotkee ilmapiirin
surullisuus → kuormittaa muita
väsymys → tarkoittaa laiskuutta
pelko → merkki heikkoudesta.
Aiheuttavat hylätyksi tulemisen.
Niin me opimme piilottamaan tunteemme.
Hymyilemme ystäville, vaikka sisällä kipuilee.
Jatkamme suorittamista, vaikka keho huutaa lepoa.
Sanomme “ei haittaa”, vaikka oikeasti sattuu.
Ja ne tuntemattomat tunteet koteloituvat, jäävät kehoon:
jännityksenä hartioihin,
puristuksena rintaan,
levottomuutena, joka ei tiedä, missä asua.
Jos sinäkin olet kantanut tunteita, joita ei koskaan hyväksytty,
tunteita, jotka olivat vääränlaisia – voisitko antaa niille tänään luvan olla?
Yhden pienen hetken ajan, jolloin huokaat:
“Minä saan tuntea näin.”
Toista se hetki huomenna.
Huomaatko; kotelo alkaa pehmetä.
Ja lopulta sisältäsi kurkistaa jälleen kaunis perhonen. Sillä tiedäthän; ei se koskaan kadonnut. Se odotti piilossa, että tulisi hyväksytyksi.
Lempeydellä, Heli
~~~
Lisää ajatuksiani löydät Instagramista tililtäni @mielipaikka_terapia, tervetuloa!
