Siinä sinä olet, kaiken jaksamisen reunalla
Etkö enää kuule sateen ropinaa ikkunaa vasten tai lintujen laulua kesäpäivänä?
Etkö haista kevään tuoksuja ja havumetsän raikkautta, tai tunne lämpöä rinnassasi, vaikka kesä ympärillä on kauneimmillaan?
Kuin jokin osa sinusta olisi hiljalleen sulkeutunut.
Ehkä kiire vei mukanaan.
Ehkä vastuut, paineet ja muiden tarpeet kasvoivat niin suuriksi, että oma sisäinen maailmasi ja tunteesi jäivät taka-alalle.
Ja elämästä tuli suorittamista.
Se tapahtui pikkuhiljaa, huomaamattasi. Opit kulkemaan autopilotilla, tehokkaasti. Sait paljon aikaan, pärjäsit, olit se, joka suoriutui.
Aina.
Ja sinä olet väsynyt. Niin väsynyt.
Tunnistatko sen hiljaisen kaipuun, joka kuiskii sisälläsi?
Kaipuun kokea ja tuntea elämää joka aistilla, jokaisella solulla.
Kaipuun rauhaan, omien ajatustesi äärelle.
Kaipuun hetkiin, joissa herkkä sydämesi läikähtää kaikesta kauneudesta. Siinä ihan tavallisessa päivässä.
Ja sinä haluat antautua ja päästää irti kontrollista. Astua syrjään suorittamisen polulta. Keventää taakkaa harteillasi, jotta et uupuisi. Jotta tuntisit.
Haluat antaa itsellesi luvan levätä, olla irti tavoitteista ja tehtävistä. Juuri nyt.
Haluat sallia itsesi olla ihminen – ei suorittaja, pärjääjä, muiden tarpeiden täyttäjä.
Sinä.
Ja silloin ehkä huomaat, miten kaunis valo on aamulla, kun kaikki on vielä hiljaista. Venyttelet nauttien.
Ehkä tunnet lämpimän kiven varpaidesi alla.
Ehkä seisot pitkästä aikaa sateessa ja tunnet pisaroiden leikin ihollasi.
Ja kuulet, kuinka tuuli suhisee puissa, lehdet havisevat.
Kuulethan sen?
Lempeydellä, Heli
~~~
Instagramissa tilillä @sun.askeleita kirjoitan omien rajojen löytämisestä, liiallisesta kiltteydestä, miellyttämisestä, herkkyydestä ja uupumisesta — ennen kaikkea ihmisyydestä. Kurkista ja tule seuraamaan.
