Klaus Kokko-Rahikainen: Miehisen ylpeyteni harha

Mitä tapahtuu kun miehinen ylpeyteni kuluu pois? Mitä jää jäljelle kun en enää halua valloittaa, voittaa, omistaa ja käyttää hyväkseni? Kuka tai mikä minä olen ilman miehisen hahmoni kuorta ja kehoni eläimellistä erillisyyttä ja halua puolustaa omaa hulluuttani? Kuka minä oikein olen?

Olen ikäni kantanut miehuuden taakkaa huolimatta siitä, että olin kuvitellut sen jo kohdanneeni. Olin siirtänyt oman hulluuteni noihin toisiin, jotka ilmaisivat sen ehkä karkeammin ja selkeämmin ja jättänyt oman kusipäisyyteni kohtaamatta, tunkenut sen alitajuntani syviin mutiin. Olin käyttäytynyt kuin mikä ulkokultainen hyväkäs konsanaan.

Julkaisin kesällä 2016 kirjan nimeltä Kun miehen sydän avautuu. Kuvittelin silloin kirjoittaneeni kirjan, joka kertoo tuosta avautumisesta, mutta sain pian tuta, että olin vasta alkumatkalla. Tuona samana syksynä erosin ja muutin pois Ahvenanmaalta tänne Sastamalan Karkkuun, jossa olen jatkanut tutkimuksiani ja päätynyt siihen, että todellinen avautuminen tarkoittaa hetkeä jolloin sydämen ilo avautuu, kun kaikki sitä ympäröivä pelon kuona on louhittu pois ja kun ei enää ole kyse miehestä tai naisesta vaan Elämästä Itsestään meissä kaikissa. Sydämellä ei ole sukupuolta 🙂

Yksinkertaistettuna ihmisessä on kolme energiakeskusta eli ylä- ja alapää sekä niiden välissä sydän. Ennen vanhaan miehet hallitsivat niin ylä- kuin alapäätäkin eli älyn ja seksuaalisuuden maailmoja ja naisten osalle jäi sydämen hallitseminen eli rakkauden ja huolenpidon maailma. Tällöin parisuhteetkin olivat symbioottisia eli miehet ja naiset täydensivät toisiaan ja olivat siksi myös toisistaan riippuvaisia. Miehet siis kuvittelivat osaavansa hallita niin älyn kuin seksinkin maailmoja, mutta tarvitsivat naisen rakkautta ja huolenpitoa jaksaakseen tuota puolinaista elämää. Ja naiset kuvittelivat, että heidän osansa on rakastaa ja pitää huolta niin miehistä, lapsista kuin kaikenlaisista sairaista, joita tuo tasapainoton elämäntapa tuotti…

Lopulta naiset kyllästyivät alistettuun asemaansa ja lähtivät valloittamaan niin älyn kuin seksuaalisuudenkin maailmoja. Nykyään he yleisesti ottaneet nekin omikseen, vaikka jotkut naiset ovat matkalla kadottaneet oman luontaisen yhteytensä sydämeen ja rakkauteen samalla kun heistä on tullut miesten kaltaisia. Ja jotkut miehet taas ovat saaneet tarpeekseen yksinvaltiudestaan älyn ja seksin alueella ja lähteneet viljelemään omia hoivaamisen ja rakastamisen taipumuksiaan. He ovat lähteneet tapailemaan sydämen avautumista, vaikka suurin osa miehistä onkin tyytynyt entisiin valta-asemiinsa, joita niin ylä- kuin alapäänkin haltuunsa ottaneet naiset uhkaavat. Suurin osa miehistä on ihan kusessa, sillä he eivät tiedä, että heissäkin asuu se sama rakkaus, jota he ovat perinteisesti naisilta kaivanneet.

Minulle on nyt lopulta selvää, että yksikään nainen ei voi täydentää minua samalla kun ymmärrän, että minäkään en voi täydentää yhtäkään naista kokonaiseksi. Meidän kaikkien on avattava omat voimakeskuksemme ja löydettävä oma suhteemme niin älyyn, seksiin kuin rakkauteenkin. Vasta sitten voimme olla kokonaisia olentoja ja ihmisiä riippumatta mies- tai naiskehostamme. Seuraavassa kuvaus siitä kun oma sydämeni lopulta viiden vuoden ankaran louhimisen kautta avautui ja kaikki valloittaminen loppui:

Heräsin eräänä kesäisenä aamuna pakottavaan tietoon ja ymmärrykseen oman miehuuteni ristiriitaisuudesta. Näin miten kaikki valloittaminen – niin naisten, yritysten, maiden kuin markkinoidenkin – perustuu harhaan ja luuloon, että minusta mieshahmoisena puuttuu jotain, joka minun on toisilta jollain tavoin saatava eli valloitettava. Todellisuudesta minusta ei mitään puutu eikä ole koskaan puuttunutkaan, mutta tuo kuvitelma on saanut minutkin toimimaan julmasti ja tunteettomasti lähelleni uskaltaneita naisia kohtaan. Itkin vuolaasti tajuttuani, mitä olin tehnyt.

Sinetöidäkseni tämän herkkyyteni heräämisen lähdin käymään Pyhän Marian kauniilla keskiaikaisella kivikirkolla, joka sijaitsee entisen mahtipappilan vieressä Rautaveteen kurottavan lyhyen niemen juuressa. Ajoin kirkolle pientä hiekkatietä suuren peltoaukion yli, ohitin oikealle jäävän maatilan ja vasemmalla ylväänä nousevan pappilan ja ajoin kirkon parkkipaikalle.

Nousin autosta ja kävelin paljasjaloin läheisen laiturin päähän, johon istuuduin lohdullisesti itkien. Kyyneleet tulvivat olennostani ja tippuivat Rautaveden lähes tyveneen veteen, joka aukeni laiturin päästä kohti kotiani Karkussa sekä Ellivuorta ja Pirunvuorta järven toisella rannalla. Itkiessäni huomasin varpaitteni yltävän järven lämpimään veteen ja polskuttelin niillä kevyesti luoden ikuisuuteen laajenevia rinkejä. Itkin kaikkea sitä miehistä hulluutta, sairautta ja loputtomalta tuntuvaa valloittamisenhalua, jossa minäkin olen ollut osallisena. Itkin koko ihmiskunnan surua miehen itseensä eksymisen vuoksi ja saatoin oman menneisyyteni murheita päätökseen.

Sitten jatkoin kirkon pikkuovesta sisään kiviseinien viileyteen ja astuin kirkon alttarille. Sen oikeassa reunassa oli Pyhän Marian puinen keskiaikainen patsas, johon nyt ensi kertaa todella kiinnitin huomioni. Kiitin Äiti-Mariaa hänen kaikensallivasta rakkaudestaan, joka oli sallinut minunkin räpistella hänen kaikkea kantavaa syliään vastaan näinkin pitkään.

Sitten kävin tervehtimässä vasemman puolen Pyhän Johanneksen patsasta ja lopulta käännyin itse ristillä edelleen roikkuvan Kristuksen puoleen. Kiitin häntä hänen esityöstään ja polunraivauksestaan, joka oli tehnyt minunkin melkein mahdottomasta matkastani mahdollisen. Itkin taas vuolaasti ja Pyhä! Pyhä! Pyhä! toistui mielessäni.

Sitten jatkoin matkaani kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa Pyhän Olavin kirkkoa. Minulle tuo maskuliininen pyhättö on aina ollut vieraampi, sillä minua ovat Pyhän Marian salaisuudet kiinnostaneet enemmän. Mutta nyt oli aika vierailla niissä molemmissa.

Molemmat keskiaikaiset kivikirkot ovat perusmuodoltaan samantyyppisiä, mutta nimensä, ympäristönsä ja myös historiansa kautta niillä on selvästi eroava maskuliininen tai feminiininen laatu. Pyhä Maria on vehreällä niityllä melkein neitseellisessä maisemassa, jossa ei juurikaan näy muita ihmisen käden jälkiä. Pyhä Olavi taas kalliolla vilkasta kaupunkia vastapäätä ja muutenkin sen ympärillä on enemmän asutusta ja kulttuurin eli miehen käden jälkiä.

Pyhä Olavi ympäristöineen on levottomampi ja karumpi kuin Pyhä Maria, siis miehinen siinäkin suhteessa. Pikkupojat ottavat rantakivikolla ensimmäisiä maistejaan pyhää lientä sisältävistä pulloistaan ja vanha rouva vahtii tyttärensä siveyttä aurinkoisella retkipaikalla. Rantakallioille on jäänyt niin tupakantumppeja kuin kiveen kilahtaneita pulloja siruineen.

Pyhä näky aukeaa kirkon yläosastaan kauniin kaarevasta pääovesta kohti kalliorantaa, vihreitä kaisloja ja veden kalvosta sinisenä toistuvaa taivaan syvyyttä. Jään oviaukon sisäpuolelle seisomaan ja tuijottamaan hetkeksi ulos pyhyyteen. Jytisen voimallisen hetken rauhaa… Minä olen sekä Pyhä Maria että Pyhä Olavi, olen kokonainen ihminen ja Elämä Itse! Kiitos! Kiitos! Kiitos!

Olen tulossa perille sinne, missä me kaikki olemme yhtä, sinne missä miehet ja naiset ovat aina olleet yhtä kaikkeuden ikuisessa sylissä, sen kaiken kattavassa rakkaudessa. Se on suloista ja kaunista, viatonta ja vaivatonta, se on Elämä Itse meissä kaikissa. Ihan hyvä!

Klaus Kokko-Rahikainen

PS. Epävirallinen Samavika-Rahikainen on kasvanut pian virallisestikin Kokko-Rahikaiseksi poltettuaan vikojensa kokot ja noustuaan kokkona ilmoille ylemmille näkemään niin itsensä kuin maailmansakin.

Klaus Rahikainen on elämäntutkija ja kirjailija, joka on vuodesta 1988 yhteensä 17 kirjan kautta tutkinut Elämän ihmettä ja omaa osaansa sen luojana ja kantajana. Vuoden 2019 joulukuussa hän kävi ensimmäistä kertaa Kiinassa ja myös kaupungissa nimeltä Wuhan, mikä laukaisi erityisen hedelmällisen ja edelleen jatkuvan monipolvisen luomiskauden, jonka aikana hän on julkaissut jo neljä kirjaa eli Olet rakkaus jota kaipaat sekä Pelon tuolla puolen elokuussa 2020. Ainutlaatuinen kuvitettu kissakirja Kissa kehrää ykseyttä ilmestyi joulukuussa 2020 ja kuin elämän lopputyönä Alussa oli ilo keväällä 2021.

Klaus kirjoittaa päivittäin Facebookiin sekä lyhyitä että pitkiä huomioita elämän menosta, sen ihmeellisyydestä. Lisäksi hänellä on nettisivusto, jonka sivuilta löydät sekä hänen tekstejään että videoitaan. Se kautta voit myös hankkia hänen kirjojaan tai sopia henkilökohtaisesta tai ryhmässä tapahtuvasta Elämän ihmeen jakamisesta ja pohtimisesta hänen kanssaan. Hän voi myös auttaa sinua kirjakätilönä oman kirjasi kaikissa mahdollisissa synnyttämisvaiheissa.

https://klausrahikainen.com

Lisää kirjoittajalta Naiseuden Voima

Oskari Alanen: Varjojen syvyyksistä Valon ja rakkauden polulle

Olet kulkenut pitkän taipaleen päästäksesi tähän hetkeen. Hetkeen, jolla on enemmän merkitystä...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.