Lapsuuden turvattomuus ei tallennu vain muistoihin, vaan se kirjoittaa itsensä syvälle kehoon ja hermostoon. Kun joutuu kasvamaan ympäristössä, jossa on jatkuvasti varuillaan, kehon hälytysjärjestelmä jää usein päälle vielä silloinkin, kun vaara on jo kauan sitten poistunut.

Hermosto, joka jäi hälytystilaan

Monelle turvattomassa ympäristössä kasvaneelle jatkuva jännitys ja valppaus ovat olleet normaaliolotila niin kauan, ettei muunlaisesta olosta ole edes kokemusta. Vaikka nykyhetkessä asiat olisivat hyvin, hermosto saattaa silti elää menneisyydessä. Tämä näkyy usein kroonisena lihasjännityksenä, vaikeutena nukahtaa tai säpsähtelynä pienistäkin äänistä. Keho kantaa mukanaan taistele tai pakene -tilaa, joka oli lapsena välttämätön selviytymiskeino, mutta joka aikuisuudessa kuluttaa voimavarat loppuun. Kun mieli yrittää vakuuttaa kaiken olevan kunnossa, keho saattaa silti huutaa vaaraa. Usein nämä ovat niin tuttua ja automaattisia, ettei niitä edes huomaa. Ne ovat muovautuneet luonnolliseksi osaksi itseä.

Miksi järki ei riitä rauhoittamaan kehoa?

Tämän ylivireyden ymmärtäminen on avain toipumiseen. Kyse ei ole tahdonvoimasta tai luonteen heikkoudesta, vaan hermoston automaattisesta suojareaktiosta.

Toipuminen vaatiikin usein sitä, että opimme kommunikoimaan kehomme kanssa sen omalla kielellä. Pelkkä asioiden puhuminen ei aina riitä, jos keho on edelleen hälytystilassa. Tarvitaan turvan kokemuksia, jotka tuntuvat fyysisesti: rauhallista hengitystä, tietoista läsnäoloa ja lempeää kosketusta. Kun hermosto alkaa pikkuhiljaa uskoa, että hätätila on ohi, lihakset voivat pehmentyä ja mieli saa vihdoin levätä. Se on pitkä prosessi, jossa opetellaan luottamaan omaan kehoon uudelleen, yksi hengenveto kerrallaan.

Ankkuroituminen nykyhetkeen aistien avulla

Kehon turvan tila ei ole pelkkää ajattelua, vaan se on fyysinen kokemus ja syntyy aistien kautta. Silloin, kun hermosto on tottunut ylivireyteen, turvan tunne saattaa aluksi tuntua jopa vieraalta tai pelottavalta. Matka kohti tätä tilaa alkaa pienistä, toistuvista ankkureista nykyhetkeen. Keho tarvitsee konkreettisia todisteita siitä, että se on suojassa. Tämä voi tarkoittaa painon tunnetta jalkapohjissa, lämpimän kupin pitelemistä käsissä tai selän nojaamista tukevasti tuoliin. Nämä aistihavainnot viestivät aivojen alkukantaisimmille osille, että juuri tässä hetkessä maa kantaa ja ympäristö on rauhallinen.

Lempeys on hermoston tehokkain lääke

Turvan tilan vahvistaminen vaatii myös itsemyötätuntoista suhtautumista kehon omiin reaktioihin. Sen sijaan, että säikähtäisi tai vastustaisi sydämen tykytystä tai hengityksen tihentymistä, voi opetella havainnoimaan niitä uteliaasti ja lempeästi. Turva kasvaa siitä, että oppii olemaan oman kehonsa puolella silloinkin, kun se hätääntyy. Syvä ja rauhallinen uloshengitys on yksi tehokkaimmista tavoista aktivoida kehoa takaisin turvaan. Kun annamme itsellemme luvan pysähtyä ja vain olla, ilman suorittamista, opetamme hermostollemme, että olemme arvokkaita ja turvassa myös levossa. Se on asteittainen laskeutuminen takaisin omaan itseen, jossa jokainen pieni rauhoittumisen hetki rakentaa uutta, turvallisempaa perustaa elämälle.

Kun hätä iskee: Ohjeita hermoston rauhoittamiseen

Ankkuroi katseesi: Etsi huoneesta viisi punaista esinettä tai nimeä mielessäsi kaikki näkemäsi asiat.

Käytä 5-4-3-2-1 -tekniikkaa: Nimeä 5 asiaa jotka näet, 4 joita voit koskettaa, 3 joita kuulet, 2 joita haistat ja 1 jonka voit maistaa.

Pidennä uloshengitystä: Hengitä sisään laskien neljään ja puhalla ulos hitaasti laskien kahdeksaan. Toista useita kertoja.

Luo fyysinen kontakti: Laita käsi rinnan päälle tai halaa itseäsi napakasti. Tunne omien käsiesi paino.

Käytä kylmää: Pese kasvot jääkylmällä vedellä tai pidä jääpalaa kädessäsi. Voimakas aistimus katkaisee hätätilan.

Paina jalat maahan: Tunne jalkapohjasi lattiaa vasten. Työnnä jalkoja maata vasten ja tunne, kuinka maa kantaa sinua.

Sano ääneen tai mielessäsi: ”Olen turvassa juuri nyt. Tämä on vain vanha selviytymisreaktio. Tämä menee ohi.”

Lepää ja helli itseäsi pienin teoin

Sinun ei tarvitse enää selviytyä yksin – on aika antaa itsellesi lupa levätä ja tulla vihdoin nähdyksi.

Ystävyydellä Anita