Keskeneräisyyden harjoittelua bullet journalin avulla

Kaipaatko arkeesi lisää luovuutta, mutta koet olevasi kaukana siitä, mitä itse omalta luovuudeltasi haluat ja odotat?

Oletko kuullut bullet journalista?

Bullet journal, tai useimmiten lyhennettynä bujo, on vihko, joka on tarkoitus täyttää itselle sopivaksi kalenteriksi. Kalenterin lisäksi se toimii samalla muistikirjana ja sinne on mahdollista lisätä erilaisia suunnitelmia ja seurantakaavioita. Esimerkiksi unenmäärän, tunteiden, mielialan ja kuukautisten seuranta voi olla itseä palvelevaa pidemmällä aikavälillä. Myös omia muistilistoja ja mitä tahansa itselle tärkeitä kirjauksia ja pohdintoja on helppo laittaa samoihin kansiin.

Pistesivuisesta vihkosta on helppo lähteä luomaan omannäköistä ja vaihtelevaa kalenteria, mutta myös tavallisesta vihkosta on mahdollista loihtia itselleen bujo.

Aloitin yhteisen tieni bullet journal-kalenterin kanssa viime vuoden alussa. Katselin aluksi erään ystäväni toimimista oman kalenterinsa kanssa ja sain innostuksen kipinän. Pistesivuinen kalenteri löytyi kirjakaupan ohi kävellessä ja tämän jälkeen etsin joitakin youtube-videoita aiheen parista päästäkseni paremmin alkuun. Videoista sain ideoita ja vinkkejä sisällöstä, mitä bujoon voi toteuttaa. Jokainen voi toteuttaa omaa bujoaan täysin itselleen sopivalla tavalla ja ajan myötä sen kanssa työskentely takuulla muokkautuu ja tulee oman näköisemmäksi. Näin on ainakin omalla kohdalla käynyt.

Aloittaessani ja videoita katsoessani huomasin itsessäni epäilystä, että onkohan tämä sittenkään minun juttuni. Videoilla näyttäytyneet viimeisen päälle laaditut suunnitelmat ja viivottimentarkat mittailut tuottivat siinä vaiheessa lähinnä vaativuus-ahdistusta. Koin alkuun myös isoa huonommuuden tunnetta ja tuntui, että siinä hetkessä olemassaoleva luovuuteni hyppäsi niiden itselle asetettujen vaatimusten myötä monta askelta taaksepäin.

Päätin kuitenkin, että alan vain tehdä ja toimia. Jollain ihmeellä onnistuin laittamaan itselleni tuttua vaativuutta sivuun ja ottamaan kynän käteeni. Ensisijaisesti taisin sitoutua siihen, että nyt teen enkä anna huonouden tunteen ja häpeän laittaa tekemistäni lopullisesti solmuun. Annoin itselleni luvan yrittää ja erehtyä. Luvan tehdä virheitä ja oppia niistä.

Luovuus jäässä toteutettuja ensisivuja.

Luovaa tekemistä voi toteuttaa todella monella eri tavalla. Monesti näemme helpommin ympärillämme mahtavia moniosaajia ja viimeisen päälle hiottuja juttuja. Näihin itseämme vertaillen koemme oman tekemisemme helposti mitättömäksi ja osaamattomaksi. Tämä ainakin on ollut oma kokemukseni.

Tämä samainen vertailu voi saada meidät jumiin ja häpeän loukkoonkin. Kokemaan, että me itse olemme huonoja ja mitättömiä, sanoin kuin ”olemattomat” luomuksemme. Itse olen ainakin erityisherkkänä ja omassa häpeäidentiteetissä uivana kiinnittänyt paljon huomiota ympärillä näkyvään. Olen nostanut muiden tekemää jalustalle ja kokenut näin melkein kaiken muun kuin itse tehdyn jollain lailla upeana ja arvostettuna. Ja tällä tavalla toimimalla olen oikein imenyt tätä omaa huonoutta vahvistavaa kokemuspiiriini. Ja voi kuinka monesti elämässä olenkaan löytänyt tieni sellaisen pariin, missä olen päässyt kokemaan huonommuuden tunnetta. Itselle elämän aikana muodostuneiden väärien uskomusten huomaaminen, ymmärtäminen ja purkaminen on ottanut paljon aikaa ja olen edelleenkin sillä kasvun tiellä. Olen esimerkiksi usein nähdessäni jotain omasta mielestäni hienoa ajatellut, että minun pitäisi pystyä heti samaan. Ja olen myös monesti pettynyt, kun en siihen ole kyennyt sekä ties kuinka monet kerrat olen heittänyt lannistuneena hanskat tiskiin ja itkenyt pettymystäni piilotetusti.

Vertailun myötä arvotamme helposti toisten osaamista ja myös olemista jollain lailla paremmaksi kuin omaa osaamistamme ja olemistamme. Tekemisen arvottaminen toki on ajettu sisäiseen systeemiimme kouluajoista tai jopa päiväkotiajoista lähtien. Ei ole helppoa tehdä pesäeroa vertailusta ja kuitenkin siitä irrottautuminen on mahdollista. Ensisijaisesti se taitaa kaivata vahvistusta sisäiseen turvaamme. Kun se on meitä kannattelevaa, uskaltaudumme helpommin mukavuusalueeltamme ulospäin.

Omat ensimmäiset bullet journalin sivuni olivat mielestäni aivan tosi kehnoja ja tuntuivat lapsen räpellykseltä. Siitä kuitenkin tarvitsi aloittaa ja jotenkin onnistuin kestämään sen räpellyksen. Annoin sen olla ja opettelin sietämään kaikkea, mitä se nosti uudelleen koettavaksi, juurikin sieltä omalta lapsuusajalta.

Ihmisyyteen isolla kädellä kuuluvaa keskeneräisyyden tunnetta olen saanut todella harjoitella juurinkin muun muassa bullet journalin kanssa. Eihän se oma käsiala ja kädenjälki tietenkään ollut lähelläkään sitä, mikä videoilla näyttäytyi ja tuntui ettei itse alkuun keksinyt mitään ”hienoja” tapoja koristella sivuja. Itsellä oleva vaativuus saa meidät joskus luopumaan tekemisestä, joka tuntuu liian vaikealta. Ainakin se voi koetella meitä ja sinnikkyyttämme. Ja kuitenkin siinä juuri piilee älyttömän suuri kasvun mahdollisuus harjoitella ja opetella jotain uutta.

Tässä samaisessa bullet journalin alkuvaiheessa elämääni astui mukaan myös terapeuttisen taidetyöskentelyn koulutuksen aloitus Elämäntaidekoulu Ilossa. Tämä on ihan ehdottomasti ollut yksi iso asia, jonka avulla olen saanut työstettyä sisäistä turvaani. Koulutuksen aikana olen enenevässä määrin tekemisen kautta opetellut sisäistämään terapeuttisen taiteen tärkeää ohjenuoraa siitä, kuinka kaikki luova tekeminen on oikein. On ollut huojentavaa hiljalleen irtipäästää ajatuksesta, että joku olisi ehdottomasti väärin ja vältettävää tai että olisi vain joku tietty tyyli tai tapa, joka palvelee tekemistä. Vaikka valitettavasti aika väärinpäin meille on luovia aineita elämän aikana opetettu ja tämän haitallisen uskomuksen purkaminen ei olekaan ihan hetkessä tapahtuva juttu.

Monesti kaikessa, mitä nyt vaan maailmassa on mahdollista tehdä ja harrastaa, on tarjolla viimeisen päälle tarvikkeet ja ohjeet ja ehdottomat must ja hifistelyjutut. Näin on myös bullet journalin kanssa. On olemassa monia erilaisia teippejä, kyniä ja vihkoja. Itse olen aika tee-se-itse tyyppi ja tulen tee-se-itse-suvusta ja näin ollen koen, että aloittaakseen jonkun jutun, ei ole heti mikään välttämättömyys hankkia kaikista kalliimpia asioita viimeisen päälle. Kaikkea on mahdollista tehdä myös hyvin omanlaisesti ja itselle sopivalla tavalla ja vaikka mahdollisimman paljon kierrätys edellä. Toki vihko ja kynät, joiden jälki ei mene sivusta läpi ovat aika olennaiset ja niistä löytyy paljon tietoutta Vihkokaupassa. Tietenkin jokaisen on hyvä toimia sisäistä itseä kuunnellen ja hankkia juuri itseä kutsuva materiaali. Minulle on toiminut lähteä liikkeelle vaatimattomasti ja kasvattaa tietoa ja osaamista matkan varrella.

Olen ostanut jonkin verran tarroja ja teippejä, mutta jotenkin koen itselle omanlaisemmaksi piirtäen taiteilun ja erilaisen kokeilun bujon sivuilla. En tähtää täydellisen siistiin jälkeen, mutta joskus siinäkin onnistun. Erityisesti itselle hauskimmaksi on tullut kokeilu ja leikittely siitä, millälailla ja missä muodossa viikonpäivät haluavat sivuille muotoutua.

Itselläni on seinällä vuosikalenteri, johon merkkaan pidemmälle menevät menot, koska bujoa täytän eteenpäin yleensä noin kahta-kolmea kuukautta kerrallaan. Tämän olen huomannut minulle sopivalta tavalta täyttää ja toimia ja tähänkin täyttämisasiaan jokainen varmasti löytää oman itselle sopivan tavan. Jos ei jo lähtökohtaisesti, niin kokeilemalla ainakin.

Kun aloittaa yksinkertaisesti, näkee oman kehittymisen ja kasvun. Bujo on myös mahtava mahdollisuus kokeilla erilaisia tapoja toteuttaa itseään ja omaa luovuuttaan sekä pitää itsensä sivujen myötä muokkaantuvassa ja liikkuvassa tilassa. Ja se on ehdottomasti mahtava oppimistyökalu oman tekemisensä myötätuntoiseen tarkasteluun.

Lisää kirjoittajalta Kirsikka / Pirtanauhaa ja piikkilankaa

Keskeneräisyyden harjoittelua bullet journalin avulla

Kaipaatko arkeesi lisää luovuutta, mutta koet olevasi kaukana siitä, mitä itse omalta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.