Kasvotusten, saman taivaan alla
Kasvotusten, saman taivaan alla
Mikä tekee elämästä kaunista ja mielekästä? Mikä herättää meidät eloon ja saa laskemaan suojakuoremme? Milloin uskallamme olla avoimia, haavoittuvia ja jälleen eläviä?
Minä olen arvokkainta, mitä minulla on.
Elämän lahja on kaunein ja arvokkain lahja, mitä olen saanut,
siksi muistan kohdata itseni myötätuntoisesti, rakastavasti ja arvostaen.
Näen itsessäni asuvan kauneuden ja hyvät ominaisuudet.
Ajatukseni ovat tekojeni ja kokemusteni siemeniä,
niillä rakennan myös tulevaisuuttani.
Löytämällä itsestäni kauneutta,
luon ympärilleni kauneutta ja iloa.
Olemalla kiitollinen elämälle,
kutsun luokseni uusia ilon ja onnen siemeniä.
Tulemalla tietoiseksi ajattelustani ja teoistani,
kannan vastuuta elämästäni ja tulevaisuudestani.
Ottamalla pieniä askelia sydämeni toiveita kohtaan,
tiedän kulkevani oikeaan suuntaan.
Hyväksymällä tunteeni ja sen, että kaikkea,
en voi muuttaa mieleisekseni,
voi pettymys ja suru muuntua vähitellen
iloksi, ja ilo elämänjuhlaksi.
Vanha runo pulpahti eteeni, se voisi olla sinulle, minulle, kaikille, jotka kaipaamme jollakin asteella kohtaamista, ehkä nähdyksi tulemista, iloa ja onnellisuutta. Se oli alunperin runo aikuistuvalle nuorelle, jolle halusin toivottaa onnellisuutta ja sitä kaikkea hyvää ja rakkaudellista, mikä elämässä on läsnä jokainen hetki, jos vain löydämme yhteyden siihen vaikeuksienkin keskellä.
”Olemme alati vuorovaikutuksessa kaiken sen kanssa, mitä elämässämme on, vaikka emme aina niin kokisikaan”
Yhteisnäyttelyn Kohtaus myötä Manillan kulttuuritehtaalla, olen tutkiskellut kohtaamisen merkitystä ja sen tuomaa laatua elämälle. Olemme alati vuorovaikutuksessa kaiken sen kanssa, mitä elämässämme on, vaikka emme aina niin kokisikaan. Meillä on ainakin mahdollisuus vuorovaikutukseen ja heräämiseen siinä, että elämä on tässä ja nyt. Yhteyden ja siltojen rakentaminen lähtee ennen kaikkea oman itsensä kohtaamisesta, ja ehkä se on tärkein elämäntehtävämme, tulla siksi, mitä jo olemme. Siihen sisältyy elämänmittainen matka, itsetuntemuksen polku, joka voi johtaa suurempaan elämäniloon ja vapauteen.
Kasvotusten, saman taivaan alla, 2022, akryyli kankaalle, 70X70 cm
Muistan nuoruusvuosiltani kuin istuin katselemassa Helsingin vilinää, tunsin mitä suurinta ulkopuolisuuden ja vieraantuneisuuden tunnetta. Sisintäni kalvasi ahdistus, ehkä pohjaton yksinäisyys, joka piti toisinaan otteessaan, olin ennen kaikkea omassa elämässäni vieraantunut itsestäni, yhteys oli aika ajoin etäinen ja silloin tuntui kuin kaikki olisi ollut näytelmää vailla todellisuutta. Elämä on kuitenkin kantanut ja kuljettanut omaan suuntaansa. Sittemmin olen tutustunut mindfulnessiin ja meditaatio-tekniikoihin, joiden avulla olen oppinut läpivalaisemaan ja kuuntelemaan kehoani, mieltäni, tapojani ajatella, ja olla tässä maailmassa ja vuorovaikutussuhteissa. Se on ollut pitkä mutta tarpeellinen matka, joka on tuonut mukanaan paljon elämäniloa, rohkeutta sinne, missä olen sitä erityisesti tarvinnut, ja ennen kaikkea luonut luonnollista yhteyttä itseeni, ja sitä kautta ihmisuhteisiini sekä suhteeseeni ympäröivään maailmaan.
”Läsnäolon tila tekee meistä eläviä, jolloin lukkiutuminen ja urautuneisuus voi liikahtaa, ja elämä lähteä jälleen virtaamaan”
Aalto aukeaa, 2022, akryyli kankaalle, 40X30 cm
Näyttelyn Kohtaus teoksissani, Kasvotusten saman taivaan ja Aalto aukeaa, tutkin läsnäolon merkitystä. Sitä, miten teoksen on mahdollista avautua, mikäli haluaa, pystyy tai kiinnostaa pysähtyä teosten äärelle ja myös sitä, onko kohtaamisen mahdollista avata tai avartaa jotakin omassa elämässä. Teoksen nimessä ”saman taivaan alla” viittaa meidän yhteiseen ja jaettuun ihmisyyteen ja yhdenvertaisuuteen: olemme kaikki samojen ihmisyyden haasteiden alaisia, meissä on vihaa, kateutta, ahneutta, kilpailun ja pätemisen halua, hyviä ja huonoja ominaisuuksia jne. ainakin siemeninä, jotka voivat aktivoitua, mikäli emme kykene olemaan tietoisia. Siis, emme ole kukaan toinen toistamme parempia, vaan jaamme kaikki tätä yhteistä kallisarvoista ihmisyyttä. Tuomitseminen ja lokerointi jonkun olemuspuolemme tai toimintatavan mukaan, voi eristää ja kahlita meidät omiin lokeroihimme. Takertuminen yhteen asiaan estää näkemästä ihmistä tuon asian takana. Kun ominaisuudesta tulee ihmistä leimaava asia, sillä on mahdollista saada aikaan kokonainen taphtumaketjujen vyöry, jos olemme sen armoilla, emmekä kykene tiedostamaan sen luonnetta.
Teokseni kuvaa läsnäolon hetkeä, jolloin voi tulla näkyväksi kipupisteitä tai vaikeita tunteita, mutta niissä on mukana hengittävyys ja valon kannattelema voima. Läsnäolon tila tekee meistä eläviä, jolloin lukkiutuminen ja urautuneisuus voi liikahtaa, ja elämä lähteä jälleen virtaamaan. Tällöin tunteet ja ajatusketjut eivät riepottele myrskyn lailla, vaan niihin on pieni etäisyys, joka mahdollistaa niiden turvallisen käsittelyn ja laajentaa ymmärrystä.
”Aito kohtaaminen on luonnollista ja tilannesidonnaista”
Aito kohtaaminen on luonnollista ja tilannesidonnaista. Emme avaa elämäntarinaamme kaupan kassalla, vaan käyttäydymme vuorovaikutussuhteen edellyttämällä tavalla ja hoidamme asiamme luontevasti. Luotettujen ystävien kanssa on taas luonnollista avata ja jakaa elämäänsä ja kokemusmaailmaansa niin iloissa kuin suruissakin. Se voi lisätä puolestaan selkeyden ja yhteyden kokemusta sekä luottamusta elämään. Kun koemme olomme turvalliseksi, itsensä ja ajatustensa ilmaiseminen on luontevaa. Toki meille on jo varhaisissa vuorovaikutussuhteissa ja elämän varrellamme muodostunut tapa olla muiden kanssa, lisäksi meistä löytyvät introvertit ja ekstrovertit puolemme, jotka säätelevät mm. tarvettamme vuorovaikutukseen. Minulle on luontevaa kuunnella, joskus koen, että maailmassa on niin paljon puhetta, että en saa tilaisuutta sanottavalleni, joskus vain nopeimmat ehtivät ensin ja ovat jo sanoneet sen mitä ajattelin eli ei ole siinä kohtaa tarpeen sanoa enään mitään. Tunnistan itsessäni myös tuon syrjäänvetäytyvän puoleni, joka juontaa nuoruudestani ja mm. koulukokemuksistani. Toki enään se ei ole niin hallitseva ja voin myös valita aktiivisemman tavan olla läsnä. Ja etenkin tunnistan oman vastuuni siinä, että saan ilmaistua ajatukseni ja sanottavani tarpeen tullen.
”Kun toimimme sydämestämme, omasta keskuksestamme käsin, toiminnassamme on luonnollisuus, aitous ja välittäminen, olemme avoimia, eläviä ja läsnä tässä maailmassa, jolloin vuorovaikutus virtaa luonnollisesti”
Jokaisella meillä on omanlaiset elämänkokemuksemme ja sen myötä omat haasteemme kasvaa ja kehitty, juuri siksi mikä on meille luonnollista ja luontevaa niin elämässä kuin vuorovaikutussuhteissakin, mutta mikä olennaista, sydämellään näkee hyvin.
Ja kun toimimme sydämestämme, omasta keskuksestamme käsin, toiminnassamme on luonnollisuus, aitous ja välittäminen. olemme avoimia, eläviä ja läsnä tässä maailmassa, jolloin vuorovaikutus virtaa luonnollisesti ja vaivattomasti.
