Irtipäästämisiä, elämän rajallisuutta ja tarot-korttien kertomaa
Kirjoitin edellisessä postauksessani rituaalista, joka näytti menneen mönkään. Oikeastaan jo kirjoittaessani tuntui, ettei se mennytkään lainkaan pieleen. Päinvastoin saimme energiat liikkumaan niin voimallisesti, että todellakin tuntuu, että olemme miesystäväni kanssa sen jälkeen päässeet suhteessamme aivan uudelle tasolle. Rituaalin tarkoituksena oli jättää kaikki aiempi eripura taakse, ja aloittaa suhde puhtaalta pöydältä. Vaikka heti sen perään riidat vielä suorastaan eskaloituivat, kesäpäivän seisaus todellakin merkitsi käännekohtaa. Nyt tuntuu, että siitä on ikuisuus. Niin moni asia on muuttunut.
Epävarmoissa ja stressaavissa tilanteissa selkeytän usein ajatuksiani tekemällä tarot-luentoja. Viimeiset puoli vuotta olen käyttänyt lähes pelkästään uusinta pakkaani, Susanna Salon paljon julkisuutta syystäkin saanutta Ukon pakkaa. Olin siihen aivan myyty alusta asti, ja käytössä se on osoittautunut hyvin selkeitä ja vahvoja viestejä antavaksi pakaksi. Tämän postauksen kuvituksena käytän kortteja, joita olen kesäpäivän seisauksena ja sen jälkeen nostanut. Ne kuvaavat tunnelmiani niin naulankantaan.
Ukon pakan Tuonelan tyttö = Kuolema
Tarot-korteissa kuolema ei yleensä viittaa fyysiseen kuolemaan vaan jonkin asian päätökseen ja sitä kautta uuteen alkuun. Kun edellinen pitkä suhteeni veteli viimeisiään, nostin Kuoleman lähes jokaisella luennalla niin kauan, kunnes erosimme. Sen jälkeen en ole kyseistä korttia nähnyt, vaikka olen tehnyt tarot-tulkintoja melko säännöllisesti vuosien ajan.
Kesäpäivän seisauksena sain kuitenkin eteeni Ukon pakan Kuolemaa vastaavan kortin, eli Tuonelan tytön – tuon kirjan kannessakin komeilevan kortin, joka puhuu minulle hyvin tuttua kieltään. Olen rumpumatkoillani matkannut Tuonen tytön ruuhessa monta kertaa, joten kortti ei aiheuttanut samanlaista reaktiota, kuin perinteisen pakan kieltämättä pahaenteiseltä vaikuttava kortti saattaisi herättää. Olisin pelästynyt enemmän, jos kortti olisi osoittanut parisuhdettani – tiedämme miesystäväni sairastavan kuolemaan johtavaa sairautta, joten saattaisin kortin tässä kohtaa tulkita hyvinkin konkreettisesti. Mutta ei. Tuonen tyttö tuntui liittyvän enemmänkin omiin asenteisiini työhöni liittyen.
Tehtyäni yleisemmän luennan seuraavalle puolelle vuodelle keräsin kaikki kortit takaisin pakkaan, sekoitin sen ja ladoin kortit uudelleen pöytään viuhkaksi. Nyt otin yksittäisiä kortteja neuvoksi tiettyihin päivänpolttaviin asioihin. Yksi oli asiakkaani kokous, jota odotin kauhulla. Olin päättänyt, etten tekisi heille enää töitä vuoden vaihteen jälkeen, ja kokouksessa oli määrä ideoida ensi vuotta. En ollut päättänyt kertoisinko irtisanovani sopimuksemme nyt vai vasta syyskuun lopussa – sopimuksessa kun on kolmen kuukauden irtisanomisaika. Nostin kortin – ja Tuonelan tyttö nousi uudestaan.
Kortti vahvisti sen, minkä jo tiesin. Kahdeksan vuotta jatkunut asiakkuus oli tullut tiensä päähän. Neuvoksi annettuna se myös rohkaisi minua ilmoittamaan aikeistani saman tien.
Niin tein, ja onnekseni kykenin ilmaisemaan asian rauhallisesti ja rakentavassa hengessä.
Sanoin, että olen antanut heille kahdeksan vuoden aikana kaikkeni, enkä tällä hetkellä pysty uudistumaan niin paljon kuin he haluaisivat. Aika aikaa kutakin.
Koin tämän jälkeen aivan valtavaa helpotusta. Olen vuoden ajan ollut jatkuvasti puolustusasemissa ja hälytystilassa, valmiina reagoimaan. Samalla olen tehnyt työtäni pelosta käsin – olen tehnyt parastani, mutta koko ajan peläten, että joku löytää jotakin kritisoitavaa. Vain täydellinen on riittänyt, ja samalla olen ajanut itseni loppuun palamisen partaalle.
Täysin oman hyvinvoinnin ehdoilla tehty ratkaisu tuntuu ainoalta oikealta, ja valtava helpotuksen tunne, joka ilmoituksestani seurasi, vahvisti tämän. Totta kai on selvää, että otin aikamoisen taloudellisen riskin. Nyt minulla on puoli vuotta aikaa miettiä, miten saan joko tulojani kasvatettua tai menojani pienennettyä.
Silti uskon, että kävi miten kävi, tämä kannatti. Kun jostain päästää irti, syntyy tilaa uudelle. Niin kauan kuin vanhasta pitää kynsin hampain kiinni, mitään uutta ei voi syntyä. Elämässä ei ole tyhjiöitä – tyhjä tila tai aika täyttyy aina jollakin. Se on luonnonlaki.
Elämän rajallisuus selkeyttää arvojärjestyksen
Kauan en saanut tästä helpotuksen tunteesta kuitenkaan nauttia. Heti seuraavana päivänä miesystäväni sai lääkäriltä huonoja uutisia. Kun vielä viime vuonna arveltiin, että hänellä olisi ainakin viisi vuotta, tai enemmänkin, elinaikaa jäljellä – nyt se näyttää kutistuneen vuoteen, jos siihenkään.
Tämä asetti kertalaakista asiat tärkeysjärjestykseen. Meidän on ihan turha käyttää riitelyyn sitä vähää aikaa mitä meillä enää on. Ja vaikka vasta vähän aikaa sitten pohdin, pistäisinkö koko suhteen poikki, tämä tieto toi tilanteeseen aivan uutta selkeyttä. Tunsin niin pohjatonta surua siitä, että menettäisin hänet niin pian, että on aivan selvää, että tulen olemaan hänen rinnallaan loppuun asti.
Haluan myös olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Ja todella olla hänen kanssaan läsnä, yhdessä. Nauttia niistä hetkistä, mitä meillä vielä on. Ei niin kuin nykyään, että minä olen koko ajan läppärin ääressä keskittyen töihini. Tai olemme eri kaupungeissa, niin kuin tällä hetkellä tätä kirjoittaessa.
Olen tähän mennessä koko ajan toivonut, että hän muuttaisi luokseni Helsinkiin. Hän ei ole kuitenkaan halunnut luopua asunnostaan Jyväskylässä suhteemme myrskyisyyden takia. Hän on halunnut pakopaikan, ja se on ärsyttänyt minua.
Minun asuntoni on kaunis, ihana, tilava ja hyvällä alueella, kun taas hänen kämppänsä on aikamoinen murju ankeassa lähiössä, kaupungissa, mihin kummallakaan meistä ei ole mitään siteitä. Rakastan asuntoani ja sen sijaintia, mutta yksin maksettuna se on minulle kallis. Olen pitänyt siitäkin kynsin ja hampain kiinni peläten menettäväni sen.
Nyt minusta tuntuu, että voisin päästää irti asunnostanikin sitten kun poikani muuttaa pois. Voisin vaikka antaa sen vuokralle ja muuttaa miesystäväni luokse. Miesystäväni asunto on halpa, joten tulisimme toimeen, vaikka tekisin vähemmän töitä. Ehkä voisin ennen pitkää alkaa virallisesti hänen omaishoitajakseenkin. Käytännössähän olen ollut sellainen jo pitkään – kovin pitkään hän ei yksinään pärjää.
Toinen vaihtoehto on, että muuttaisimmekin Englantiin, hänen kotimaahansa. Siellä hänellä olisi ilmainen terveydenhoito ja enemmän turvaverkkoa, vanhemmat ja ystäviä.
Tietenkin vaihtoehtona on vielä sekin, että hän vihdoinkin muuttaisi luokseni Helsinkiin. Enää en kuitenkaan pidä sitä ainoana oikeana vaihtoehtona, vaan olen valmis tekemään ratkaisun sen mukaan, missä hän saa parasta mahdollista terveydenhoitoa ja tukea, ja missä tulisimme helpoimmin toimeen.
Riitojakin tulee vielä, se on selvä. Mutta olemme nyt enemmän tiimi kuin ennen – enemmän me kuin minä ja hän, jotka olemme jatkuvasti taistelleet rajoistamme samalla kun pohjimmiltamme olemme pelänneet toisen jättävän. Nyt olen päättänyt, että minä en ainakaan jätä häntä, ja hänkin selvästi luottaa minuun enemmän kuin ennen. Koen, että hänen rinnallaan pysyminen loppuun asti on nyt tärkeintä, mitä voin tehdä. (Jos hän päättää toisin, sille en tietenkään mitään voi.)
Mietittävänä siis on, miten tekisimme hänen loppuelämästään niin hyvän kuin suinkin voimme. Tuskaton se ei tule olemaan, tilanne tulee huononemaan mahdollisesti nopeastikin. Mutta toisaalta, kukaan ei varmasti tiedä, paljonko aikaa on. Hyvällä onnella hän voi vielä elää useita vuosia.
Ukon pakan luenta parisuhteelle:
Lempo – Pohjolan häät – Käärmeiden käräjät
Ukon pakalla tein vielä uutisten saavuttua luennan parisuhteestamme. Otin kolme korttia: suhteemme menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden.
Menneisyyttä edusti Lempo, tulen väen viitonen, joka vastaa klassisten pakkojen sauvojen viitosta. Klassisessa pakassa tämä kortti liittyy eräänlaiseen leikkitappeluun, voimainmittelöön, mikä kuvaa aika hyvin sitä, mistä suhteessamme on ollut kyse. Lempo-kortti on kuitenkin vielä kuvaavampi.
Lempo on suomalaisen kansanperinteen lemmenhaltia – Amorin tapaan nuolia ampuva siivekäs olento. Lempo viittaa kuitenkin enemmän seksuaaliseen vetovoimaan ja intohimoon kuin romanttiseen rakkauteen. Ja totta kyllä, suhteemme on ollut alusta asti intohimoinen, mutta samalla siinä on ollut epäsymmetrisyyttä ja epävarmuutta – rakastuin alun perin miesystävääni täysillä, mutta suhteessamme on ollut myös kuormittava ja tuhoisa aspekti, joka on tehnyt siitä edes takaisin soutamista ja huopaamista. Peräkkäisinä päivinä olemme voineet suunnitella menevämme naimisiin ja sitten seuraavana päivänä olemmekin muka panneet suhteen poikki sopiaksemme taas seuraavana päivänä.
Pohjolan häät, eli suhteemme nykyisyys on suuren arkanan kortti numero kuusi, eli Rakastavaiset. Täytyy sanoa, että tätä korttia en ole suhteemme aikana nostanut ikinä ennen, mutta kieltämättä se kuvastaa aivan täysin tätä nykyistä hetkeä.
Kortin avainsanoja ovat muun muassa rakkaus, vetovoima, vastakohtien yhdistyminen, romantiikka, sitoutuminen, myötätunto ja yhteys.
Kortti kuvaa seppä Ilmarisen ja Pohjolan tyttären häitä. Pohjolan tyttärellähän riitti kosijoita, ja neidosta kilvoitellessaan he saivat Louhelta, Pohjolan emännältä toinen toistaan mahdottomampia tehtäviä. Pohjolan tytär kuitenkin itse valitsi kosijoistaan Ilmarisen, ja Ilmarinen suoriutuikin kaikista urotöistään Pohjolan tyttären neuvojen avulla. Pohjolan tyttären ja Ilmarisen rakkaus oli harmonista, tasapainoista, omistautuvaa ja vapaaehtoista. Harmonisinkin suhde sisältää kuitenkin myös varjopuolia – molemmathan joka tapauksessa tuovat omat varjopuolensa suhteeseen. Kyse on kuitenkin siitä, että hyväksymme nyt toisemme vikoinemme päivinemme.
Tämä on ihana kortti ja kuvaa täydellisesti suhteemme nykyhetkeä. Kokemukseni mukaan tarot-kortit kertovat usein kuitenkin hyvin lyhyen tähtäimen asioista – nykyisyys on tänään ja tulevaisuus voi olla totta jo huomenna. Tällä kertaa haluaisin kuitenkin nykyisyyden jatkuvan pitkään.
Tulevaisuus olikin monimerkityksisempi ja rankempi kortti. Käärmeiden käräjät, ilman väen, eli klassisessa pakassa miekkojen kymppi. Käärmeiden kokoontuessa käräjöimään on totuuden aika, mutta totuus ei ole mustavalkoinen, vaan siinä on erilaisia puolia ja näkökulmia.
Kortin avainsanoja ovat asioiden selkiytyminen, keskustelu, ristiriitojen ratkeaminen, irtautuminen egoistisesta maailmasta, antautuminen, taistelusta luopuminen, patoutuneiden tunteiden purkautuminen, totuuden löytäminen ja kohtaaminen, harhakuvista vapautuminen, rooleista luopuminen ja tuomion pelko.
Sinänsähän tämä ei kuulosta pelottavalta – eikä erilaiselta kuin mitä olemme juuri prosessoineet – mutta kortin kuvauksessa puhuttiin myös siitä, miten käärmeet liittyvät aliseen maailmaan, Tuonelaan. En voi välttää mielikuvia viimeistä tuomiosta – siitä, kun miesystäväni tulee jättämään tämän elämän nykyisessä ruumiissaan.
Tässä tulee myös Ukon pakan erityislaatuisuus esiin. Pohjolan häitä edelsivät Ilmarisen uroteot, joista yksi oli kyisen pellon kyntäminen, johon myös tämän kortin selityksissä viitataan. Eli tarina kulkee nyt lopusta alkuun. Kyinen pelto kuvastaa mielen maastoa, ja käärmeet negatiivisia ajatuksia, asenteita ja pelkoja, jotka on kynnettävä pois. Ja kyisen pellon kyntäminen onnistui Pohjolan neidon viisaiden neuvojen ansiosta.
Voi olla, että kortti kertookin, että kynnämme kyistä peltoa suhteessamme vielä monta kertaa, mutta jos hyväksymme toistemme näkökannat ja olemme rehellisiä, voimme ehkä palata takaisin Pohjolan häiden ihanuuteen. Kuulostaako tämä uskottavalta? Miten sinä tulkitsisit Käärmeiden käräjät -kortin?
Lue lisää Ukon pakasta tekijän omilta sivuilta
Seuraa blogiani tykkäämällä siitä Facebookissa
Lue aiempia postauksiani:
Tallenna
