Hyväksy, vapaudu, voimaannu
Olen ollut jonkin aikaa poissa kuvioista enkä ole kirjoittanut moneen kuukauteen. Hiljaiselooni on ollut syy, minkä hyväksymisessä meni pitkä aika. Huomasin olevani todella uupunut ja lopulta masentunut. Olen ollut aina taipuvainen masentuneisuuteen, mutta silti sitä voi olla yllättävän vaikeaa todeta ja hyväksyä. Noin puolitoista vuotta sitten kerroin lääkärilleni uupumisestani ja hän kysyi varovaisesti olisinko kenties masentunut. Kielsin tämän täysin. Seuraavalla kerralla hän kysyi taas asiaa ja sillä kertaa taisin oikein loukkaantua. Koin, että hän yritti antaa minulle masennus-diagnoosia ilman kunnollista perehtymistä asiaan ja koin, ettei hän kuunnellut minua. Hän olisi heti halunnut, että alkaisin syömään masennuslääkkeitä, mitä vastaan olin täysin.
Aloin kuitenkin miettimään elämässäni olevia vaikeuksia ja päätin, että nyt on aika tehdä asian eteen jotain. Ennen kuin on liian myöhäistä. En halunnut enää tuhlata yhtään aikaa elämässäni voiden niin huonosti. Oli tullut aika kohdata oma mieleni ja aloittaa terapia. Tähän asti olin ollut todella skeptinen terapiaa kohtaan, mutta nyt halusin antaa sille mahdollisuuden. Tapasin psykiatrin ja vihdoin myönsin itselleni, että olen masentunut. Sain lausunnon terapian aloittamiseen ja kesällä olinkin jo tapaamassa terapeuttiani. Olin valikoinut terapeuttia huolellisesti ja tiesin heti ensimmäisen henkilön olevan sopiva terapeutti itselleni. Nyt olen käynyt terapiassa reilu puoli vuotta ja alan jo nähdä isoja muutoksia itsessäni.
Masennusta voi olla vaikea tunnistaa, jos ei ole täysin toimintakyvytön. Minä kuitenkin jaksoin käydä töissä, nähdä kavereita, välillä jopa harrastaa liikuntaa ja iloitsin usein elämästäni. Kuitenkin aina päädyin kaiken ilon jälkeen potemaan todella synkkiä asioita enkä osannut päästä siitä kuopasta pois. En löytänyt elämästä merkityksellisyyttä. Välillä mietin, mitä järkeä tässä koko elämässä on. Toisinaan vaivuin niin syviin vesiin, että mietin josko olisi parempi vain kuolla. En kuitenkaan koskaan olisi mennyt ajatusta pidemmälle tässä asiassa. Yleensä jo seuraavina päivinä löysin taas jotain hyvää elämästäni. Yritin olla reippaampi mitä olin ja halusin pitää yllä mielikuvaa, että voin hyvin.
Tälläinen jatkuva ailahtelu tunteissa ja synkissä vesissä ajelehteleminen käy pidemmän päälle hyvin raskaaksi. Se uuvuttaa ihmisen kokonaisvaltaisesti. Lopulta romahdinkin täysin ja pidin hieman lepolomaa töistä sekä aloitin lääkityksen. Olen ollut aiemmin hyvin lääkevastainen, mutta nyt tunsin, että lääkitys voisi olla hyvä asia. Päätin antaa myös sille mahdollisuuden. Yritin ajatella laajemmin ja päästää irti ehdottomuudesta tämän asian suhteen. Ja nyt voin sanoa, että päätös oli oikea.
Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, että voin sanoa voivani hyvin ja näen elämäni täynnä mahdollisuuksia. En täynnä murheita ja esteitä. Elämään kuuluu kaikki puolet, myös ne synkemmät, mutta nyt ymmärrän ettei niissä rypeminen hyödytä mitään. Nämä asiat ja tunteet on hyvä tiedostaa ja hyväksyä. Ne on hyvä myös saada sanottua ääneen. Jokainen ihminen tarvitsee kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tunnetta. Kun nämä ikävät tunteet on tullut nähdyksi, voi niistä alkaa päästämään irti. Tässä kohtaa usein tarvitaan jonkinlaista apua. Itselläni terapia on ollut siihen välttämätön apu.
Olen myös syksyllä aloittanut ratkaisukeskeisen taideterapian opinnot, mistä olen saanut hurjasti työkaluja näiden asioiden käsittelemiseen. Olen opintojen myötä alkanut todella omaksumaan ratkaisukeskeisen tavan ajatella. Toisin sanoen olen alkanut näkemään sen, miten kaikki esteet voi nähdä voimavaroina. Tässä tarvitaan näkökulman vaihtamisen taitoa ja sitä voi ihan kuka tahansa opetella.
Minkä tahansa asian maailmassa, kuinka kauhean tahansa, voi nähdä monesta eri kulmasta. Ikävät kokemukset voi nähdä esteinä tai sitten ne voi nähdä mahdollisuutena johonkin uuteen. Niistä oppii. Niistä vahvistuu. Niistä saa perspektiiviä elämään. Niitä tarvitaan elämässä. Ikävät kokemukset ovat tärkeitä oppeja elämässämme.
Ainakin omassa elämässäni olen sen todennut ja uskon, että moni muukin pystyy tähän samaistumaan. Itselleni masentuminen oli pysähtymisen paikka. Se tuli sanomaan minulle, että nyt olisi hyvä alkaa muuttamaan joitakin asioita. Masennukseni ansioista aloitin terapian. Masennukseni ansiosta olen nyt matkalla kohti asioita, mitkä ovat itselleni tärkeitä ja merkityksellisiä. Olen aloittanut opinnot mistä olen salaisesti haaveillut pitkään, mutta en ole aiemmin uskonut itseeni. Nyt tiedän, että mikä vain on mahdollista, jos vain pystyy uskomaan itseensä.
Suosittelen todella kohtaamaan ja hyväksymään synkimmätkin asiat, koska sen myötä tulet varmasti vapautumaan. Kun hyväksyt ja sanoitat asian, voit lähteä työstämään sitä ja katsomaan uusiin suuntiin. Fokusoimaan uusiin, eteenpäin vieviin asioihin. Jos olet valmis työstämään itseäsi, voit opetella näkemään mitkä ovat juuri sinun voimavarojasi ja miten niitä voit hyödyntää. Kun alat tiedostaa omia voimavarojasi ja vahvuuksiasi, voimaannut ja opit olemaan oman elämäsi hallitsija.
Tulen kirjoittamaan tänne jatkossa enemmän ratkaisukeskeisestä taideterapiasta. Olen saanut siitä itselleni niin suuren avun, että haluan jakaa tätä tietoa myös muillekin. Uskon, että tämä terapiamuoto on helppo omaksua ja harjoituksia voi tehdä myös itsekseen. Tervetuloa seuraamaan mitä kaikkea ratkaisukeskeisellä ja luovalla ajattelulla voidaan saavuttaa.
