Älä ikinä sano ”älä itke”
Tulvahtavatko kyyneleet silmiisi pienimmästäkin liikutuksesta? Purskahdatko itkuun stressitilanteessa tai pettymyksen kohdatessa? Hävettääkö itkuherkkyytesi? Ei kannata hävetä. Itkemisen taito on lahja, josta kannattaa olla ylpeä.
Itku on yleisinhimillinen ja kulttuurista riippumaton taito, jota ei alun perin tarvitse kenellekään opettaa. Vauva itkee heti ensimmäisestä hengenvedostaan lähtien, ja useimpien elämä myös päättyy läheisten kyynelten saattelemana. Itku voi ilmetä hiljaa vierivinä kyyneleinä tai kovaan ääneen parkumisena. Kiukkukin voi purkautua itkuraivona tai nauru muuttua itkuksi.
Itkemme ilosta ja surusta, helpotuksesta ja pettymyksestä, kivusta tai säikähdyksestä, ikävästä ja jälleennäkemisestä, kun elämä murjoo tai jos se yllättää parhaimmillaan. Tunteellinen elokuva tai vaikka koulun kevätjuhlan Suvivirsi voi saada itkuhanat auki ilman sen kummempaa syytä – tai onhan niitä syitä: nostalgia, rakkauden kaipuu, lasten kasvaminen, ajan kulun vääjäämättömyys…
Silti jo hyvin varhain pientenkin lasten itkua aletaan kontrolloida.
Itku on vaistonvarainen tapa kommunikoida – kun vauva itkee, se herättää vanhemmat huomioimaan ja vastaamaan tämän tarpeisiin, mikä tietenkin on tarkoituksenmukaista sekä yksilön että lajinsäilymisen kannalta.
Hyvin usein käy kuitenkin niin, että tärkeintä on hyssytellä vauva hiljaiseksi, ettei itku häiritsisi muita. Lapsi oppii hyvin nopeasti, että vaikka itku on elintärkeää, se ei ole toivottavaa.
Myöhemmässä vaiheessa lapset toki oppivat käyttämään itkua myös aseena: klassinen esimerkki on kaupan karkkihyllyn kohdalla kunnon parkuun yltyvä kiukuttelija, joka kummasti saa tempullaan tahtonsa läpi, eli tahtomansa namin, jolla hänet ostetaan hiljaiseksi.
Jotkut saattavat käyttää itkua manipulointikeinona vielä aikuisenakin, mutta useimmat meistä kuitenkin sosiaalistuvat uskomaan, että itku on häpeällistä ja heikkouden merkki.
Samalla tytöille on perinteisesti sallittu itkeminen – siis heikkouden ilmaiseminen – poikia useammin, mikä on toisaalta antanut tytöille paremmat avaimet tunteiden tunnistamiseen ja ilmaisuun – tunnetaitoihin – mutta toisaalta vaikeuttanut ”itkupillien” ottamista vakavasti työelämässä.
Paradoksaalisesti, jos miespoliitikon tai -johtajan silmäkulmasta vierii kyynel julkisessa esiintymisessä, häntä vain kehutaan ja pidetään rohkeana, kun taas naisen samassa tilanteessa sanotaan murtuneen kyyneliin ja hänet leimataan heikoksi – edelleen.
Itku ei ole heikkoutta
Itku ei kuitenkaan ole heikkoutta. Itku kertoo, että henkilö on aidosti läsnä, valmis kohtaamaan ja ilmaisemaan sen, minkä tuntee. Itku on terveellistä: olo helpottuu, kun tunteen saa purettua itkemällä. Fysiologisesti kyynelten mukana elimistöstä poistuu stressihormoneja. Itku herättää myös myötätuntoa: kaikkein helpottavinta on, jos saa itkeä rakkaan olkapäähän ja saada näin lohtua. Myös yhdessä itkeminen lohduttaa.
Mutta jos itkun joutuu nielemään tai salaamaan, itkun hyvää tekevät ominaisuudet jäävät saamatta. Itkemätön, pidätelty itku jää palaksi kurkkuun, kuristamaan. Stressihormonit eivät poistu, vaan stressitaso vain kasvaa. Voi käydä niinkin, että taitoa itkeä katoaa kokonaan. Kuinkakohan usein masennuksen tai ahdistuksen takana on todellisuudessa itkemätön itku?
Tai jos myötätuntoa ei heru, helpotuksen sijaan itkusta seuraakin syvä yksinäisyyden tunne tai häpeä. Häpeä mistä? Kasvojen menetyksestä? Heikkoudesta? Siitä ettei ole osannut olla teflonia? Siitä että jokin on koskettanut? Siitä että on inhimillinen?
Kieltäydyn enää häpeämästä itkemistäni. Itken jos itkettää, ja edistän näin omaa hyvinvointiani. En myöskään koskaan sano kenellekään ”älä itke”. Voin olla empaattinen, lohduttaa, osoittaa myötätuntoa, voin pyytää kertomaan, mikä on hätänä, mutta ikinä en kiellä itkemästä. Itku on mahdollisuus pysähtyä ja todella kokea ja tuntea kulloinenkin tunne, ilmaista se, ja vapautua raskaidenkin tunteiden taakasta. Itku on lahja.
Näe ja kuule itkevä
Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen, myötätunnon saaminen, on olennainen osa itkun parantavaa voimaa.
Oletko koskaan itkenyt vieraiden ihmisten nähden, vaikkapa julkisissa liikennevälineissä?
Minä olen. Monta kertaa. Voin kertoa, että olen löytänyt maagisen kaavan, jonka avulla on mahdollista muuttua täysin näkymättömäksi.
Kukaan ei ole näkevinään. Kukaan ei tule kysymään, mikä on hätänä tai voiko auttaa. Koskaan muulloin en ole tuntenut niin syvää yksinäisyyttä kuin itkiessäni ihmisten keskellä, ilman että kukaan kiinnittää minuun tai itkuuni mitään huomiota.
En ole varma, miksi näin on. Onko itkeminen julkisella paikalla niin iso tabu, että ihmiset haluavat suojella itkijää häpeältä ja kasvojen menetykseltä olemalla ikään kuin eivät huomaisivat? Vai ovatko he vain niin hämmentyneitä ja epätietoisia siitä, mitä tulisi tehdä, etteivät tee mitään? Onko toisen tunteiden kohtaaminen niin vaikeaa, että on helpompaa vain katsella muualle?
Itkun kuuluisi kiinnittää huomiota. Itkun tehtävä on ilmaista tunne, tehdä se näkyväksi ja kuuluvaksi. Silloin se helpottaa.
Häpeästä supervoimaksi
Itse olen kääntänyt itkuherkkyyteni supervoimaksi: koska itkisin joka tapauksessa, olen alkanut ensin harrastaa itkuvirsien laulamista ja sittemmin vetää itkutyöpajoja ja -retriittejä.
Itkupiirissä, työpajassa tai -retriitissä itkulle on oma aikansa ja paikkansa, turvallinen tila, jossa tunteet saa sanoittaa ja ilmaista itkien. Niissä jokainen saa itkeä vuorollaan kaikessa rauhassa ja tulla kuulluksi ja kannatelluksi. Niissä saa myös kokea sen, kuinka toisen itku koskettaa ja resonoi, ja saa itkemään sen mukana. Syntyy syvä yhteisyyden kokemus – sinä ja minä jaamme tunteinemme jotain syvästi inhimillistä.
Tervetuloa puhdistavaan ja voimauttavaan itkuretriittiin
Järjestän lähiaikoina kaksi koko päivän itkutapahtumaa: 24 tunnin tunneretriitin Mikkelissä 25.–26.1. ja Itkupäivän Ilmajoella 15.2.
Molemmissa tapahtumissa keskitytään tunteiden sanoittamiseen, ilmaisemiseen ja jakamiseen itkuvirsien muodossa. Tunteitamme ja omaa itkuilmaisuamme työstämme kirjoittamalla, tanssimalla, laulamalla, sekä tietenkin ääneen itkemällä. Itkujen jälkeen pääsemme vielä rentoutumaan, puhdistautumaan ja jättämään loputkin murheet saunan lauteille. Mikkelissä tehdään vielä itkupäivän päätteeksi voimarummutus, ja yöpyjät saavat ekstrana äänimaljarentoutuksen – sunnuntain ohjelmaan kuuluu lisäksi halutessasi ulkoilua sekä loppupiiri.
Tapahtumat sopivat kaikille kiinnostuneille, eikä mitään ennakkotietoja tai -taitoja tarvita – ei esimerkiksi tarvitse ”osata” laulaa tai tanssia. Itkun kirjoittamisessakin keskeistä on tunne ja sen välittäminen, vaikka myös perinteistä runollista ilmaisua on mahdollista halutessaan harjoitella – ohjeet siihen, miten se onnistuu, annan kyllä.
Retriiteissä on mahdollisuus purkaa ja sanoittaa traumaattisiakin kokemuksia, mutta terapiasta ei ole kyse – siksi en suosittele tapahtumia akuuteista mielenterveysongelmista kärsiville. Suru, menetykset ja vastoinkäymiset ovat kuitenkin osa normaalia elämää, ja itkuretriitissä on mahdollista kohdata ja käsitellä näitä tunteita rakentavasti – esivanhempien viisaudesta ammentaen. Ota yhteyttä, jos olet epävarma, soveltuuko retriitti sinulle.
24 tunnin itkuretriitti Mikkelissä 25.-26.1.2020
Retriitti pidetään maaseudun rauhassa noin 17 km Mikkelin keskustasta. Se alkaa lauantaina kello 12 ja päättyy sunnuntaina kello 12. Retriitin hinta on 120 euroa, ja se sisältää ohjelman ja saunan lisäksi lämpimän ruuan, aamiaisen sekä teetä, kahvia hedelmiä + pientä iltapalaa sekä vaatimattoman patjamajoituksen. Voit myös halutessasi osallistua pelkästään lauantain ohjelmaan, jolloin hinta on 100 euroa (Lauantaihinta ei sisällä majoitusta).
Retriitin emäntänä toimii luontaishoitaja Marjo-Riina Alhainen, joka on kutsunut meidät kotiinsa ja huolehtii myös ravinnostamme retriitin ajan. 24 tunnin retriittiin kuuluu myös Marjo-Riinan rentouttava sointukylpy, ja voit halutessasi varata häneltä yksilöhoitoja retriitin yhteyteen (maksu erikseen).
Suosimme kimppakyytejä, ja kyyti järjestyy tarvittaessa ainakin Mikkelin asemalta ja takaisin.
Tarkemmat tiedot retriitistä löydät nettisivuiltani tai Facebook-tapahtumasta
Itkupäivä Ilmajoella 15.2.2020 klo 12–19
Ilmajoen itkupäivä järjestetään KuuKartanon tunnelmallisissa tiloissa yhteistyössä MagaLacrima Oy:n eli Sanna Keltaniemen kanssa. Retriitin hinta on 125 euroa tai Lehto ry:n jäseniltä 100 euroa, ja se sisältää ohjelman ja saunan lisäksi lämpimän ruoan sekä kahdet kahvit.
Pyrimme järjestämään kimppakyytejä tarpeen mukaan, joten kerrothan ilmoittautuessasi, pystytkö tarjoamaan kyydin tai tarvitsisitko kyytiä. Seinäjoen asemalta voidaan tarvittaessa järjestää kyyti paikan päälle ja takaisin.
Tarkemmat tiedot retriitistä löydät nettisivuiltani tai Facebook-tapahtumasta
Varaa paikkasi molempiin tapahtumiin mahdollisimman pian sähköpostitse osoitteella katariina (at) tunnesukellus.fi. Ilmoita samalla mahdolliset erityisruokavaliotoiveesi.
Lue lisää itkuvirsistä eli äänellä itkemisestä:
Haluatko kuulla tulevista itkutapahtumista ensimmäisenä?
Tilaa uutiskirje lähettämällä pyyntö osoitteella katariina (at) tunnesukellus.fi
Kysy myös henkilökohtaisia itkuohjauksia tai tilaa minut pitämään itkutyöpaja kaveripiirillesi tai työpaikallesi. Lisätietoja: www.tunnesukellus.fi
Seuraa blogiani tykkäämällä siitä Facebookissa
