Uudelleensyntymä
Oli aika jolloin kaikki oli selvää. Suunnitelmat. Ajatukset.Päämäärät.
Oli hetkiä jolloin pyrin väkisin eteenpäin ja tuskailin kun asiat eivät menneet kuten halusin.Oli hetki kun petyin, jouduin myöntämään itselleni että, asiat eivät menneetkään niin kuin halusin.
Hetki jolloin jouduin myöntämään, että uskallus ei riittänytkään ja että, pelko esti lopulta upeat suunnitelma ja päämäärät.Hetki jolloin ymmärsin, että aika ei kuitenkaan vielä ollut oikea.
Minulle.
Täytyi tapahtua paljon, että uskalsin jälleen avata koneeni ja aloittaa kirjoittamisen.
Ei rittänyt että, minulle kerrottiin että, olen hyvä kirjoittaja. Ei riittänyt, että sain viestejä joissa minua kehoitettiin jatkamaan.Mikään ulkopuolinen sana, kehu tai viesti ei riittänyt siihen, että uskalsin jälleen kirjoittaa.
Tarvittiin totaalinen loppuunpalaminen, työuupumus 2 kertaan , välikohtaus vanhassa työssä, uusi työpaikka… uudelleen syntyminen.
Ja miten paljon onkaan sellaista jota haluan jakaa teille. Kirjoittaa ja kertoa siitä sisäisestä muutoksesta jota tähän kaikkeen tarvittiin jotta olen tässä ja nyt.Ennen kaikkea siihen tarvittiin rohkeutta, uskallusta sekä luottamusta siihen,että minä riitän juuri nyt ja tässä tälläisenä,kuin olen.
On väärin väittää , että aina tarvitaan jokin vastoinkäyminen , että ihminen voisi kasvaa ja kehittyä. Usein muutos on jo matkalla kertoen lempeästi tarpeesta kasvaa ja mennä eteenpäin.Usein me ihmiset vain olemme sokeita sille. Emme kuuntele omaa intuitiota, kun se kertoo jo varhaisessa vaiheessa, että asioiden olisi muututtava.
Ei, me pistämme hanttiin. Emme kuuntele ennen, kuin jotakin niin herättävää tapahtuu, että emme voi enää kääntää muutokselle selkäämme. Ja jossakin edelleen elää se ajatus, että kivun kautta me kasvamme eniten.
Niin tein minäkin ja en kuunnellut kehoani. En intuitiotani vaan puskin eteenpäin väkisin.En ennen, kuin elämä pysäytti minut ja antoi vielä kerran mahdollisuuden muuttaa suuntaa.
Ja kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että uskalsin kerätä rohkeuteni ja hypätä tuntemattomaan. Jättää sen kaiken mikä ei enää ollut minua varten.
Uskalsin levittää siipeni ja kokeilla ,kuinka ne kantavat. Ja ne kantoivat, työhön jota rakastan, elämään jossa voin hyvin ja uskallan olla oma itseni.
Ennen kaikkea siihen , että uskalsin jälleen avata koneeni ja alkaa taas kirjoittamaan.