Tunnista tämä yksi uskomus ja ratkaiset monet psyykkiset ja fyysiset haasteesi

Moneen meistä on sisäistynyt ääni, joka kertoo tarinaa riittämättömyydestä ja vajavaisuudesta. Lapsen maailma ottaa vastaan suodattamatta ja muodostaa identiteettinsä toisten näkemyksien varaan. Identiteetti rakentuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa muovaten käsitystä minuudesta.

Vaikka jaamme rakkauttamme ja hoivaamme lapsillemme, usein rinnalla välittyy myös toisenlainen viesti kuin hiljaisena pohjavireenä; se millainen olet ja miten tuot itsesi esiin, ei ole kaikilta osin hyvä tai hyväksyttävää. Ehkä myös sinä tunnistat tämän syvimmissä kerroksissasi; olet rakastettu tiettyjen ehtojen kera. Mitä ehtoja asetat itsellesi?

Kipein triggerisi on pala taivasta

Vielä tänä päivänä meillä vanhemmilla on hyvin inhimillinen taipumus ohjata pienokaisiamme melko sokeasti omien uskomuksiemme pohjalta, vaikka ne eivät palvelisi kasvua, yhteyttä tai hyvinvointia. Onneksi kuitenkin olemme jo laajentaneet käsitystämme yhden totuuden periaatteesta ja tulleet tietoisemmiksi yksilöllisyyden rikkauksista. Meillä on yhä enemmän tilaa erilaisuudelle ja joudumme tietoisella tiellämme kasvotusten auktoriteettiaseman väärinkäytöstä. Meitä ohjataan laajentamaan maailmankatsomustamme.

On olemassa yhtä monta totuutta, kuin on ihmistäkin. Niin kaunis on elämän kudelma.

Se, mikä on minun totuuteni, ei ole hänen. Onko oma sisäistynyt tapani nähdä maailma se ainoa oikea tapa? Mitä tuo pieni olento voi opettaa minulle uudesta maailmasta? Jokainen lapsi tuo palan taivasta mukanaan. Huomaatko hänen opetuksensa? Jos olet vanhempi, tiedät kuinka kipeää se voikaan tehdä. Mutta toimitko triggerin sanelemana vai otatko vastaan mahdollisuuden kasvuun?

Ihmissuhteet ovat uskomustemme peilejä

Aikuisuudessa tällainen aikoinaan ulkoisen auktoriteetin muovaamaan rajoittuneeseen identiteettiin kasvaminen voi ilmentyä alitajuisena uskomuksena ”En ole rakastettava, ennen kuin olen ehjä”. Tässä on kaksi vääristymää sisäkkäin – todellisuudessa olet aina rakastettava ja ehjää ei ole olemassakaan – ei sillä asteikolla, millä itseämme ja oikeanlaisuuttamme mittaamme. Mittaristomme perustuu liiaksi koviin arvoihin ja ulkokultaisiin perusteisiin.

Saatamme ydintasollamme uskoa olevamme jollain tavalla viallisia. Usein ajaudumme ihmissuhteisiin, jotka peilaavat tätä satuttavaa uskomustamme itsestämme. Ei siksi, että se iskostuisi yhä syvemmäksi totuudeksi psyykeeseemme, vaan täysin päinvastaisesta syystä. Sen on tarkoitus kaataa suolaa haavoihimme siinä määrin, että heräämme tiedostamaan tuon uskomuksen. Kun uskomme omaan epätäydellisyyteemme, kiellämme itsemme osia. Kuitenkin vain kokonaisena elämme täyttä tarkoitustamme.

Horroksesta heräily saattaa näkyä monella merkittävällä elämän osa-alueella. Ihmissuhteet alkavat rakoilla, työrintamalla tulee ennenkokemattomia haasteita ja tunne elämänhallinnasta heikkenee yleisesti. Fyysisesti voi ilmentyä uupumuksen tunteita, masennusoireita tai ahdistuneisuutta. Seuraavassa vaiheessa mieleen saattaa alkaa nousta hyvinkin eksistentiaalisia kysymyksiä. Edessä voi olla suuria elämänmuutoksia.

Tuntematon on usein meille jokseenkin pelottavaa ja siksi hyvin inhimillisesti vastustelemme aikamme. Käymme pimeää jaksoa läpi, jolloin ennen niin selvät kuviot menettävät pohjaa altaan.

Uskotko, jos sanon, että itsensä kieltäminen on syy hyvinvointiyhteiskuntien pahoinvointiin? Myrkylliset uskomukset itsestämme näkyvät kehoissamme solujen ja aivokemioiden tasolla.

Rakkauden kaipuun kieltäminen saattaa tuhota terveytesi

Minussa on jotakin, mitä en halua nähdä. Katson mieluummin poispäin ja harhautan itseäni. Toimin niin, koska pelkään sitä, minkä olen oppinut pahaksi, rumaksi tai häpeälliseksi. Kyse voi olla niinkin uskomattoman haavoittuvaisen kauniista asiasta kuin rakkauden ja huolenpidon kaipuusta. Jos en ole vastaanottanut rakkautta ja huolenpitoa tarpeisiini nähden riittävästi lapsuudessa, olen saattanut oppia, että en ole sen arvoinen tai että tässä tarpeessani on jotain väärää. Kasvaessani kohti aikuisuutta tukahdutan tuon kaipuun tai vaikka tunnistan kaipuuni, en enää osaa ottaa rakkautta ja huolenpitoa vastaan. Siinä on jotain niin epämukavaa, kiellettyä. On turvallisempaa pysyä etäällä. Mikä paradoksi.

Kieltäessäni kaipuuni uin vastavirtaan. Matka on raskas ja uuvuttava, mutta ihminen on äärimmäisen sinnikäs olento. Kun kyse on selviytymisvaistoista, on suorastaan ihmeellistä kuinka paljon meistä löytyy kestävyyttä. Keho on jatkuvassa stressitilassa ja se alkaa näyttäytymään terveysongelmina. Paikkailemme oireita, emmekä pääse käsiksi juurisyyhyn. Vastustelemme monesti kriisitilaan asti, sillä täysi antautuminen vaatii äärimmäisen haavoittuvaiseksi asettautumista, tulemista hyvin nöyräksi ja pieneksi elämän suuruuden edessä. Siihen meillä on valitettavan vähän tilaa täällä.

Mitä voin tehdä? Tiedostaminen on avain. Haluan nähdä ja tunnistaa. Sitoudun itseeni ja olen valmis nostamaan varjoni näkyväksi. Annan myötätuntoni valon osoittaa pimeimpiin nurkkiini. Tulen näkyväksi itselleni, kohtaan minut. Toki tämä tapahtuu askel kerrallaan. Vuosien ehdollistumat tarvitsevat aikaa purkautuakseen. Joskus ihminen syntyy ikään kuin kokonaan uudelleen. Nämä muutokset näkyvät ulkoisessa maailmassamme vaihtelevin tavoin ja voi pyytää meitä rakentamaan elämässämme kaiken uudelleen.

Etsi itsestäsi rohkeutta ja luottamusta antaa sen pudota pois, mikä haluaa lähteä. Toisinaan tarvitaan vihan eteenpäin vievää voimaa, toisinaan tilanne pyytää vain antautumaan ja päästämään irti.

Omalla matkallani olen kokenut useamman vuoden jakson, jossa jatkuva muutos on ollut ainoa todellisuus. Tuon epävakaan tuntuisen muutoksen keskeltä voi kuitenkin löytää rauhan ja vakauden. Olen hyväksynyt, että en ole omalla järjettömällä mittapuullani valmis ehkäpä koskaan. Mutta rakkauden mittapuulla olen valmis, ehjä ja täydellinen joka hetki.

Kohtaa mut – syvyys ja aitous tarvitsee turvallista kasvutilaa

Olen ymmärtänyt, että oikeiden ihmisten seurassa olen juuri sopiva keskeneräisyyksieni kera. ”Henkinen perheeni” peilaa minulle hyvää minussa ja hyväksyy minut, vaikka en osaa tai ymmärrä. Toisaalta muiden ehdotonta rakkautta on vaikeaa ottaa vastaan, ennen kuin on löytänyt myötätuntoa ja armollisuutta itseään kohtaan. Siksi oman perheen äärelle löytäminen on sekin matkansa, mutta jokaiselle mahdollinen.

Kun päästän hiljalleen irti siitä syvästä uskomuksestani, että kokonaisesta minusta saa olla näkyvänä vain puolet, teen tilaa hyvän kasvulle. Kun kohtaan minut, pystyn kohtaamaan myös sinut. Syvästi, aidosti. Sinun kauttasi heijastuu lisää kaunista minusta ja se on kuin ravinnetta kasvaa kokonaisemmaksi. Yhdessä kurkotamme kukoistukseemme, avaamme lisää sydämemme kerroksia.

Oikeat ihmiset ja yhteisöt luovat kasvullemme turvallisen tilan. Näissä laajemman tietoisuuden tilan energeettisissä ja psyykkisissä tiloissa vallitsee ehdoton hyväksyntä ja rakkaus. Vahva tahto nähdä hyvä toisessa. Ihmiset ja yhteisöt voivat myös kasvaa kohti tällaista sisäistä ideologiaa. Olet ehkä jo kuullutkin turvallisemman tilan periaatteista, joiden kautta yhteisöt ohjaavat arvomaailmaansa kohti yksilöllisyyden kohtaamista, koskemattomuutta ja oikeudenmukaisuutta arvostavaa ilmapiiriä.

Muista, kuka olet

Minusta on ihanaa, että jokaisella meistä on mahdollisuus tunnistaa ja tunnustaa varjomme ja päättää vaihtaa suuntaa. Olemme vapaita, vaikka emme aina muista sitä. Emme ole kenenkään muiden armoilla. Emme ole enää niitä pieniä lapsia, joiden elämä riippui muiden varassa. On onnekasta, että elämä peilaa meille sitä, mille itse olemme tulleet sokeiksi.

Hiljalleen muistamme, keitä olemme. Ehjiä, riittäviä, päästä varpaisiin rakastettavia. Juuri sellaisenaan, tässä ja nyt, ilman ehtoja. Ota intentioksesi kulkea takaisin tämän totuuden äärelle. Se on elämäsi taianomaisin transformaatiomatka!

Vinkkejä rajoittavien, himmaavien ja hyvinvointia koettelevien uskomuksien tiedostamiseksi:

• Tunnista haitalliset kaavat. Koetko törmääväsi tietyillä elämänalueilla aina samoihin lopputuloksiin tai tunnetko jonkin samankaltaisen kokemuksen toistuvan elämässäsi säännöllisesti?
• Ihmissuhteet peilinä. Tarkkaile olemassaolevia ihmissuhteitasi rehellisesti. Lisäävätkö ne voimaasi vai vievätkö ne voimaasi? Miksi? Millaisia ihmisiä pidät lähelläsi tai vedät puoleesi? Mitä nämä ihmiset ja heidän herättämät tunteet ja ajatukset kertovat sinusta sinulle itsellesi?
• Kehoviisaus johdattelee. Milloin tunnet kehossasi vapautuneisuutta, entä mitkä ajatukset tai kokemukset vetää järjestelmän jumiin. Huomaatko säännönmukaisuuksia?
• Inspiroituminen mittarina. Tunnetko säkenöivää innostumista, intohimon kuohahduksia ja kehollista mielihyvän tunnetta arjessasi? Mikäli et, on aika asettua tarkkailemaan omaa uskomusmaailmaa.
• Arkiset triggerit. Mitkä tilanteet, kohtaamiset ja kokemukset päivittäisessä elämässäsi aiheuttaa kaikista vaikeimpia tunteita? Juuri nämä ovat elämän rakkaudellisinta johdatusta muistamaan, kuka todella olet. <3