Sinkkuna olemisen taito

Olen pian ollut sinkkuna vuoden päivät. Taas kerran. En ole koskaan halunnut mitään muuta niin paljon kuin toimivan ja pitkäkestoisen parisuhteen, mutta syystä tai toisesta toiveeni ei ole toteutunut. Olen ollut onnekas ja saanut kokea upeita parisuhteita, mutta ne vain eivät ole olleet pitkäkestoisia. Toisin sanoen en ole vielä tavannut oikeanlaista ihmistä. Näin juhlapyhien aikana koen aina eniten surua siitä, etten ole kohdannut sitä erityistä henkilöä, jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni.

Kun viimeisin parisuhteeni päättyi vuoden alussa, päätin etten luovuta vaan alan deittailemaan mahdollisimman paljon ihmisiä. Olenkin tämän vuoden aikana käynyt lukuisilla treffeillä. Toki hallitseva tilanne on hieman tuonut haasteita treffailuun, mutta olen silti päässyt kivoille treffeille. Viimeisimmät treffini oli vain muutama päivä sitten ja olin todella toiveikas tämän henkilön suhteen.

Hän oli valloittavan oloinen ja kiehtova nainen ja olisin mielelläni tutustunut häneen lisää. Kävi kuitenkin niin, että välillämme ei heti kipinöinyt eikä hän nähnyt syytä jatkaa treffailua. Toisaalta pystyin samaistumaan hänen tunteeseensa, mutta silti harmitti. Olisin mielelläni antanut mahdollisuuden tutustumiselle ja tunteiden hitaammalle syttymiselle.

Tämä pisti taas miettimään, että mistä sen sitten tietää kuka on se oikea. Kertooko se ettei kyseessä ole oikea henkilö, jos ei heti roihahda tunteet. Voisiko sellaiset tunteet kuitenkin kehittyä hitaammin, pikkuhiljaa. Tai olisiko se kenties jopa parempi, että tunteet kehittyisivät hiljalleen tutustumisen myötä. Näitä pohtiessa voi viettää pitkän tovin, mutta varmaa vastausta siihen ei ole.

Kaikesta huolimatta ehkä kuitenkin uskon, että sen tietää jossain sisimmässään, kun oikea ihminen tulee kohdalle. Kun kemiat ovat kohdallaan, sen kyllä tuntee. Ja kemia ihmisten välillä onkin sitten niin mystinen asia, ettei sitä voi kukaan täysin selittää. Joko sitä kemiaa on tai sitten sitä ei ole.

Treffailu on ollut todella kivaa ja kutkuttavaa. Onhan se jännittävää aina tavata uusia ihmisiä eikä ikinä tiedä miten hyvin siinä voi käydä. Kuitenkin se on myös samalla uuvuttavaa ja raskasta. Aina joutuu antamaan itsestään kaikkensa ja käyttää aikaansa ja energiaansa tutustumiseen. Vain huomatakseen, ettei suhde tule ikinä johtamaan mihinkään. Mutta ei se silti turhaa ole ollut sillä kaikesta siitä olen oppinut paljon.

Nyt ainakin tiedän mitä haluan ja voin vain antaa elämän johdattaa sen äärelle, kun aika on sopiva. Tärkeintä kuitenkin kaikessa on se, että tuntee itsensä ja tietää oman arvonsa. Että ymmärtää olevansa itse oman onnensa tärkein lähde ja arvokas ihan sellaisena kuin on, ihan yksin. Se on klisee, mutta niin totta, että onni pitää löytää itsestään eikä etsiä sitä jostain muualta. Tämän ymmärtäminen ei vain ole mikään itsestäänselvä asia, sillä useimmilla ihmisillä on biologinen tarve löytää kumppani. Janoamme rakastumisen tunnetta sillä se on sidoksissa onnellisuushormoneihin.

Kysymys onkin, että miten oppia olemaan onnellinen yksin?

Kun asiaa miettii se on selvää, että jos ei todella osaa olla onnellinen yksin, ei varmasti osaa olla onnellinen toisenkaan kanssa. Sillä ainoa asia, mikä omassa elämässä pysyy ikuisesti samana on minä itse. Minä olen itseni kanssa aina, satoi tai paistoi. Yksin tai kaksin, omasta seurastani en voi päästä eroon vaikka kuinka yrittäisin. Omaa onnellisuuttaan ei voi ulkoistaa toiselle ihmiselle. Se ei ole ainakaan kovin pitkälle kantavaa.

Se vaatiikin työtä ja harjoittelua, että oppii nauttimaan omasta seurastaan ja saamaan samat onnellisuushormonit toimimaan myös yksin ollessaan. Se on kuitenkin mahdollista. Ihastuminen ja rakastuminen nostaa hyvänolon hormoneja kuten dopamiini, endorfiini, serotoniini ja oksitosiini. Näihin kaikkiin voi kuitenkin myös itse vaikuttaa. Suosittelen lukemaan Emilia Vuorisalmen kirjan Rakkaus haltuun, missä neuvotaan miten näihin onnellisuushormoneihin voi itse vaikuttaa.

Ensi vuoden tavoitteeni onkin se, että opin todella arvostamaan omaa seuraani. Että alankin deittailemaan itseäni. Löytämään itsestäni vielä uusia puolia. Opettelen kuuntelemaan, mitä sanottavaa ja mitä tarpeita minulla todella on. Ja opettelen näkemään miten arvokas ja rakkauden täyteinen olen ihan ilman kumppaniakin. Tämä on aikaa, kun saan täysin keskittyä oman itseni kehittämiseen. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

Mitä jos me tehtäisiin itsemme treffailusta uusi trendi tindertreffailun sijasta! Mikä voisi olla parempaa kuin huomion ja ajan antaminen itselleen. Kenenkään ei tarvitse etsiä toista tuomaan omia hyviä puoliaan esiin vaan sen voi jokainen meistä tehdä itse. Olemalla itselleen hyväksyvä ja huomioiva. Olemalla itse itselleen parasta seuraa.

 

 

 

Lisää kirjoittajalta Kaikki värini/Saana Repo

Liike on lääkettä

Kuulun niihin ihmisiin, keiden on vaikeaa ylläpitää pitkäaikaista ja säännönmukaista liikuntaa rutiineissaan....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.