Näkökulman muutos heräämisen jälkeen

Kun on ”herännyt”, eli yhdistynyt takaisin siihen kosmiseen tietoisuuteen, josta olemme tulleet, kaikki muuttuu, mutta silti mikään ei muutu.
Kaikki säilyy näennäisesti samana, mutta se, miten näet maailman, ei enää ole samaa.

Niin sanottu kolmannen ulottuvuuden maailma integroituu viidennen ulottuvuuden kanssa.
Fyysisyys ei ole enää isoin ja ainut totuus, se ei ole kaiken määrittelevä tekijä elämässä.
Sen takana oleva aineeton todellisuus on vallitseva olotila, vaikka ihminen toimiikin fyysisyydestä käsin.

Kun kokee kaikkeuden ytimen, valon, kokee sanoinkuvaamattoman autuuden.
Sydäntietoisuudesta, tuosta valosta käsin fyysinen maailmamme näyttäytyy täysin uudella tapaa.
Moni asia, mitä aiemmin pidit tärkeänä tai tavoittelemisen arvoksena, ei sitä enää ole.

Heräämisen myötä usein yhteiskunnalliset puheenaiheet kumisevat tyhjyyttä. Voi tulla jopa pienoinen pakokauhu, kun huomaa että moni aikuinen, vieläpä vallassa oleva, on sittenkin kuin pieni hukassa oleva lapsi.

Uutisointi, politiikka, vallanpitäjät, meidän keskustelunaiheemme ja murheemme, ohjautuvat fyysisen todellisuuden kautta.
Sydäntietoisuudesta käsin tarkasteltuna maailman johtajat ja sitä myöden maailma sen mukana puhuvat paljon sivuraiteilla olevaa asiaa.
Heräämisen jälkeen tätä tosin ei kuitenkaan tarkastele vihan tai ärtymyksen kautta, sillä tuomitsemisella ei ole tässä olotilassa sijaa, vaan katsontakanta pitää sisällään syvän ymmärryksen. Heräämisen murrosvaihe toki voi pitää sisällään sen, etteivät vanhat toimintamallit tunnu enää oikeilta, samlla kun uudetkin saattavat olla vielä hukassa.

Myös monet tavalliset puheenaiheet tuntuvat näyttäytyvän uudessa valossa. Sitä saattaa huomata, että ihminen usein lisää omaa kärsimystään puheenaiheillaan ja rajoittaa itsensä elämään kärsimyksestä käsin. Kun elää ainoastaan fyysisyyden kautta egon ohjaamana, se on kuin suunnistaisi tiheässä metsässä silmät sidottuina tai tekisi tuhansien palojen palapeliä ilman kuvaa lopputuloksesta. Näin maailma vielä pääosin toimii ja siksi sinun ja uinuvan maailman välille tuntuu syntyneen jonkinlainen kuilu.

Tärkeää on kuitenkin, että pysyy omassa totuudessa, eikä esimerkiksi tuomitse. Jokainen meistä on viisas sielu, myös ennen heräämistään. Ei siis pidä nostaa itseään jalustalle vain siksi, että on eri kohdalla polkua johonkin toiseen nähden. Tuomitseminen ja toisten arvottaminen kumpuaa egosta, joten jos sellaista huomaa nousevan pintaan, on siinä oppiläksyn paikka.

Parasta on tuoda maailmaan omaa valoaan, sillä se voi valaista jonkun toisen polkua heräämisen tiellä. Mitä useampi meistä elää sydäntietoisuudesta käsin, sitä suurempi harmonia maailmassa vallitsee.
Se ei tarkoita utopiaa, sillä toki me olemme täällä ollessamme kokemassa ihmisyyttä sen kaikissa muodoissa. Meistä ei tule heräämisen myötä virheettömiä, mutta olotila on silti jotakin niin paljon suurempaa kuin silloin, kun elää egon kautta, joten muutos on joka tapauksessa valtava.