Kuu kyynistymisestä kesälomaan, puoli kuuta palautumattomuudesta, väsymyksestä vähäsen, paniikista ei päivääkään!
Olen aiemmin useana vuonna kesäloman lähestyessä havainnut olevani ylikierroksilla; Outlook -kalenteri hälyttää muistutuksia tekemättömistä töistä, työpöytä pursuaa värikkäitä post-it -lappusia, joista kukin sisältää vähintään muutaman vielä muistettavan asian. Priorisoin, siirrän kiireellisimmät laput päällimmäiseksi. Osaa on siirrelty jo niin moneen kertaan, että liima on täynnä koirankarvoja. Ikkuna auki ja yksi tuulenpuuska riittäisi lennättämään ne pihakoivun latvaan – toiveajattelua?
Noina kertoina olen ollut kiireisestä työvuodesta hyvin kuormittunut ja korvieni välin on vallannut pakottava tarve maailman valmiiksi saattamisesta ennen lomalle jäämistä. Oma suorittamiseen pyrkivä mieleni on löytänyt tähän nopeasti perusteluja; työt on helpompi ja mukavampi aloittaa lomien jälkeen ”puhtaalta pöydältä”, tai ainakin niin, että kaikki palaset ovat siistissä järjestyksessä pääni ja tietokoneen kansiorakenteissa. Suoritan tässä hetkessä, jotta myöhemmin olisi helpompaa. Kuulostaako tutulta? Valitettavan usein tulee huomanneeksi, ettei sitä helpompaa ”myöhempää” kuitenkaan koskaan tule.
Mitä sitten voi tehdä, jotta lomalle jääminen ei olisi kiihdyttävän Pendolinon perässä juoksemista, jossa pahimmillaan ensimmäinen asema tulee kohdalle vasta loman loppumetreillä, jos silloinkaan? Kermana kesäkakun päällä suorittava mieli saattaa nimittäin loman käynnistyttyäkin jatkaa kiihdytyskaistalla, eikä palautumista pääse tapahtumaan silloinkaan. Tästäkin löytyy kantapääopiston kautta saatua oppia – kolmen viikon unettomuus, viikko aitoa lomaa ja taas suorittamaan!
Palautuminen ei ole suoritus, jonka voi tehdä loman aikana. Sen tulisi olla koko vuoden asia, osa ihan sitä normaalia elämää. Olen huomannut, että ylikierroksille siirtyessä – tämä tapahtuu usein huomaamatta, yllättäin ja pyytämättä – palautumisen ja mikrotaukojen merkitys unohtuu. Asioita tulee tehtyä kuin liukuhihnalla pysähtymättä; vielä tämä, ja sitten vielä tuo toinen, ehdin vielä tämän yhden… Lopputuloksena olen saanut kyllä paljon aikaan, mutta itseni kustannuksella; syke ja kortisolit korkealla ja viikonlopun lähestyessä läkähtyneenä. Ylikierroksilla priorisointi- ja keskittymiskyky heikkenevät ja päätöksien tekeminen vaikeutuu – näitä taitoja tarvitsemme nykytyöelämässä päivittäin lukemattomia kertoja. Seuraa tilanne, jossa pienimmätkin tehtävät vaikuttavat merkittäviltä, virheiden määrä kasvaa ja niiden korjaaminen vie lisää aikaa. Mitä jos tehtävän olisi alunperinkin tehnyt rauhassa, keskittyen? Lopputulos olisi mitä varmimmin ollut valmis lyhyemmässä kokonaisajassa.
”Ensin työ ja sitten huvi” on iskostunut hermosoluihimme jo lapsuudessa. Hyvä sääntö sinällään, mutta elämme nykyään usein todellisuudessa, jossa työprosessit ovat pitkiä ja valmista tulee päivien, viikkojen ehkä kuukausien päästä aloittamisesta. Mikä siis on riittävää; se taso, jossa voi lopettaa ja levätä? Meille suorittajille olisi tärkeää muistaa myös ”työn viereen maate paneminen”, toinen vanha sanonta, joka vallalla olevassa työkulttuurissamme on tosin vieraampi. Maailma, työ, asiakas, me itse, emme ihan jokaisena hetkenä suuremmin kärsi tai kaadu siitä, että asioita siirretään ja priorisoidaan. Tosiasia on, että kun annamme jollekin aikaa, tasapainon säilyttämiseksi on jostakin muualta vähennettävä: kaikki palaset eivät voi olla yhtä tärkeitä ja kiireisiä. Olisi hyvä myös huomata, jopa luottaa siihen, että on asioita, jotka aika hoitaa – tavalla tai toisella. Olen itse nopea reagoimaan; tartun toimeen rivakasti, vastaan viesteihin pikaisesti, lähden nopeasti selvittämään ja tekemään uuden ohjeen vaatimia toimenpiteitä. Aika (lue: Siperia) on kuitenkin opettanut, että hitaammalla reagoinnilla ehtii joskus tulla uusi viesti tai ohje, joka kumoaa edellisen tai kertoo, että asia onkin jo muuttunut tai poissa päiväjärjestyksestä muulla tavoin.
Jos tunnistit jotain yllä olevasta, mitä jos viimeistään nyt muokkaisit kalenteriasi sillä tavoin, että mahdut sinne itsekin? <3
Lisää ajatuksiani Instagramissa @sun.askeleita
