Kun elämä tuntuu tahmealta: kuinka antaa sisäiselle hiljaisuudelle tilaa ja löytää takaisin itseensä

Kun elama tuntuu tahmealta kuinka antaa sisaiselle hiljaisuudelle tilaa ja loytaa takaisin itseensa

 

Kuukausia löysin itseni tilasta, jossa katselin vihkoa pöydällä, mutta aina avatessani sen päädyin vain tuijottamaan tyhjää sivua. Aloitin aina, kirjoitin päivämäärän oikeaan yläkulmaan ja päivä toisensa jälkeen päädyin viivaamaan edellisen päivän yli. Kunnes lopulta annoin vihkon olla ja sisäiselle hiljaisuudelleni tilaa.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan löysin itseni tilasta, jossa luovuuteni ei virrannut vapaasti. Jossa minulla yllättäen ei tuntunut olevan mitään jaettavaa.

Muuttuva maailma ja sen epävarmuudet vaikuttivat osittain tähän ja pitkän kotona oleilun jälkeen elämä vei mennessään, keskityin nauttimaan rantapäivistä ja uusista kohtaamisista.

Aamuisin istuin silti hiljaa ja mietin itsekseni, mitä minä haluan elämältäni, mitä minä haluan tehdä.

Jokainen päivä istuin ja tunnustelin kysymystä. Tutkin lapsuudenhaaveitani, kirjoitin auki unelmapäiväni ja huomasin, kuinka kerta toisensa jälkeen vastaus oli aina sama.

Vastaus on aina ollut sama.

Minä en vain ole täydesti halunnut sitä nähdä, en ole uskaltanut täydesti antautua sille. Ja nyt olin saapunut vaiheeseen elämässäni, jossa kaikki tuntui pysähtyvän ellen täydesti antautunut sille, mikä minua kutsui.

Omat unelmat, oma sielunpolku, se oma juttu, joka kutsuu, voi ihanuudestaan huolimatta olla pelottava. Vaatii rohkeutta heittäytyä tekemään sitä, mikä itseä kutsuu, kun maailma ympärillä kertoo kerta toisensa jälkeen, ettei se ehkä kannata. Toisinaan löytää itsensä pohtimasta, mitä jos ei onnistukaan, ja toisinaan, ehkä vielä pelottavammin, mitä jos onnistuu, menestyy, kaikki toteutuu?

Menestyminen ja onnistuminen voivat olla vähintään yhtä pelottavia asioita kuin epäonnistuminen – ja monesti me seisomme omien unelmiemme tiellä, emme koska emme usko itseemme, vaan koska emme täydesti uskalla uskoa itseemme, meidät opetetaan olemaan vaatimattomia, olla pitämättä meteliä, olemaan pieniä, sopimaan joukkoon.

Harva meistä kuitenkaan sopii joukkoon ja ei ole mitään kauniimpaa kuin täydesti omaan itseensä astuminen, suureksi kasvaminen, sillä me jokainen olemme suuria omissa kokonaisuuksissamme ja ansaitsemme täydesti kaiken sen tilan, jonka me niin luonnollisesti otamme.

Rohkeudella, luottamuksella ja sydäntäni kuunnellen antauduin tekemään juuri sitä, mikä tuntui oikealta ja heti ensimmäisen askeleen otettuani maailma tuntui jälleen avautuvan. Pysähdys vaihtui virtaavuudeksi ja elämä sykki taikaa.

Mitä enemmän teemme niitä asioita, jotka meitä kutsuvat, sitä enemmän meissä kasvaa ilo. Elämänilo, inspiraatio ja suunnaton luomisvoima.

Ja tuo luomisvoima on kultaakin kalliimpaa, mahdottoman arvokasta ja ansaitsee tulla nähdyksi.

Jos sinä siellä olet kokenut samaa tahmeutta viime aikoina kuin minäkin, pysähdyksen, jossa mikään ei tunnu menevän eteenpäin, otathan aikaa itsellesi, tutki ja tunnustele mikä sinua kutsuu.

Ja ennen kaikkea astu rohkeasti eteenpäin, anna itsellesi lupa toteuttaa, vaikka pelottaisikin, luoda, vaikka se tuntuisi hullulta. Sydämen ääni ei aina ole kaikista loogisin, mutta se on se, joka tuo ilon, elämänvoiman, ja muistuttaa meitä siitä, että jokainen hetki kaikki on mahdollista. Että jokainen hetki meissä asuu suunnaton valo ja voima, joka kuljettaa meitä eteenpäin, juuri sinne minne meidän on tarkoituskin mennä.

Minun hyppyni tuntemattomaan, oman sydämeni seuraaminen johti tässä hetkessä Iltasatuihin.

Mikä kutsuu sinua, mikä saa sinun sydämesi hypähtämään ilosta?

Rakkaudella rakkaudesta,
Ida

Lue myös: Marraskuun energia: Oman voiman aika

Lisää kirjoittajalta Adventures of Love and Light


Mitä sinä kaipaat tässä hetkessä? Kuinka mantraaminen auttaa meitä käyttämään energiaamme ja luomaan unelmistamme totta

Unelmat ovat ihania asioita, inspiroivia, ne vievät meitä eteenpäin, auttavat meitä kulkemaan...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.