Kohtaa mut – Kutsu kasvuun
Kun olin aloittelemassa Kohtaa mut- blogiani, tiesin tarkalleen mitä mun sisäisyys haluaa ytimeltään ilmaista blogin kautta.
”Kohtaa mut” blogin nimenä muotoutui hetkessä, ja nyt matkan varrella olen ymmärtänyt kuinka keskeisestä ja kaikenkattavasta sanaparista tuossa onkaan kyse. Siihen itseasiassa tiivistyy koko ihmisyysmatkamme ydin.
Ihminen tulee näkyväksi ainoastaan vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Yksin me kolistaan omiin seiniimme, eikä siitä laajentuminen ole mahdollista muuta kuin tiedon tasolla. Me tarvitaan maailmaa peilinämme, jotta me päästään kasvamaan siihen mikä on syvin kaipuumme. Kasvu tapahtuu sisältä ulos, ei ulkoa sisälle, niin kuin meitä yleisesti ohjataan.
Keskeistä on kohtaamisen laatu. Tietoinen kohtaaminen on sekä eheyttävää että paljastavaa. Se on jopa avain täyttymykseen ja kokonaisuuteen, sekä samalla täysin paljaaksi ihmisraadoksi riisuvaa. Intensiteetti vaihtelee sen mukaan, mitä sun keho-mielijärjestelmä on valmis vastaanottamaan.
Sieluhan janoaa vain ja ainoastaan laajentumista, sillä se on olemukseltaan itse elämä – jatkuvasti muuntuva ja uusia uomia hakeva. Ihmisellä on vapaa tahto, ja se näkyy siinä, mitä hän päästää läpi ja mitä valitsee nähdä itsessään. Nuo valinnat taas korreloivat suhteessa siihen, kuinka laajalle tutkimme tässä elämässä sielumme potentiaalia.
Vapaa tahto pätee myös sen elämän luomiseen, mitä elät juuri nyt. Jos et ole tyytyväinen sun elämään, sä luot uuden. Ei ole olemassa mitään valmiiksi asetettua, ei reunaehtoja, ei ole olemassa raja-aitoja, joiden sisällä sun elämän täytyy näyttäytyä niin kuin se näyttäytyy. Rajat tässä kontekstissa esiteltynä ovat vain mielen laatu tai ominaisuus ja siksi ne eivät ole todellinen kasvun raami.
Niinpä se miten sä näet ja mitä uskot ja mihin uskot, sydämestäsi saakka, koko keho-mielijärjestelmän voimalla, ”hyvässä ja pahassa”, tulee todeksi sun elämässä.
Uskotko pyyteettömään rakkauteen?
Tästä seuraa seuraava elämänlaki, joka toteutuu eittämättä. Jos lähetät pahaa ympärillesi, edes ajatusten muodossa, koet vasteen sun sisäisessä maailmassa. Vaikka tekisit sen tiedostamatta, se palautuu, koska se ei mene läpi elämän ainoassa olevaisessa, virrassa, se ei mene läpi valossa, ja jää siksi ikään kuin looppiin ulkoisen ja sisäisen maailman väliin.
Kyse on ihmisen moraalista ja siitä, luoko ihminen pelosta vai rakkaudesta käsin. Jos siis lähetät negaa ympärillesi, kärsit myös itse sisäisesti. Emme ole koskaan ulkoisen uhreja, vaan kaikki kokemasi paljastaa sisäisyytesi.
Kaikki on vuoropuhelua.
Meidän pitäisi uskaltautua rakkauden virtaukseen, eli toisin sanoen luottaa elämään ja sen hyvään tarkoitukseen. Se tarkoittaa ainakin sitä, että me erotetaan terveellä tavalla itsemme ympärillä tapahtuvasta. Ei se, miten toinen ihminen päättää käyttäytyä, jopa suhteessa sinuun, tai ihan yleensä, vaan se, mitä se sinussa herättää. Eikä se, mitä toinen valitsee, vaan miten mä itsessäni sen asian käsittelen.
Kun sisäistää tällaisen kasvun ajattelun, on ikuisesti kohoavassa spiraalissa.
Meistä jokainen käy henkilökohtaista ihmisyyden matkaa täällä, vaikkakin ollaan samasta sielulähteestä ja tarkemmin tarkasteltuna me ollaan erilaisista monadeista ja sieluliekeistä erottauduttu ihmisen kokemukseen. Kuitenkin ihmisyyden tie on aina henkilökohtainen tarina.
Sulla on kaikki voima, kun ymmärrät tämän:
- sinä luot itse, ja sen että
- olet täysin vapaa.
Oivallat silloin tämänkin; mitä vapaampi olet, sitä enemmän vastuukin painaa vaakakupissa. Ja sinä olet kaiken kapellimestari. Se on sun oma mestariteos. Elämä.
Luo siis rakkaudesta.
Rakkaudesta kasvuun.
Rakkaudesta elämän arvoituksellisuuteen.
Rakkaudesta ilmaisuun.
Rakkaudesta häneen, kuka tai mitä se sinulle ikinä onkaan.
Rakkaudesta siihen, mikä sinussa puhuu.
Kohtaaminen on kutsu kasvuun. Ja minulle se on ainoa asia, mikä tekee elämästä merkityksellistä. Se parantaa syvältä ja saa elämän kukoistamaan! Kohtaa mut, se on mun kutsun sinulle.
