Mitä aitous todella merkitsee?

Aitous ei tarkoita täydellisyyttä, vaan rehellisyyttä itselle ja muille.

Olen miettinyt viime aikoina tuota asiaa, kun aitous. Mitä se oikeasti on? Tiedän kyllä oman näkemykseni ja olenkin koittanut tuota ajatusta kirkastaa vielä hiukan enemmän ja tuoda sitä todeksi ihan päivittäisessä elämässä. Nään ympärilläni niin paljon asioita mikä ei ole, kuten asia esitetään. Kuinka paljon on esimerkiksi pariskuntia, ystävyyssuhteita, työporukoita, yhteisöjä ja vaikka mitä muuta, joka ei ole aitoa. Mielummin lähdetään ”kaverin” kanssa kahville kuin yksin. Tai ollaan parisuhteessa tavan vuoksi, – tähän kun on lähdetty, tässä pysytään! Sukulaistapaamiset tai kaverin kummin kaiman kutsut, joihin ei viitsi sanoa ei, ettei kukaan loukkaannu tai ajattele mitään huonoa.

Oletko miettinyt sitä, kuinka vaikka valmistaudut työhaastatteluun. Kirjoitat hyvät puheet itsestäsi ainakin paperille. Pääset ehkä haastatteluun. Sinua saattaa jännittää. Jännittääkö sinua se, että olet aitona sinuna paikalla vai se että koitat esittää parhaita puoliasi esiin? Entä sitten, kun saat työn? Oletko oikeasti niin hyvällä moraalilla varustettu henkilö, jota vakuuttit olevasi? Voi olla, että olet ja se on hienoa. Entä jos et olekaan? Huijasitko itseäsi vai paikkaa, jonne hait?

Miten toisen sanaan voi luottaa?

Me ollaan totuttu miellyttämään, mukautumaan ja olemaan jotain mitä ei välttämättä edes haluttaisi olla. Kuka sulle asettaa ne vaatimukset? Joku läheinen, kumppani, ystävä tai perheenjäsen? Eikö vihdoin olisi hyvä alkaa elämään ihan omannäköistä elämää, ei niin kuin aina on tehty, jos se ei tunnu omalta.

Miten toiseen voi luottaa jos päälipinta on kiillotettua ja sisältä ollaankin ihan jotain muuta, mitä annetaan ymmärtää. Kuinka monta kertaa olen kuullut voikun olet sitä tätä ja tuota, on niin ihanaa ja diipadaapa. Menee hetki ja selkä kääntyy.

En halua lopettaa uskomasta hyvään ja nimenomaan ihmisten hyvyyteen. Törmään vain aika ajoin näihin päällepäin lämpimiin sanoihin ja kas kummaa, kun asiat ei sitten ollutkaan näin.

Ymmärrän, joskus se voi olla juuri tuo aitous mikä pelästyttää tai saa toisen ihmisen varpailleen, jos hänellä ei ole puhtaat aikeet. Mutta parhaimmillaan aitous kohtaa aitouden ja se on kyllä niin ihana tunne. Löytää aitoyhteys, joka yhdistää niin sanat kuin teot yhteen. Vilpittömyys, vastavuoroisuus ja pyyteetön teko toiselle aidosti, antaa uskoa hyvään.

Aitous on kauneinta mitä voimme tarjota maailmalle, pysy uskollisena itsellesi! 

Ehkä toisille se on vaan helpompaa olla autenttisesti sitä mitä on. Itselleni ikävemmät tunteet, heti tilanteessa on haastavia. Saatan mennä aivan lukkoon ja pöyristyä siitä ”mitä taas kuulin”. Jälkeenpäin oivallan mitä olisi pitänyt sanoa tai miten olisi ollut hyvä toimia vaikka hiljaisuuden sijaan. Hiljaa hyväksyminen ei ole kannattavaa, sillä toinen osapuoli voi hyödyntää sitä muulloinkin.

Kun seisoo vahvasti omilla jaloilla. Tutustuu omiin arvoihin, tapoihin miten parhaiten toimii itselleen ja arvoilleen uskollisena. Ei pitäisi olla seliteltävää. Voi olla ja hengittää rauhassa, omana itsenään. Olisi hurjaa mietiskellä, mitä taas tuli sanottua. Milloin suojakuoren alta paljastuu ydin, eli totuus joka olikin ehkä toisenlainen.

Kannustan ylpeäsi olemaan juuri sinä, ihana sinä. Sellaisena kuin olet. Harjoittele ensiksi ihan lähinpien ihmisten kanssa. Silloin olet ns. turvassa ja voit testata miltä tuntuu olla aidosti. Miltä tuntuu sanoa ei niihin asioihin, mihin ennen sanoit kyllä (pakonedestä).

Tiedän, että välillä voi olla hankalaa aiheuttaa mielipahaa ja epätoivottuja asioita, mutta jos se tuntuu oikealta sinulle. Sillon se myös on sitä!

Suosittelen, että laitat itsesi likoon ja persoonasi peliin. Siihen kuka olet. Toista samanlaista ei ole, joten NAUTI! Hyväksymällä itsesi, hyväksyt ympärillä olevat ja ne jotka ei kuulu siihen. Anna niiden mennä!

Ps. Mun upeat kuvat ikuisti @_ohwowpictures_

Ystävyydellä Anita