Iso kiltti universumi

Joskus tuntuu siltä, että homma ei kerta kaikkiaan toimi. On kuin maailma olisi sotajalalla meitä vastaan ja elämä päivästä toiseen yhtä taistelua. Syynä tahmeuteen on usein tarve kontrolloida elämää. Tätä on joskus vaikea myöntää edes itselleen. Kuka nyt haluaisi olla ankea kontrollifriikki?

Silti toivomme usein, että asiat sujuisivat tietyllä tavalla (eli niin kuin minä haluan) ja jos niin ei tapahdu, hermostumme: Miksi minulle taas kävi näin? Tämä ei ole reilua! En minä tällaista suunnitellut! Pitäisimme mielellämme ohjat käsissämme ja tietäisimme tarkasti, missä mennään.

Mitä jos purnaamisen sijaan luottaisimme siihen, että ympärillämme soljuva elämä on joka hetki juuri sellaista kuin sen tuleekin olla? Että kaikki tapahtuu tarkoituksenmukaisesti? Että kaikkea ohjaa ääretön viisaus ja rakkaus? Emme enää yrittäisikään roikkua väkisin itse ohjaksissa, vaan antautuisimme.

Hui.

Anna maailman pyöriä radallaan

Tarkemmin ajatellen on ihan hullua, ettemme luota elämään. Maailma pysyy kasassa päivästä toiseen, vaikka emme tekisi elettäkään. Kasvit versovat, kukoistavat ja kuolevat, linnut lentävät, yö vaihtuu päiväksi, kesä syksyksi. Ja kaikki tämä ilman, että stressaamme, huokailemme tai ponnistelemme hampaat irvessä.

Jopa omassa kehossamme tapahtuu koko ajan uskomattomia asioita: solut jakautuvat, veri virtaa, sydän lyö ja keuhkot hengittävät. Itse emme pane tikkua ristiin, vaan elämän käsittämätön täydellisyys huolehtii meistä. Jos se jostain syystä lakkaisi tekemästä niin, kaikki olisi ohi silmänräpäyksessä – vaikka miten vastustelisimme. Viime kädessä meillä ei siis edes ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa elämän voimaan ja viisauteen kaikkialla ympärillämme.

Miksi ihmeessä me sitten luulemme, että jos lakkaamme kontrolloimasta jokaista edessämme aukeavaa hetkeä, putoamme jotenkin kelkasta? Ajattelemmeko tosiaan, että meidät luonut elämänvoima osaa kyllä suuressa viisaudessaan pitää huolta koko valtavasta maailmankaikkeudesta, mutta sen ote uhkaa lipsua juuri niissä muutamassa asiassa, jotka tapahtuvat meille? Noloa myöntää, mutta juu, juuri niin me ajattelemme!

Rentoudu tuntemattomaan

Muistan vieläkin sen tajunnanräjäyttävän hetken kauan sitten, kun oivalsin, että maailmankaikkeus on perusluonteeltaan ystävällinen. Kosmiset voimat eivät siis juonittelekaan jatkuvasti minun pääni menoksi ja aseta ilkeyttään esteitä tielleni, jotta voisivat sitten naureskella partaansa, kun kompuroin.

Todellisuudessa luon ihan itse omat esteeni ja vedän puoleeni milloin millaisiakin hankaluuksia, koska tarvitsen nuo oppimiskokemukset. Minua rakastetaan suunnattomasti, joten saan juuri sellaisia kokemuksia, joiden avulla pääsen parhaiten eteenpäin. Kaikki elämässäni tapahtuu tarkoituksenmukaisesti, on lähtöisin äärettömästä rakkaudesta ja palvelee vain yhtä asiaa: minun kasvuani.

Totuus on, että emme koskaan tiedä kaikkea tai näe koko kuvaa (usein hoksaamme vasta pitkän ajan kuluttua, miksi asioiden kuului mennä niin kuin ne menivät). Jos kaikki menee persiilleen, kyse ei ole ”epäonnistumisesta” vaan siitä, että meille on tarjolla jotain parempaa. Niin kauan kuin pidämme tiukasti kiinni omasta versiostamme, emme kuitenkaan huomaa meille tarjoutuvia muita mahdollisuuksia. Avaudumme niille vasta sitten, kun lakkaamme kynsin hampain vastustamasta suurta suunnitelmaa.

Joskus hankaluudet ovat merkki siitä, että olemme menossa väärään suuntaan; joskus taas siitä, että meidän on oltava kärsivällisiä ja annettava asioille aikaa järjestyä. Kummassakin tapauksessa kannattaa hellittää hetkeksi ja luopua turhasta säätämisestä ja varmistelusta. Hengitellä, rentoutua ja antaa olla – silloinkin, kun ei yhtään tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kun lakkaamme itsepäisesti mestaroimasta elämää oman mielemme, aikataulujemme ja toiveidemme mukaiseksi, elämästä tulee äkkiä paljon yksinkertaisempaa.

Iso kiltti universumi. Blogi Leena Siitonen Hyvät Vibat

Antautumisen polku

Elämälle antautumisen perusperiaate on yksinkertainen ja kaunis: sen sijaan, että odotat maailmankaikkeuden palvelevan sinua, kysy, miten sinä voisit parhaiten palvella sitä. Älä siis mieti, mitä edessäsi juuri nyt aukeava hetki voi tehdä sinun hyväksesi, vaan mitä sinä voit tehdä sen hyväksi.

Sana antautuminen ei tosin ole ihan yksiselitteinen. Nykykulttuurissa se käsitetään usein väärin. Ajattelemme helposti sen olevan jonkinlaista luovuttamista, passiivisuutta, astumista sivuun elämästä. Saatamme pitää ajatusta antautumisesta jopa pelottavana: Jos ei taistele saadakseen, mitä haluaa, ei taatusti pärjää! Yhtä hyvin voi lyödä hanskat tiskiin ja unohtaa koko jutun!

Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Jos haluamme kulkea antautumisen polkua, meidän on oltava valppaita, uteliaita ja vastaanottavaisia elämälle sen sijaan, että ajatuksemme pyörisivät jatkuvasti ja itsekeskeisesti omissa peloissamme ja haluissamme. Elämästä tulee täydempää ja mielekkäämpää kuin jos kulkisimme ego edellä, kaikkea haukkana vahtien. Antautuminen ei ole passiivisuutta vaan avoimuutta.

Mitä enemmän yritämme komennella ja säätää elämää, sitä tiukempaan solmuun se usein menee. Kun taas suhtaudumme elämään luottavaisesti ja hyväksyvästi, osoitamme arvostavamme sitä. Samalla alamme vihdoinkin olla aidosti läsnä sen sijaan, että jatkuvasti vain hermoilisimme ja miettisimme omia murheitamme.

Anna rakkauden ohjata

Kun annat rakkauden ottaa ohjat, kaikki vastustamiseen aiemmin käyttämäsi energia jää sinulle itsellesi. Palkkioksi saat sopusointua, keveyttä ja iloa. Taistelu laantuu. Et enää herää aamulla pelokkaana taistelemaan ja puurtamaan, vaan iloisena ja kiitollisena kokemaan lempeää vuorovaikutusta elämän kanssa. Onhan se nyt hienoa saada olla mukana!

Miksi turhaan taistella kutakin hetkeä vastaan? Ota sen sijaan vastaan se, mitä elämän virta kulloinkin tuo eteesi. Kun hyväksyt nykyhetken sellaisena kuin se on, tunnet rauhaa. Ei haittaa, ettei meillä ole aina homma hanskassa – maailmankaikkeudella kyllä on. Sisäinen kontrollifriikkimme voi huokaista helpotuksesta.

Kun vihdoin päästät irti, tapahtuu sitä paitsi jotain mielenkiintoista: asiat loksahtavat kohdalleen. Todennäköisesti ihan eri tavalla kuin suunnittelit, yleensä paljon nerokkaammin kuin osasit kuvitellakaan. Kun lakkaat sanelemasta maailmankaikkeudelle, miten asiat pitää hoitaa, annat sille tilaisuuden yllättää sinut iloisesti.

Se tekee niin mielellään.

Leena Siitonen on henkisen kasvun ohjaaja, näkijä ja energiavalmentaja, joka lähestyy henkisyyttä rennolla otteella. Leena tekee intuitiivisia tulkintoja ja ohjaa valmennettaviaan energiatyöskentelyn avulla stressistä ja turhautumisesta sisäiseen varmuuteen, eheyteen ja tasapainoon vastaanotollaan Helsingin Vallilassa ja Skypen kautta. Leenan Lempeän elämän käsikirja säätäjille on ilmestynyt Viisas elämä -sarjassa.

Seuraa hyviä viboja jo tänään ja tilaa Leenan uutiskirje! Saat heti lahjaksi inspiroivan Vibat haltuun -videoluennon energioiden hallinnasta.

Tutustu Leenan palveluihin

Seuraa Hyviä Viboja Facebookissa ja Instagramissa

Lisää kirjoittajalta Hyviä viboja

Käyttöohje

Epäilin pitkään salaa, että muille jaettiin heti tänne synnyttyä jonkinlainen elämän käyttöohje,...
Lue lisää

2 Kommenttia

  • Päteekö tuo sittenkin, vaikka konkreettisesti itse valitsisi ne hankaluudet toimimalla taas ( tuhannennen kerran ) intuitiotaan vastaan, toisia miellyttäen, taas kerran unohtaen, että minulle käy huonosti jos hylkään itseni? Miten sen voi “unohtaa”, pieneksi hetkeksi, ja toistaa saman virheen aina vain uudelleen.

    • Moikka, anteeksi että vastaaminen kesti näin kamalan kauan, en ollut hoksannut katsoa näitä kommentteja :). Juu, kyllä se pätee. Henkisissä piireissä sanotaan, että opetus toistuu niin kauan kunnes se on opittu – siitä on hyvä lähteä. Eikä haittaa, vaikka toistaisi saman virheen miten monta kertaa, sitten vain joutuu käymään sen opetuksenkin läpi yhtä monta kertaa. Usein se menee niin, että kerta kaikkiaan kyllästyy ja sitten koittaa se päivä kun valitseekin toisin. Tsemppiä :)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.