Ihanan väärässä ja mahtavan oikeassa
Rakas ystäväni, jos haluat opettaa minua pistämään rajoja, niin neuvo koko ajan vanhemmuudessani. Kerro jatkuvasti mitä minun tulee tehdä missäkin tilanteessa ja muista huomautella jos toimin eri tavalla, kuin sinä. Jos et sano ajatuksiasi ääneen niin voit luoda merkitseviä silmäyksiä ja huokailukin on yllättävän tehokasta. Muista erityisesti aina olla oikeassa ja vaadi minulta sitä, mitä itse pidät täydellisyytenä. Haluan kovasti kiittää sinua näistä toimintatavoista, koska opetat minua todella pistämään rajoja. Ei lapselleni, vaan sinulle.
Myönnettäköön, että kaikkitietävyytesi saa minut toisinaan vaivautuneeksi ja joskus jopa suivaantuneeksi. Nämä tunteet ovat omalla vastuullani, eivätkä ne siis ole sinun syytäsi. Saatat saada minut tuntemaan oloni hyvinkin epämukavaksi, mutta haluan todella kiittää sinua siitä. Se nimittäin osoittaa, että jokin ei tunnu sydämessäni oikealta. Sitä jotain on pakko kuunnella, koska se tunne ei hiljene ennen, kuin sen antaa puhua. Tämä ääni opettaa minut tuntemaan itseni koko ajan paremmin ja paremmin.
Oman sydämeni ääni kertoo, että minun on kuljettava oma ainutlaatuinen tieni lapseni kanssa. Se sanoo sen hellästi ja kannustaen. Se muistuttaa, että on monta tapaa olla vanhempi. Sydän sanoo rauhallisesti, että yksi minun tärkeimmistä oppiläksyistäni on kuunnella oman sydämeni ääntä. Se muistuttaa vielä, että pelon ääni ei oikeasti ole sydämen ääni. Se on pelon ääni.
Sydämeni opastaa minua olemaan itselleni hellä ja rakastava, vaikka toimin kaikesta huolimatta välillä juuri pelosta käsin. Se sanoo minulle kärsivällisesti, että tärkeintä on muistaa minun olevan täällä oppimassa. Joskus niin sanotut väärät ratkaisut voi olla yhtä tärkeitä, kuin oikeat ja paremmin toimivat ratkaisut lapseni kanssa. Ne nimittäin kasvattavat ja opettavat myös ihania, vaikkakin joskus kipeiltä tuntuvia asioita epätäydellisyydestä.
Ystäväni, jos haluat suoda minulle hetken lepoa, ole läsnä. Anna minun olla juuri sellainen vanhempi, kuin olen. Suo minulle virheeni ja vahvuuteni. Kokemus siitä, että et jatkuvasti joko mielessäsi (tunnen sen kyllä) tai aktiivisesti puheissasi yritä muuttaa minua, tuo minulle turvallisen ympäristön olla juuri sellainen, kuin olen.
Sinun seurassasi minun on helpompi rakastaa itseäni myös vaikealta tuntuvina hetkinä. Sinä näet minut itsenäni ja pienen perheemme ainutlaatuisen omanlaisena. Kiitos, että annat minulle tilaa hengittää ja kasvaa. Se ei ole sinun vastuullasi, mutta helpottaa oloani silti.
Rakas ystäväni, annan sinulle kuitenkin anteeksi, jos koet tarvetta neuvoa jatkuvasti ja haluat puuttua tyyliini olla äiti. Nimittäin myös itsessäni on tuo kaikki tietävä puoli ja olen varmasti toiminut toisissa tilanteissa aivan samalla tavalla. Opetat minua ymmärtämään, että miltä tuntuu olla se ihminen, jota yritetään saada ohittamaan oman sydämen ääni.
Ei, en siis todella ajattele olevani parempi, kuin sinä. Ajattelen, että eri elämän vaiheissa roolit usein vaihtuvat ja niin on juuri hyvä. Se tapahtuu ja tulee tapahtumaan niin pitkään, että emme tarvitse enää peilejä heijastamaan eri puolia itsestämme. Se tapahtuu niin kauan, että opimme kunnioittamaan omia, mutta myös toisten ihmisten rajoja.
Kiitos, että opetat minua tuntemaan myötätuntoa muidenkin vanhempien epätäydellisyyttä kohtaan. Tietenkin ymmärrykseni kasvaa, mitä enemmän opin hyväksymään itseni ja oman äitiyteni juuri sellaisenaan, kuin se on. Näin uskallan kasvaa ja olen valmis pitämään kiinni siitä, minkä koen tärkeäksi, mutta myös jättämään sen, joka ei ole enää hyväksi.
Aion tehdä parhaani äitinä ja enemmän ja enemmän, uskon koko ajan sen riittävän. Minä riitän ja minä kasvan ja minä muutun. Samaan aikaan palaan muuttumattomaan osaan itsessäni, jossa vallitsee rauha ja ikuinen rakkaus. Paradoksaalista ja ei kuitenkaan.
Kaunista päivää sinulle.
