Feminiini haluaa kuulua
Feminiini haluaa kuulua.
Haluaa sanoa koko olemuksellaan
KYLLÄ.
Kyllä otetuksi tulemiselle, kyllä ohjaksista irrottamiselle, kyllä keholliselle ja energeettiselle antautumiselle.
Kyllä omaksi nimeämiselle.
Sormenjäljet iholleen, pehmeät jäljet niskaan, toisen tuoksu kaikkialle ylleen.
Tule ja ota, jätä jälkesi, fyysisesti ja energeettisesti.
Hän tahtoo omaksi nimeämisen turvaa.
Hän tahtoo harteiltaan nostettavan pois se, mikä ei niille kuulu ja vapautumista omaksi nimeämisen kautta.
Hän tahtoo tulla huolehdituksi.
Hänessä on syvälle solumuistiin saakka kirjailtu tahto kokea olevansa toisen ollakseen turvassa.
Hän tahtoo seurata.
Tahtoo tulla ohjatuksi.
Tahtoo tulla otetuksi.
Tahtoo antautua.
She fucking aches for it.
For the masculine to come and take her over in-every-single-way. Claim her to be his.
Ja tämä syvä tahto on juuri sitä, mille maskuliini elää. Sen ydin on olla tarvittu.
On tosin tähdellistä ymmärtää, että kyse on energioista, jotka satavat tuhanneksi olevaisuudeksi. Omistajuus ei siis ole yksi yhteen fyysisesti.
Ja tärkein, kaiken muuttava ero –
vaikka omaksi nimetty,
ei silti hallinnassa,
ei päätäntävallassa,
ei itsellä pidettävänä,
vaan jokaisessa hetkessä ja henkäyksessä täysin vapaana.
Omistajuuden paradoksi on, että maskuliinin ei tarvitse hallita feminiiniä eikä feminiini missään nimessä halua sitä.
Se ei voi, koska yö ei hallitse päivää, taivas maata, elementti toista.
Kun polariteetti on linjassaan, se toteuttaa itseään olemalla mitä on ja samalla tulee omistautuneeksi polariteetilleen.
Niin kaunista 🤍
Päivä mahdollistaa yön, yö mahdollistaa päivän. Ja siltikään ne eivät vaadi toisiltaan mitään, ei, vaikka ilman toista niiden ydin katoaisi, olemassaolon tarkoitus häviäisi.
Ne ovat olemassa toistensa vuoksi ja silti täysin itselleen. Luottaen. Antautuen tehtävälleen ja olemassaololleen.
Vaivatta, aivan kuin vahingossa, vain siksi, että ne ovat luotuja olemaan. Ja ollessaan itselleen, ne ovat toisilleen.
Pyhä omistajuus ja sille antautuminen tulevat siis ymmärryksestä polariteettien tanssia kohtaan.
Ero on kahdessa sanassa.
TARVITA vs TAHTOA.
Tahtoa, ei tarvita.
Absoluuttisen suuri ero.
Jaan paljon sisältöä Ilon voiman -somesivuilla ♡ Instagram ja Facebook Ilon voima.
Jos haluat työskennellä kanssani esimerkiksi 1:1 ohjauksen muodossa, löydät lisätietoa palveluistani tiiamariel.com