Elämää tukka sekaisin ja polvet naarmuilla

Etsijän polku on ääretön leikkikenttä. Välillä sattuu ja tapahtuu, mutta kokemusperäistä oppimisen ja itsensä oivaltamisen matkaa ei silti voita mikään.

Mestarisoluttautujat

Omien havaintojeni mukaan herkät ihmiset tulevat usein taustoista, jossa on tapahtunut jonkinlaista vallan väärinkäyttöä – joko hyvin ilmeistä tai vähintäänkin hienovireistä. Monille herkkiksille tuttu tarina kietoutuu kokemukseen alistamisesta, emotionaalisesta kylmyydestä ja ainutlaatuisuuden kieltämisestä. Viallisuuden tunne seuraa pitkälle aikuisuuteen.

Ehkä kyse on osaksi siitä, että herkkä aistii aivan kaiken, tahtomattaankin, ja elää noiden aistihavaintojen läpi päivittäistä elämäänsä. Tunteet ovat syviä ja kohtaamattomuus tuntuu ytimessä saakka. (En puhu tässä erityisherkkyydestä, vaan tietyllä tavalla hentoisemmasta egorakenteesta*.)

Monesti tätä kuormaa ajautuu kompensoimaan sopeuttamalla itseään ympäristöönsä. Silloin välttyy isoimmilta energeettisiltä ristiriidoilta. Ja niin se on, että intensiivisyys on todella enemmän energian tasolla, kuin fyysistä. Sanattomalla viestinnällä on myrkyllisimmät lonkerot, niitä kun on vaikeampaa osoittaa todeksi. Siksi arvostankin ihmisiä, jotka ovat avoimen suoria. Näyttävät koko ihmisyytensä sellaisenaan, raa’an rehellisesti. Uskalletaan mennä myös konfliktit (rakentavasti) läpi ja kasvaa niiden myötä. Joskus suoruus kirpaisee, mutta silti vuorovaikutuksen läpinäkyvyys voittaa kaiken.

Lapsenmielinen uteliaisuus kompassina

Itsensä sopeuttamisen selviytymismekanismi tulee kuitenkin jossain vaiheessa elämää tiensä päähän, purettavaksi. Tulee aika, kun ihmisen on löydettävä selkeä yhteys takaisin omaan itseensä ja totuuteensa. Tämä on etsijän polku.

Ehkä meitä etsijöitä on erilaisia, mutta minua on ajanut polullani eteen päin uteliaisuus kokea. Olen sielultani vapaa lintu. On todella kiehtovaa lisätä ymmärrystä siitä, kuka on ja mitä kaikkea on, käyttäen maailmaa peilinään. Kokemisen halu ei ole laskelmoitua. Sitä vain löytää itsensä mitä erilaisimmista tilanteista, kun ottaa askelia kehofiilikset ja elämän ihmeellinen synkronismi edellä.

Miksi kokemuksen kautta? Jo yksi lyhyt arkinen kohtaaminen voi avata tässä kuvailemassani ihmistyypissä kokonaisen uuden kerroksen, uuden maailman. Erilaiset kokemukset ovat portteja uusiin todellisuuksiin. Näitä eri maailmoja tutkiessaan sitä kokoaa itsensä monitasoista ja -ulotteista palapeliä pala kerrallaan, käsittämättä ollenkaan, millainen mestariteos siitä on syntymässä.

Tässä valossa mikään kokemus ei ole väärä, ja kaikki valinnat vievät samaan määränpäähän, tai oikeastaan juuri siihen minun sisäisesti räätälöityyn seuraavaan uuteen todellisuuteen ja seuraavaan tienhaaraan. Itsetuntemusmatka kun on jatkuvasti syvenevää.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä, jotta sinun tiesi olisi tasaisempi

Sopeutujan ansat matkan varrella ovat ilmiselvät. Ihmisen aivot ovat niin hölmöläiset. Alitajuisesti sitä kerää jatkuvaa informaatiota itseensä, jonka pohjalta luo huomaamattaan todellisuuttaan, jos ei ole tarkkana. Media osaa käyttää tätä jo sujuvasti hyväkseen ja tässä median kohderyhmässä ovat myös ne täysin unessa olevat.

Samaisesta syystä on ensisijaisen tärkeää olla hereillä, millaisessa seurassa viettää aikaansa ja olla ihmisten seurassa oman kehon ja mielen tuntemukset etusijalla. Olet ehkä kuullut, että se mikä vie rauhasi, ei ole sen arvoista.

On myös terveellistä tulla tietoiseksi erilaisista valta-asetelmista, joiden varaan yhteiskuntamme ja koko maailmamme on tällä hetkellä rakentunut (hierarkia-ajattelu). Olemme esimerkiksi ehdollistuneet tietyllä tavalla auktoriteetteihin. Nykypäivänä se voi tarkoittaa statusta, koulutuksen tasoa tai vaikkapa seuraajien tai kannattajien määrää, miksei ulkonäköä tai taloudellista asemaakin. Näiden näennäisten auktoriteettien vakuuttava näkemys saattaa helposti suistaa vastaanottajan oman totuuden polulta (vrt. esim. poliittiset vaikuttajat).

Siksi on tärkeää oppia kuuntelemaan sydäntään ja luottamaan sen ääneen. Luottamaan kehoonsa ja intuitiivisiin fiiliksiin. Silloin seisoo sopivan joustavasti omilla jaloillaan, on äänessä sitten mikä tahansa lähde, eikä ole niin vietävissä, vaikka perustelut olisivat kytköksissä esimerkiksi laajoihin tutkimustuloksiin, valtavirran näkemyksiin tai jonkun hahmon menestystarinoihin. Ei elämä ole niin mustavalkoista, ei lainkaan.

On hyvä olla tarkkana, mitä sisältöä lukee, katsoo ja kuuntelee. Hälytyskellojen tulisi soida heti, jos väite, tieto tai mielipide on hyvin joko tai. Jos se sisältää väittämän, että näin se asia absoluuttisesti on, ota tietoista tilaa. Huomioi että hyvä argumentointi ja hievahtamaton itsevarmuus tiedon annossa vahvistaa viestin valheellista ehdottomuutta.

Elä siispä tietoisesti ollessasi yhteydessä ulkopuoliseen maailmaan. Pysy läsnä omassa arvomaailmassasi, seiso oman kokemuksesi ja ajatuksesi puolella. Ota itsellesi vain se, mikä resonoi syvällä kehossasi. Tähän voi auttaa oma rauhallinen aika, selkeä irrottautuminen ulkoisista vaikutuksista. Koen, että maskuliinipuolen tervehdyttäminen itsessä on myöskin avainasemassa. Silloin vahvistuu se suojeleva puoli, joka luo turvallista tilaa. Niin on helpompi antaa suojaa joskus hyvin haavoittuvaisellekin totuudelleen.

Kun olet oivaltanut yksilöllisyytesi, et koe enää tarvetta lähteä väittelemään tai selittämään omaa kantaasi. Se ei ole aikasi ja energiasi arvoista. Sinun totuutesi on suojattu sinussa itsessäsi ja elämällä sitä todeksi päivittäisessä elämässäsi on ainoa manifestaatio, millä on väliä.

Never regret, no pain no gain, no toughts just vibes, the world is my oyster ja mitä näitä nyt olikaan…

Olen oppinut matkallani paljon sydämen ja rationaalisen mielen tasapainottamista, mutta minusta ei koskaan lähde pois se puoli, joka lipuu antautuvasti mukaan erilaisiin mielenkiintoisiin virtoihin ja uskaltaa elää tässä ja nyt tietämättä seuraavaa ja silti luottamalla. Saatan sanoa hetkessä ”kyllä”, jos tunnen ytimessäni saakka, että tässä on jokin piilevä kasvupotentiaali olemassa.

Osa siitä on lapsenomaista kirkassilmäisyyttä ja uteliaisuutta, sisäsyntyistä seikkailun ja kokemisen halua. Elämä on ihanan värikästä ja rikasta, kun uskaltaa heittäytyä erilaisiin maailmoihin toisten ihmisten kautta. Toinen osa tästä on herkkyyteni kauneutta, johon olen saanut yhdistyä uudella tavalla. Ennen nimittäin ajattelin, ettei minunlaiselle ole tilaa. Että pitäisi olla jotenkin vakuuttavampi, itsetietoisempi käytökseltään, vaikuttavampi tai vakavammin otettava. Sellaisen viestin olin ympäristöstäni sisäistänyt. Mutta nyt näen vasta selkeästi, että herkkyys on suurin lahjani, jonka kautta voin välittää maailmalle jotakin, mitä se niin kipeästi janoaa. Se on harvinaista senkin jälkeen, miten kovia kokemuksia olen käynyt läpi. Että sydän pysyy pehmeänä ja auki.

Siksi, senkin uhalla, että tuhannet virrat vievät mukanaan odottamattomienkin kokemusten äärelle, en ikinä sulkeudu. Patojen rakentaminen on suoraa itsesabotaasia. Ehkä toisinaan sydämeni särkyy aivan kokonaan, mutta pian jo keräilen kaiken kokoon uudestaan ja olen taas uudistunut versio itsestäni. Ja tiedän että löydän aina takaisin kotiin, vain ehkä pikkuisen polvet naarmuilla ja tukka sekaisin, mutta sata seikkailua ja kokemusta rikkaampana.

”Life is messy but so is glitter. Sometimes mess is worth it!”

*voidaan kuvailla mm. vahva oikean aivopuoliskon aktiivisuus, elää mieluummin ylempien chakrojen alueella, jatkuva sisäinen informaatiotulva, tunnerikkaus (/-raskaus), rajaton usko ihmisen hyvyyteen, näkee itsensä toisissa/tuntee itsensä toisten kautta kaikissa aspekteissa, ”jalat irti maasta”, ihmisosan läpikuultavuus