Rakas rakkaus, rajat ja vuorovaikutuksen rakenteellisuus

Rakkaus on sanana kaunis. Meille kerrotaan, että rakkaus saa maailman pyörimään akselinsa ympäri. Haluamme luottaa rakkauden olemassaoloon elämässä ja maailmassa. Ja miksemme luottaisi, rakkaus ON kaiken ydin.

 

Rakkautta kylvetään ympärille, rakkautta loitsitaan elämään ja rakkaudesta huumaannutaan. Rakastuessamme vannomme rakastavamme ikuisesti. Rakkauteen usein myös petytään. Suhteen päättyessä voimme kokea, että rakkaus loppui ja saatamme pelätä menettäneemme rakkauden iäksi.

Vaikka syvemmällä tasolla ajatellen, rakkaus ei koskaan lopu eikä sitä voi menettää. Se on aina olemassa sisällämme, vaikkakin usein myös unohdettuna. Se on olemassa myös ympärillämme, ilmentyen erilaisissa olomuodoissa ja jääden toisinaan piiloonkin.

Rakkauden malli

Meille opetetaan koulussa erinäisiä teoreettisia, teknisen luovia ja liikunnallisia aineita, mutta kuinka moni mahtaa kokea saaneensa sieltä tukea ITSENSÄ ja tätä myötä myös muiden AITOON RAKASTAMISEEN? Millä tavalla aitoon rakastamiseen tukeminen näkyy mielestäsi ylipäätään tämän planeetan koulujärjestelmissä, lapsuuden kodeissa tai yhteiskuntajärjestelmissä?

Sisäinen kasvu on elämän mittainen matka, jolla saamme kukin olla omalla tavallamme ja omalla syvyydellämme. Tällä matkalla meille harvemmin kerrotaan, että me itse olemme alkujaan rakkaus. Perinteisesti meille opetetaan ennemmin rakkauden etsimistä ulkopuoleltamme.

Lapsesta saakka tulemme hyväksytyksi tai hylätyksi sen kautta, kuinka käyttäydymme ja näyttäydymme suhteessa lähiympäristöön ja kuinka sopeudumme ympäröivään maailmaan. Tällä tavoin haemme hyväksyntää tai vaihtoehtoisesti saamme kohdata hylkäystä, joka tulee muualta.

On olemassa ehdollista rakkautta ja ehdotonta, pyyteetöntä rakkautta. Sukupolvilta toisille siirtyneet taakkakertymät kantavat monenlaista historiaa. Uskaltaisin väittää, että suurin osa suvuista kantaa myös jonkinasteista ehdollistetun rakkauden historiaa. Kun toimit oikein ja hyväksytysti, saat rakkautta. Kun ärsytät ja pahimmassa tapauksessa jotenkin nolaat tai aiheutat häpeää vanhemmillesi, opettajillesi tai muille elämäsi aikuisille, putoat rakkaudesta ainakin hetkellisesti. Tällä tavalla meitä kasvatetaan ja näin meitä opetetaan rangaistuskäytännöillä. Ehdollinen toimintamalli ruokkii itsen rakastamattomuutta eli saamme usein kokemusta juuri päinvastaisesta, mistä tarvitsisimme oppia.

Silloin, kun emme rakasta itseämme, putoamme helposti koko maailman rakkaudesta ja siitä luottamuksesta, jota meidän olisi mahdollista kokea. Kasvumatka takaisin rakkauteen on koko elämämme pisin matka.

Saatamme elämämme aikana kylvää lausetta ”rakastan sinua” aika kepeästikin, tietämättä, että niin sanoessamme emme välttämättä oikeasti rakasta edes itseämme. Todellinen rakkaus sisältää kaiken. Muun muassa hyväksynnän kaikkien erilaisuudelle, sallimisen jokaisen olla oma todellinen itsensä, eri-arvoistamattomuuden ja arvostelemattomuuden, todellisen ja aidon anteeksiannon ilman piilotettua katkeruutta.

 

Rajat luovat rakkautta ja rakkaus rajoja

Rakkaus on lähtökohtaisesti vahvaa itsearvostusta ja oman arvon tietämistä, joten rakkauteen liittyy oleellisesti rajat.

Lasten kasvatuksessa on kautta aikojen kuulutettu, kuinka rajat luovat rakkautta. Tämä kulkee myös toisin päin, rakkauden luoden rajoja. Tässäpä onkin kaksi asiaa, rakkaus ja rajat, joiden syvempään olemukseen meitä ei mielestäni juurikaan opeteta, tueta tai kannusteta.

Alla on Sharon Martinin alkujaan kokoama listaus siitä, mitä terveelliset rajat pitävät sisällään.

 ~ Ein sanominen asioille, joita et halua tai joiden tekemiseen sinulla ei ole voimavaroja.

~ Sinua palvelemattomista tilanteista pois lähteminen.

~Kertominen muille, kuinka haluat tulla kohdelluksi.

~ Omista tunteista ja tuntemuksista tietoisena oleminen ja itselle luvan antaminen tuntea toisin kuin muut.

~ Olla yrittämättä muuttaa, korjata tai pelastaa toisia vaikeista tilanteista tai vaikeilta tunteilta.

~ Muille luvan antaminen tehdä heitä itseä koskevat päätöksensä.

~ Itsehoivan ensisijaiseksi laittaminen.

~ Oman henkilökohtaisen tiedon jakaminen muille asteittain, perustuen siihen, kuinka hyvin tunnet toisen ja luotat häneen.

 ~Tunnistaminen, mitkä ongelmat ovat sinun selvitysvastuulla ja mitkä ongelmat kuuluvat muille.

~ Omien ajatusten, tunteiden ja tarpeiden ilmaiseminen.

~ Henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden pitäminen.

~ Omien päämäärien ja kiinnostusten tavoittelu.

On helppo yhtyä niiden tärkeyteen ja oleellisuuteen elämässä. Omaa, lapsuudenperheen ja kenties koko suvun toimintaa todella radikaalilla rehellisyydellä tarkastellen, saattaa toimintatavoissa alkaa tunnistaa myös rajattomuuden mallia eikä pelkästään terveellistä ja turvallista mallia.

Rajat ovat siitä metkat, että niiden kanssa voi helposti heilahtaa liian löysälle tai liian tiukalle puolelle. Joillakin esiintyy hankaluutta asettaa ylipäätään rajoja, kun taas toisilla ei ole mitään ongelmaa olla tiukkana. Tällöin voi taas olla hankaluutta löytää rajoihin ystävällisyyttä, sanoittamista ja vastapuolen riittävää huomioimista. Kun tavoitteena on yhdistää rakkaus ja rajat, on lempeä jämäkkyys jotain, mitä harjoitella.

Rajat eivät yleensäkään ole mikään aivan yksinkertainen asia, vaikka jotkut niin saattavat väittääkin. Rajojen ja rajaamisen kanssa joutuu ja saa harjoitella uudelleen ja uudelleen erilaisissa elämän tarjoamissa tilanteissa ja haasteissa. Niiden kanssa työskennellessä saa toisinaan huomata, että nyt toiminta heilahti toisin, kuin omassa ideaalissaan olisi halunnut. Itsehavainnoinnin suomalla viisaudella voi mukaan toivottaa tervetulleeksi lempeyden, jonka kanssa katsastaa, kuinka jatkossa tehdä vähän kerrallaan muutosta kohti omaa tavoitetasoa. Ensialkuun tosin on tärkeää selvittää, mikä oma tavoitetaso on. Tavoitetaso on mahdollista laittaa myös turhan korkealle, jolloin voi katsastaa, onko tarvetta laskea omaa rimaa.

Voimme huomata rajattomuuden ilmentymistä helpommin ympärillämme näyttäytyvästä toisten käytöksestä, kuin omastamme. Tällöin se helposti nostaa toisen käytöksen arvostelua tai syyllistämistä. Usein se tiedostamattamme osuu johonkin kipeään ja haavoitettuun kohtaan itsessämme, jota meidän on omassa toiminnassa vaikeampi katsoa. Näissä kohdissa saa harjoitella hyväksyvää ja rakkaudellista asennetta ja katsoa myös sitä oman rajattomuuden mahdollista peilaantumista.

Oman kokemukseni mukaan olemme kaikki enemmän tai vähemmän rajattomia erilaisissa tilanteissa ja elämän tuomissa haasteissa. Aina kun katsomme toista jollain lailla alaspäin nostamme itseämme ylöspäin. Samoin kuin toista ylöspäin katsoen pienennämme itseämme alaspäin. Aidon rakkauden tilassa löydämme yhdenvertaisuuden kokemuksen.

Rajojen kommunikointi rakkaudella

Sharon Martinin terveellisten rajojen listassa tulee mielestäni esille kommunikaation ja vuorovaikutuksen tärkeys rajoja asettaessa. Voidakseen lähteä asettamaan rajoja, on ensisijaisesti tehtävä itsetutkiskelua ja selvitettävä, mikä on itselle ookoo ja mikä ei. Ja painotan sanaa itselle. Ei omille vanhemmille, parhaalle ystävälle, terapeutille tai harrastuskaverille, vaan ihan omalle itselle. Kun tähän alkaa saada vastauksia ja oivalluksia, tulee harjoitteluun opetella saattamaan omaa mieltä sanalliseen ja myös tekojen kautta ilmenevään vuorovaikutuksen muotoon.

Tämä on kohta, jossa ruttua ja suttua ja uudelleen kalibrointia tapahtuu. Tämä on iso ja usein ennemmin enemmän kuin vähemmän aikaa vaativa harjoitustyömaa, jossa erheet muunnetaan hiljalleen oppimiskokemuksiksi.

Jos ei ole itse tullut kohdelluksi kunnioitetusti lapsuudessa ja nuoruudessa, on sitä hankala lähteä tuosta noin vain toteuttamaan aikuisuudessakaan. Jos omat rajat on ohitettu jollain tasolla lapsesta alkaen, on vaikea tietää mitä ovat terveelliset rajat ja millä tavalla toisia oikeasti kunnioitetaan. Jos ympäriltä ei ole lapsena saanut oppia asioiden kunnioittavasta ja terveestä sanoittamisesta, tarvitsee aikuisena lähteä aivan alkutekijöistä sanoittamisen harjoittelemisen kanssa.

Sanoittamiseen voi etsiä apua mm. rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen, tunnetaitojen ja positiivisen kasvatuksen aihepiireistä. Aikuisina teemme tärkeää sisäisen lapsemme uudelleenvanhemmointia.

Kysymyksiä itseen tutustumiseksi rajojen ja rakkauden viidakossa vilistäessä

Mitkä asiat kiinnostivat minua lapsuudessa? Mitkä kiinnostavat nyt?

Jos voisin tehdä mitä vain, mitä sallisin itseni tehdä? Mitä en sallisi? Miksi?

Millaisia tavoitteita minulla on omalle toiminnalleni?

Millä tavalla itseni rajaaminen tapahtuu?

Millaista käytöstä sallin muilta tullakseni hyväksytyksi?

Millä tavoin otan muut huomioon laittaessani rajoja?

Onko minulla tarve rajata itseäni ehdottomuudella?

Millä tavoin rajoissani ilmenee rakkaudellisuus?

Jos kysymyksiin on vaikeaa löytää vastauksia heti, voi niiden antaa alkajaiseksi elää alitajunnassa. Kirjoita kysymykset paperilapulle ja aseta paikkaan, josta näet lukea ne päivittäin. Voit lähteä myös kävelylle ja antaa kysymysten kulkea mukanasi. Kysymykset ja vastaukset kannattaa kirjoittaa käsin vihkoon. Käsin tehden saamme kirjoittamaamme syvyyttä.

Jos sinulle tulee mieleen itsellesi paremmin toimivat kysymykset, kirjoita ne ylös ja lähde niiden johdatukseen. Vastausten löytämisen odotuksia voit ravistella irti kehollisesti: ota lantionlevyinen seisoma-asento ja lähde polvia notkistaen löytämään hytkyntää ja kasvattamaan liikettä koko kehoosi. Ajattele samalla päästäväsi irti oikeiden vastausten löytämiseen mahdollisesti liittyvästä paineesta ja luota, että se mitä tulee mieleen tai kirjoitetuksi, on täysin oikein siinä hetkessä.

On hyvä ylipäätään kiinnittää huomiota siihen, millaisia kehollisia aistimuksia ja tuntemuksia näiden kysymysten lukeminen tai vastausten kirjoittaminen saa aikaan. Voit lukea kysymyksiä ja tunnustella miltä eri puolilla kehoasi alhaalta ylöspäin tai ylhäältä alaspäin skannaten tuntuu.

Meille on suuresti opetettu, että olisi olemassa oikea ja väärä tapa toimia sen sijaan että meille opetettaisiin itseä kuuntelevaa tapaa toimia. Luovia harjoitteita käyttäessä, kuten tässä kävely ja kirjoitusharjoitus, on laaja mahdollisuus kuulostella omaa sisäistä ääntä. Luota siihen, että oikeat asiat tapahtuvat juuri niin kuin kuuluu.