Äidin sisäinen turva

Mieleeni palautuu jostain hetki, jolloin migreeni hakkasi sisältä päin päätäni ja tuntui, että se räjähtää millä hetkellä hyvänsä. Rakas pääni siis, jota yleensä mielelläni kannan harteillani. Tätä ennen olin viettänyt todella ison osan raskaudestani sängyssä niin, että toisinaan mietin monta tuntia jääkaapille menemistä. Kehittelin taktiikoita ja strategioita, jotka helpottaisivat matkaani. Ehkä ryömisin tai kävelisin jotenkin selkäkumarassa. Jospa juoksisin niin nopeasti, etten edes huomaisi käyneeni ruuan hakureissulla.

Oksetti, väsytti, etoi ja sattui joka paikkaan. Tätä jatkui melkein koko raskauden ajan ja olin hyvin yksin. Ihanasti, raadollisesti, parantavasti ja kauniisti. Yksin, vaikka en oikeasti. Tukenani oli koko maailman kaikkeus, vaikka siltä ei aina tuntunut. Sain nimittäin uuden tilaisuuden, uuteen elämään, joten kuinka olisin voinut olla olematta kiitollinen.

Raskauteni oli erittäin vaikeaa aikaa ja juuri tämä muistoihini tupsahtanut mahtimigreeni oli sen kliimaksi. Siis sellainen kohokohta, josta ei ollut paluuta vanhaan elämään. Tuntui, että kuolen siihen jyskytykseen ja särkyyn. Vatsassani oli asia, jonka tavoitteena oli tulla ihmiseksi. En voinut häiritä niin kunnianhimoista päämäärää, joten kovat särkylääkkeet oli unohdettava.

Olin myös ollut todella epäterveessä ja voimia vievässä parisuhteessa, joka yritti vielä pukeutua rakkauden valepukuun ja herätä henkiin. Tajusin, että migreenilääkkeiden syömisen lisäksi minun oli lopettava myös se. Oli aika ottaa vastuu omasta elämästäni ja välittömästi. Huolimatta siitä, etten tiennyt, kuinka ihmeessä selviäisin. Olin elämäntilanteessa, jossa olin käytännössä yksin. En tiennyt kenelle soittaa ja mistä pyytää apua. En osannut taikasanaa, joka loihtisi ruuan jääkaapista suuhuni hetkinä, jolloin en pääsisi sängystä ylös. Voin kertoa, että yritin kyllä. Monta kertaa. Siis taikoa!

Rakas sinä siellä vatsassani, ansaitset tervehenkisen kasvuympäristön ja äidin, joka kunnioittaa, sekä rakastaa itseään. Tiedän, että tulet opettelemaan paljon asioita suoraan esimerkistäni, joten lupaan tehdä parhaani ja sen tekeminen alkaa nyt. Haluan olla vahva, aito ja itseäni rakastava upea nainen. En niin täydellisenä, kuin miltä se tuossa lauseessa kuulostaa. Vaan juuri niin epätäydellisen kauniina, kuin ihmislapsi on äitinsä edessä. Näin minäkin aion palata maailmankaikkeuden syliin autenttisena ja vapaana. Niin, että elän, kuten sydämeni toivoo. Voima pysyköön siellä syvällä rintani suojassa niin, ettei kukaan minulta sitä vie enää.

Näin puhelin rakkaalle pienelleni ja olen pitänyt sanani. Samaa tietä kuljen vieläkin, vaikka  syntymästäsi on jo 1 vuosi ja 10 kuukautta. Harjoittelen tätä kaikkea, mutta pysyn silti lojaalina sydämelleni. Saavuttuasi tähän maailmaan jäin kanssasi aivan yksin. Olit tullut hätäsektion kautta, joka aiheutti paljon kipua fyysisesti. En tiennyt mitään vauvojen hoidosta, eikä minulla ollut juuri turvaverkostoa ympärilläni. Paitsi, että oli. Ei ehkä ympärilläni, mutta sisälläni. Se kasvoi ja vahvistui joka ikinen päivä. Siitä voin koko sydämestäni kiittää sinua.

Heräilit jo vauvana öisin tunnin välein ja aurinkoisuutesi vastaparina oli päivisinkin monen tunnin itkuja. Heräilysi jatkui, vaikka sinun ollessa yli yksi vuotias saatoin nukkua putkeen joskus jopa kolme tuntia öisin. Kehoani oli särkenyt usein, koska olin kantanut ja rauhoitellut sinua öisin ja päivisin. Silmiäni oli koskenut toisinaan niin, että joskus herkkinä hetkinä väsyessäni luulin olevani jotenkin sairas. Oikeasti se johtui vain unen puutteesta. Toisinaan pelkäsin kovasti, että jokin on vialla, koska sinua itketti joskus niin kovin pitkiltä tuntuvia aikoja. En ymmärtänyt mistä se johtui, eivätkä edes lääkärit tai poppamiehet tienneet vastausta.

Minulla ei ollut juuri edelleenkään minkäänlaista ulkoista tukiverkostoa hoitoapunani, mutta tiedätkö mitä rakas poikani. Sisäinen tukeni kasvoi koko ajan niin paljon, että välillä rintani alta oikein pursusi valoa. Niin paljon siellä sydämessäni oli rakkautta sinua kohtaan ja mikä ihanaa, se kohdistui myös itseeni. Se sama rakkaus, joka ympäröi sitä turvaa sisälläni. Sitä, johon hetki hetkeltä uskalsin luottaa enemmän ja enemmän. Sitä, jonka hellään hoivaan hiljennyin kerta toisensa jälkeen.

Joskus öisin aloin mennä ylikierroksille heräilyjesi vuoksi, enkä enää meinannut saada unta. Näinä hetkinä palasin usein sisäisen turvan tilaani, koska aloin luottamaan siihen pikku hiljaa lisää ja lisää. Hengitin ja hengitin niin, että laskin kaikesta pelosta ja väsymyksestä syntyneestä kiukusta siinä hetkessä irti. Hengitin niin syvään, että muutuin hengitykseksi.

Sisäinen turvani salli minun laskea hetkiksi kaiken painon alas ja pystyin luottamaan siihen, että olin silti turvassa. Hengitin niin, että koko kehoni oli yhtä hengitystä ja sinä ollessasi minussa kiinni, yhdyit siihen hengitykseen. Sisään, ulos, sisään ulos, kuiskasin sydämessäni ja nukahdin syvään rauhalliseen uneen, vain herätäkseni tulevaan aamuun ihmeellisen virkeänä.

Sisäinen turvani oli kasvanut jopa niin vahvaksi, että pystyin vilkuttamaan niille ihmisille, jotka veivät voimiani turhaan. Hyvästelin heidät rakkaudella elämästämme, koska niin oli hyvä. Näissä ihmisissä ei ollut mitään vikaa, mutta heidän pelkonsa ei antanut meille tilaa elää. Aivan, kuten oma pelkoni on aikaisemmin saattanut tehdä toisille ja ehkä vielä niin käy joskus uudestaan. Silti yritän todella parhaani olla riittävän hereillä, että niin ei kävisi.

Voisin kirjoittaa kovakantisen kirjan siitä, kuinka olet herättänyt sisäisen turvani unestaan. Se on tapahtunut sinun rakkautesi myötä aktivoituneiden pelkojeni, surujeni ja kipujeni ansiosta. Erityisesti olet kaiken tämän rinnalla kuitenkin vahvistanut jo minussa vahvasti asunutta valoa, leikkisyyttä, hassuttelua ja luovuutta. Nämä kaikki elämän puolet ovat kauniilla tavalla alkaneet yhdistyä toisiinsa ja se on synnyttänyt paljon rauhaa. Nyt ne eivät enää revi toisiaan eri suuntiin, vaan työskentelevät yhdessä. Tiedät, että tämä tekee koko ajan elämästämme ihmeellisemmän.

Rakas ihana poikani, olen vieläkin välillä ehkä väsynyt ja joskus kiukkuinenkin. Saatan kaivata apua ja hetkittäin tunteeni riitelevät keskenään. Silti voin koko sydämestäni sanoa, että mitä tahansa teen niin sisäinen turvani kantaa tämän kaiken. Se on myös sinun turvasi ja lupaan, että pidän sinusta hyvää huolta. Rakastan olla sinun äitisi ja kiitän koko sydämestäni, että saan tehdä sen.

Sinun kanssasi eläminen on kaiken ohella ollut ihan joka ikinen päivä valtavan hauskaa, hassua ja ihan koko maailman söpöintä, sekä kauneinta. Minä rakastan sinua ja sen sanominen saa minut tälläkin hetkellä nauramaan rakkaudesta.

 

Lisää kirjoittajalta Ihanaa ja kippeetä-Täydellinen mama/Lotta-Leena Vornanen

Ihanan väärässä ja mahtavan oikeassa

  Rakas ystäväni, jos haluat opettaa minua pistämään rajoja, niin neuvo koko...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.