Sisällä vellovat tunteet

Yksin kotona lapsuudessa – kokemuksiani 

Muistan vieläkin sen yön, jolloin olin vain viisivuotias ja jäin yksin kotiimme. Äitini oli lähtenyt naapuriin lainaamaan lehtiä kaveriltaan ja minä jäin nukkumaan sänkyyni. Se hetki oli minulle kauhun ja hädän sekoitus, kun heräsin yhtäkkiä kesken unien. Muistan selvästi pelon, joka valtasi minut ja sen tunteen, kun jäin yksin kotiimme. Olin aivan shokissa, missä äitini on. Milloin hän palaa kotiimme? Miksi hän jätti minut ihan yksin, en pärjää. Itkin kovasti ja olin todella hädissäni.

Olin niin pieni, etten saanut ulko-oveamme auki. Olisin lähtenyt etsimään äitini, jotta olisin ollut taas ”turvassa”.

Äitini saapui vihdoin takaisin kotiin. Hän ei ilahtunut nähdessään minut pelon sekaisena ja hysteerisenä. Tietenkin olisin toivonut, että äitini olisi halannut, ottanut syliin ja lohduttanut minua. Mutta ei, hän tiuskaisi äkäisesti minulle, ”eikö sinun pitänyt olla nukkumassa, mitä siinä vielä teet”!!!

Olin järkyttynyt, tiesin sisimmässäni etten ollut tehnyt mitään väärää. Olin vain huolissani tilanteesta, johon yllättäen olin uniltani joutunut.

Hulluinta tässä onkin ymmärtää se, ettei todellinen turva tullutkaan ulkopuolelta vaan näin aikuisuudessa sen rakentaminen tapahtuu itsessä. Turva, jota olen kaivannut lähtee itseni sisältä, ei ulkoisista tekijöistä.

Aloin vähän aikaa, sitten hahmottamaan yhä syvempää ahdistustani ja niitä taustoja mistä mikäkin oikein johtuu. Sain kokea yllättäen vähän kuin takautuvasti, tosi epämukavan ja ahdistavan olotilan. Lähdin jälleen kerran pohtimaan syy ja seuraus suhteita tuohon tilanteeseen liittyen. Sisäinen turvattomuus on selvästi juurisyynä ahdistaviin olotiloihin.

Olen löytänyt hyviä keinoja tunteen purkamiseen, enkä jää enään tapahtumaan jumiin. Muutaman päivän päästä istahdin aloille ja annoin tunteiden tuntua kehossani. Keho sai purkaa vanhoja taakkoja sisältäni.

Tämä kokemus avasi silmät, siihen mistä ahdistus, pelot ja turvattomuuden tunne voivat johtua. Ymmärrän kuinka tärkeää turvaverkko ja läheisten läsnäolo ovat lapselle. Yksin jääminen on jättänyt minuun jäljen, mutta samalla se on myös opettanut minulle paljon itsestäni ja siitä, kuinka tärkeää on löytää keinoja  käsitellä näitä tunteita. Lapsuuden tapahtuma on aiheuttanut minulle pelon nukahtamiseen. Tajuan vasta nyt kuinka pelkäsin lapsena mennä nukkumaan, entä jos jotain ikävää voi tapahtua. Yhdistän nämä nyt yhteen. Haluan ehdottomasti työstää tätä vielä enemmän itsessäni.

Minulla on edelleen rajoitteita, sillä en ole koskaan käynyt lentokoneessa. Kaikki tilat johon pitää sulkeutua on vähän ahdistavia. Lisäksi korkeat paikat pelottavat, samoin kuin liian avarat tilat. Minä jäin suljetuksi kotiin yksin. Nään niin selvästi yhteyden näihin omiin pelkoihini.

Kokemukseni muistuttaa minua siitä, kuinka pienestä lapsesta asti eri asiat, kokemukset ja vaille jäämisen vaikuttaa meihin. Antaa myös ymmärryksen sille, miten tärkeää on olla läsnä ja turva lapselle. Erityisesti myös silloin, kun hän kokee pelkoa ja ahdistusta.

Lapset saattavat kehittää selviytymiskeinoja, mikä näkyy välttelevänä käyttäytymisenä, kontrollin tarpeena tai muita erilaisia käytösmalleina. Nämä tavat voivat jatkua aikuisuuteen asti ja vaikuttaa joka päiväisessä elämässä.

Haasteet aikuisuudessa voi näyttäytyä sitten monellakin tapaa. Turvaton lapsuus, voi vaikeuttaa sitoutumista, haitata emotionaalista säätelyä ja stressin hallintaa. Tämä voi vaikuttaa ihmissuhteisiin, työelämään ja yleiseen hyvinvointiin. Riskinä on mielenterveysongelmia esim. ahdistuneisuus, masennus tai häpeän kokemuksille. Epävarmuus ja pelko voivat jatkua pitkälle aikuisuuteen.

Minulle on ollut aina hyvin luontaista puhua elämän kokemuksista, myös niistä raskaimmista. Tiedän, että se on yksi tarkoitukseni jakaa kokemuksiani ja antaa samaistumispintaa muille. Kirjoitan tästä nyt, koska haluan jakaa sen sinulle.

Voimme yhä edelleen oppia itsestämme ja löytää turvan myös aikuisena. Pitkä avioliittoni ja turvallinen kumppani on antanut mahdollisuuden käydä omaa lapsuuttani läpi. Olen saanut eheytyä rauhassa, sillä minulla on ollut turvallinen tila ympärilläni.

Tukevat ihmissuhteet, terapeuttinen kohtaaminen ja omien voimavarojen tunnistaminen voivat auttaa lievittämään lapsuudesta aiheutuneita haittoja.

Turvaton lapsuus voi jättää syviä jälkiä,  mutta paraneminen ja kasvu ovat mahdollisia oikean tuen ja itsensä kanssa työskentelyn avulla.

Ystävyydellä Anita