Taianomainen joulu – pakanallisia perinteitä ja pyhimyslegendoja

Kävin lataamassa bussilippuni kioskilla, ja sattumoisin lehtihyllyn ohittaessani silmäni osuivat joululehtien joukossa julkaisuun nimeltä Taianomainen joulu. Kannessa luki: ”Traditioita, myyttejä ja taikauskoa viikinkiajoista nykypäivään”, joten totta kai siihen oli tartuttava ja selailtava hiukan. Luvassa näytti olevan joulun fiilistelyä ja perinteitä pakanallisella twistillä. En muista ennen nähneeni Lehtipisteissä mitään vastaavaa, ja koska olen yhtä aikaa sekä pakana että jouluihminen, pakkohan se oli ostaa. Olin utelias ja innostunutkin tutustumaan siihen lähemmin.

Luulin ostavani joululehden, mutta kun pääsin kotiin, lähempi tarkastelu osoittikin, että kyseessä on bookazine – aikakauslehden näköinen, mutta sisällöltään enemmänkin kirjaa muistuttava julkaisu. Aikakauslehdestä poiketen mainoksia ei ole lainkaan, ja kirjamaisuutta korostaa, että koko julkaisu on yhden kirjoittajan, Line Therkelsenin teos.

Kustantaja on norjalanen Orage, jossa pikaisen googlauksen perusteella Therkelsen mahdollisesti on osakkaana – kovin avoimesti yhtiö ei itsestään kerro, enkä lähtenyt selvittämään asiaa pidemmälle. Therkelsen on aiemmin toimittanut samalle kustantajalle esimerkiksi iPad-oppaan sekä Tieteen ytimessä -kirjasarjaa, jotka on julkaistu myös suomeksi käännettyinä. Kustantajan nettisivuilla kirjailija/toimittaja poseeraa risti kaulassa.

Taianomainen Joulu on ilmestynyt norjaksi jo viime jouluksi, ja tänä vuonna Norjan markkinoilla näyttää olevan uusi julkaisu. On siis mahdollista, että ensi vuonna Taianomaiselle joululle tulee jatkoa.

Taianomainen Joulu toimii joulukalenterin tavoin

Taianomaisessa Joulussa on yli 120-sivua, ja tunnelmallinen ulkoasu houkuttelee selailemaan ja lukemaan pätkiä sieltä täältä – kuten lehtiäkin tulee selailtua. Tällaisella lähestymistavalla julkaisu vaikuttaakin hyvin inspiroivalta. Jokaisella päivälle on oma lukunsa ja tarinansa joulukuun ensimmäisestä aina nuutinpäivään asti, joten kirjasen kanssa voisi hyvin tunnelmoida joulukalenterin tavoin ja tutustua näin joulunodotuksen ja -vieton pohjoismaisiin perinteisiin, uskomuksiin ja pakanallisiin juuriin päivä kerrallaan.

Päätin kuitenkin kertoa löydöstäni myös täällä blogissani, koska julkaisusta ei näytä olevan juuri sen kansitekstejä ja julkaisutietoja enempää informaatiota tarjolla. Päätin siis lukea koko teoksen saman tien kannesta kanteen, jotta voisin esitellä sen kunnolla.

Lukiessani hämmennykseni alkoi kuitenkin kasvaa. En oikein tiedä, kenelle Taianomainen joulu oikeastaan on suunnattu. Esipuheessa sen kerrotaan olevan tarkoitettu kaikille.

Karmeita tarinoita koko perheelle

Taianomaisen Joulun kansitekstissä sitä luonnehditaan ”koko perheen joulukirjaksi”. Ihan pikkulapsille se ei kuitenkaan sovi, sillä mukana on aika paljon pelottavaa ja raakaa ainesta viikinkien ihmisuhreista kristittyjen marttyyripyhimyslegendojen kidutuskuvausten kautta kansantarinoihin, joissa tutustutaan muun muassa vainajien joulukirkkoon (joka on suomalaisestakin perinteestä tuttu uskomustarina), Odinin sotajoukkoihin, jotka kaappaavat tielleen osuneita ihmisiä mukaansa, sekä äkämystyneeseen tonttuun, joka tappaa talon lehmän koska luuli saaneensa puuronsa ilman voisilmää. Kansanperinteen maailmankuva on täynnä pahoja henkijä ja niiltä suojautumista, ja joulunodotuksesta maalautuu näin pelottava ja vaarallinen, joskin maagista voimaa täynnä oleva ajanjakso.

Tuntuu kuitenkin siltä, että kauhuelementtejä on otettu mukaan tarkoitushakuisesti. On esimerkiksi kyllä olemassa oikeasti viitteitä siitä, että viikingit ovat ainakin joskus uhranneet ihmisiä jumalilleen, mutta teokseen on valittu asiaa valottamaan Adam Bremeniläisen noin vuoden 1075 paikkeilla julkaistu kuvaus, jonka mukaan Uppsalassa uhrattiin joka yhdeksäs päivä yhdeksän urosta kaikista lajeista, myös ihmisistä, ja ripustettiin temppelin vieressä olevaan pyhään lehtoon.

Jo järkikin sanoo, ettei tämä ole kovin uskottavaa, eivätkä myöskään tutkijat pidä Adam Bremeniläisen kertomuksia uskottavina (Kts. esim. Erika L. Laurin kirjoitus Vox Paganorumissa.) Todennäköisesti Adam ei koskaan edes käynyt niin pohjoisessa, ja hänen kirjoituksensa perustuvat todennäköisemmin kuulopuheisiin ja mielikuvitukseen. Tätä ei kuitenkaan Taianomaisessa joulussa kerrota, mikä saa tietenkin suhtautumaan kriittisesti kaikkeen muuhunkin, mitä kirjassa ”totena” kerrotaan. Joka päivälle kerrotaan toki myös tarina tai legenda, joiden ei toki uskotellakaan olevan kirjaimellisesti totta.

Tästä tulee mieleen oman lapsuuteni nostalginen Noidan käsikirja, joka oli aikoinaan minulle pettymys, koska se ei sisältänytkään lainkaan käytännön magiaa, josta jo tuolloin olin kiinnostunut, vaan lähinnä tarinoita esimerkiksi vampyyreistä, aaveista ja paranormaaleista ilmiöistä. Noidan käsikirja nauttii kuitenkin nykyään aikamoista kulttisuosiota, jopa niin, että siitä otettiin hiljattain uusi painos – monia silloisia lapsia kirja on todella pelotti ja siksi se tietysti olikin niin kiehtova.

Voi siis olla, että tässäkin kirjoittajan tarkoituksena on ollut herättää varhaisnuorten mielenkiinto. Tuskinpa nuoret lehteä kuitenkaan joulu- ja sisustuslehtien vierestä tätä löytävät – todennäköisesti siihen tarttuu ennemminkin joulun perinteistä kiinnostunut aikuinen.

Varhaisnuoret kohderyhmänä tulee mieleen myös paikoitellen lapsellisen opettavaisesta tavata kirjoittaa. Esimerkiksi joulumausteista ja niiden vaikutuksista kertovassa luvussa kerrotaan toistuvasti ”pienenpienistä molekyyleistä”. Esimerkiksi inkivääristä kerrotaan tällaisin sanankääntein:

”Inkiväärissä tiedetään olevan yli 200 ainetta, joilla on lääkinnällisiä vaikutuksia. Sen pienet molekyylit kulkeutuvat kaikkialle kehoon. Ne kulkevat pitkin suolikanavaa ja päätyvät verisoluihin, missä ne varmistavat hyvän verenkierron. Osa niistä päätyy hermosoluihin ja pysäyttää kipuimpulssin ennen kuin se ehtii aivoihin.”

Tyylivalinta on kontekstissaan outo. Tulee mieleen, onko jossain kohtaa unohtunut, ettei tekeillä olekaan mikään Tieteen ytimessä -sarjan osista, etenkin kun tällainen tyyli ei jatku koko matkaa.

Pohjoismaisen perinteen eroja ja yhtäläisyyksiä

Mielenkiintoinen paketti kuitenkin on kyseessä, sitä ei käy kieltäminen. Mukavaa on, jos tämän kaltaiset julkaisut saavat huomiota kulutuskeskeisten joululehtien ja mainoskatalogien sijaan.

Myös pohjoismainen ulottuvuus on mielenkiintoinen. On kiinnostavaa vertailla pohjoismaisen jouluperinteen eroja ja yhtäläisyyksiä – vaikka perinteissä on paljon samaa, meillä Suomessa on paljon ihan omaleimaisia, skandinaavisesta perinteestä poikkeavia tapoja ja perinteitä.

Tuliko lopussa kiire?

Ikuisena kielipoliisina en voi kuitenkaan olla kommentoimatta ainakin tämän suomenkielisen asun viimeistelemättömyyttä. Alkupuolella painovirheiden määrä on vielä siedettävällä tasolla, mutta mitä pitemmälle julkaisua lukee, sitä huolimattomampaa teksti on. Kyse ei ole siis enää pelkästään puuttuvista tai vääristä kirjaimista, vaan jatkuvista kongruenssivirheistä, epäloogisuuksista, puuttuvista sanoista tai kahteen kertaan toistetuista virkkeen osista.

Tällainen viimeistelemättömyys harmittaa, sillä sisältö olisi kuitenkin mielenkiintoinen, ja olisi kiva tietää, mitä kirjoittaja on tahtonut sanoa. Nyt aika monessa kohtaa käy niin, että virheiden takia lauseen merkitystä saa arvailla.

Virheitä on niin paljon, että vaikuttaa siltä, että lopussa on tullut niin kova kiire, ettei varmaan edes kääntäjä ole omaa tekstiään ehtinyt lukaista läpi. Erittäin epätodennäköistä on, että yksikään ihminen olisi tekstiä varta vasten oikolukenut ennen painoon menoa. Harmi.

Lähteet:

Catholic Encyclopedia (1913)

Erika L. Lauri: Seksiä, kuolemaa ja šamanismia
– jumalatar Freijan kolme toiminnallista roolia Vox Paganorum 1/2011