Seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi toipua

 Kun mä olin lapsi mietin usein päivittäin , että mikä mussa on vikana  mitä niin pahaa mä olen tälle maailmalle tehnyt että olen ansainnut kaiken sen kivun ja tuskan sekä vääryyden mitä jouduin jo pienestä pitäen kokemaan.
Lapsena mä en kyennyt muuhun kuin etsimään vikaa ja syytä itsestäni vaikka nyt aikuisena tiedän että syyt oli jossakin ihan muualla kuin minussa.

Meni vuosia ymmärtää ja sisäistää se että minussa ei ole mitään vikaa, että mä olen täydellinen ja riittävä juuri näin tälläisenä.

Edelleen mä kannan varhaislapsuuden hylkäämisestä, heitteillejätöistä sekä vuosikausia kestäneestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä jääneitä  tunnetraumoja mukanani.

Mä olen tehnyt niiden kanssa töitä vuosia ja varmasti työstän niitä vielä lopun elämääni.
Ne on osa mua ilman että mä kuitenkaan annan niille liikaa valtaa vaikuttaa elämässäni tässä hetkessä.

Se mitä mä olen vuosien kuluessa oppinut on ,että menneisyyteen mä en pysty enää vaikuttamaan .
Mä en saa tapahtuneita katomaan enkä vääryyttä muuksi muuttumaan.
Se mihin mä voin kuitenkin vaikuttaa on tämä hetki tässä sekä tuleva.
Kun mun rakas siskoni kuoli vuonna 2011 tajusin  että elämä on lopulta hyvin hauras ja se ei odota loputtomiin vaan menee eteenpäin koko ajan. Siskon kuoleman jälkeen päätin etten enää vaikene siitä mitä mulle tapahtui ja mitä jouduin kokemaan.
En vain itseni takia vaan myös muiden saman kokeneiden ja kokevien vuoksi.

Tie  tähän hetkeen on ollut kivikkoinen ja vaikeakin, on ollut helppo puhua ja kertoa omista kokemuksista muille.
On ollut kipeää ja samalla aivan mielettömän upeaa kuunnella ja lukea muiden saman kokeneiden kokemuksia omasta selviytymisestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Kuitenkin vaikeinta on ollut saada ihmiset uskaltamaan kohdata tämä aihe.
On helppo vihata, on helppo huutaa uutisten kommenttikentissä oman käden oikeutta ja säälitellä seksuaalisen hyväksikäytön lapsiuhreja.
Mutta kun eteen tuodaan oikea ihminen oikeine kokemuksineen sen kohtaaminen ei olekkaan ollut niin helppoa.

Muutos tapahtuu aina tässä hetkessä ja vaikuttaa tulevaisuudessa ja  se vaatii kärsivällisyyttä mutta ennen kaikkea myös tekoja.

Äitinä mä haluaisin pelastaa kaikki maailman lapset ja nuoret siltä samalta kohtalolta minkä itse koin, mun on niin helppo samaistua vihaan ja raivoon mutta mä tiedän että asia ei ole niin mustavalkoinen kuin luettu teksti antaa ymmärtää.

Jotta muutos tapahtuisi ei silmiä voi enää sulkea eikä päätä kääntää pois.

Lapsiin kohdistuva väkivalta kaikissa muodoissa on jotain niin väärää ja kamalaa, se ei katoa sulkemalla silmiä.
Se loppuu vasta kun me uskalletaan kohdata se ja tehdä sen lopettamiseksi tarvittavat muutokset.

Se mitä mulle tapahtui lapseni oli kamalaa ja jos mä voin vaikuttaa edes yhden lapsen kohtaloon tai toisen aikuisen saman kokeneen elämään niin se mitä mulle tapahtui ei ole ollut turhaa.

Väitetään että yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa mutta jos yksi ihminen saa aikaan muutoksen myös muissa ihmisissä muuttuu lopulta koko maailma.

Teksti julkaistu Lahjoita Lapselle- blogissa 4.5.2017