Nyt nauti!
Oi ihanaa lomaa, nyt nauti!
Nauti nyt kun olet vuorotteluvapaalla!
Lapset on mummolassa, nauti nyt kun voit!
Kuulostaako tutulta ja oletko itsekin käyttänyt noita fraaseja? Minä ainakin.
Viime aikoina tämä aihe on noussut yhä uudelleen ajatuksiini.
Mitä jos on lähtenyt lomareissulle vedettyään itsensä sitä ennen kuukausien ajan piippuun? Alkuosa lomasta menee ylivirittyneisyyden vuoksi unettomana ja loppuosan ajan yritetään väkisellä ottaa kaikki lomasta irti ja nauttia.
– Koska niinhän lomalla kuuluu tehdä. Vai kuuluuko?
Mitä jos on jäänyt vuorotteluvapaalle työpaikkakiusaamisen / uupumisen / työurapohdintojen / merkityksettömyyden kokemusten / yksityiselämän haasteiden vuoksi ja huoliajatukset pyörivät mielessä päivittäin? Samaan aikaan pitäisi nauttia, kun nyt kerran toivotulla vapaalla ollaan.
– Koska niinhän vapaalla kuuluu tehdä. Vai kuuluuko?
Mitä jos on edeltävät kolme vuotta nukkunut pätkissä pikkulapsivaiheen vuoksi, lämmin suihku omassa rauhassa on hämärä ylellinen muisto, ja nyt kun lapset ovat mummolassa, kaatuu toivottomuus, väsymys ja ahdistus päälle? Tässähän kuitenkin pitäisi viettää yhdessä puolison kanssa laatuaikaa ja hoitaa parisuhdetta.
– Koska niinhän kuuluu tehdä, kun vihdoin on saatu jälkikasvu hoitoon. Vai kuuluuko?
Nauttimisen pakkosuorittaminen ei ole ainoastaan pään sisällä oleva vaade, myös ympäristö ylläpitää sitä tehokkaasti etu- ja jälkikäteen tehtyjen kysymysten, toivotusten ja kommenttien muodossa. Useimmiten nämä ovat täysin vilpittömiä ja hyvää tarkoittavia, mutta voivat silti aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta. Kun pomo heinäkuun alussa sanoo uupuneelle työntekijälle ”nyt kun jäät ansaitulle kesälomalle, muista nauttia”, ja elokuun alussa kysyy toivorikkaana ”onko nyt akku ladattuna syksyn kiireisiin”, vaatii työntekijältä melko paljon vastata täysin rehellisesti, mikäli lomalta on palannut entistä väsyneempi tyyppi.
-Olenko riittävä, hyvä työntekijä, olenko suorittanut lomani väärin, kun olen töihin palatessa edelleen loman tarpeessa?
”Suorittanut”.
Asioista iloitseminen ja nauttiminen ei taida mahtua samaan lauseeseen tuon sanan kanssa. Sekin pitää hyväksyä, että joskus ”ei vaan lähe” – ilo, hyvä olo, nautinto. Lisäksi erityisesti suorittamaan taipuvaiselle olisi tärkeää oman riman laskeminen.
Ja vielä matalammalle.
Ja vielä.
Pelkkä riman lasku ei kuitenkaan riitä. Sen rinnalle tarvitaan hyväksyntää siitä, että kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Ja että riitän, vaikka rimani olisi niin matalalla, ettei näin joulun jälkeen sen ali pääse limboamaan, sillä maha ottaa kiinni.
–
Muita kirjoituksiani löydät Instagramista tililtäni askeleita_kohti_hyvinvointia
Tarkemman terapeuttiesittelyni ja vapaat terapia-ajat näet Valitseterapian sivustolta
