Marja Simonen: 5 ääntä tämän yrittäjän pään sisällä

Ajattelin pitkään Juhani Seppäsen tavoin, että self help -kirjat ovat fiktiota; ettei ole tarkoituskaan, että joku alkaisi noudattaa niiden antamia neuvoja.

Sain kuitenkin niin hyviä suosituksia, että minunkin oli pakko antaa tilaisuus muutamalle hyvälle itseapukirjalle. Vaikuttavin niistä oli Eckhart Tollen Läsnäolon voima.

Kirjan myötä tunnistin useampiakin ääniä pääni sisällä. Kerron seuraavaksi, millaisia ne äänet olivat.

Ääniä pään sisällä

Kun kerron kuulevani ääniä, en tarkoita sitä aivan kirjaimellisesti. Pään sisällä kuuluvat äänet tarkoittavat alati samanlaisina toistuvia ajatuksia, mitkä ohjaavat muuta ajattelua ja toimintaa.
Ihminen ehtii ajatella kymmeniä tuhansia ajatuksia päivässä. Aivot ovat koko ajan täynnä erilaisia hokemia ja mielikuvia. Sisäinen puhe on aivan normaalia, mutta jos hokemat ovat ahdistavia ja elämää hallitsevia, pitää asialle tehdä jotain.

Se ”jotain” voi olla esimerkiksi yksilöterapia, jos omat voimat eivät riitä ajatusten käsittelemiseen. Tärkeintä on Tollen mukaan se, että tunnistaa ajatusten olevan vain ajatuksia, eikä anna niille liikaa valtaa. Se voi tosin olla helpommin sanottu kuin tehty, jos ajatukset ovat ohjanneet omia valintoja kymmenien vuosien ajan.

Minun pääni viisi hokemaa

Tunnistin Läsnäolon voima -kirjaa lukiessa pääni sisältä useita erilaisia hokemia ja uskomuksia. Osan niistä huomasin vaikuttavan rakkauselämääni, osan taas kehonkuvaani.

Kaverin äidin toteamus poikkeuksellisen pitkästä selästäni vaikuttaa ilmeisesti edelleen tämän kolmekymppisen yksinyrittäjän kehonkuvaan, sillä kokovartalopeilistä katsoo aina ”persjalkainen luonnonoikku”.

Tähän listasin 5 työelämääni eniten vaikuttavaa hokemaa tai ”kelaa” pääni sisältä.

1. ”Mulle ei ryppyillä.”

Tietyissä tilanteissa on hyvä ajatella, että ”mulle ei ryppyillä”. On tervettä puolustaa omia mielipiteitään ja omia rajojaan, kunhan tekee sen muita kunnioittaen.

Huomasin kuitenkin olevani todella usein puolustuskannalla – silloinkin, kun sille ei ole mitään tarvetta. Ajatukseni saivat minut kuvittelemaan, että minun on oltava kaiken aikaa varautunut oikeuksiini kohdistuviin loukkauksiin.

Olen elämäni aikana tulkinnut monien pomojen, kouluttajien, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden viestit henkilökohtaiseksi kettuiluksi, vaikka tarkoitus on ollut jotain aivan muuta. Vuorovaikutus on muuttunut kylmäkiskoiseksi vasta sen jälkeen, kun olen lähtenyt mukaan vuorovaikutustilanteeseen hyökkäys on paras puolustus -periaatteella. Vielä on työstämättä se, miksi koen itseni niin helposti altavastaajaksi.

2. ”En kestä jos mokaan.”

Huomaan stressaavani eniten sitä, että teen virheitä. Työn paljous tai kiire eivät stressaa lainkaan niin paljoa. Mitä enemmän tekee, sitä enemmän saa aikaan – niin hyvää kuin (valitettavasti) myös pahaa. Vaikka en koe mokailevani poikkeuksellisen paljon, silti käytän paljon aikaa esimerkiksi laskuvirheiden murehtimiseen.

Virheet ovat alallani yleensä korjattavissa, eikä asiakkaalle koidu niistä vakavia seurauksia. En ole koskaan joutunut virheestä suuttuneen asiakkaan tai esimiehen haukuttavaksi.

Kun kertaan näitä tosiasioita, tuntuu virheiden pelkääminen suorastaan järjenvastaiselta. Silti päässäni pyörii kela, mikä saa minut pitämään isossa kuvassa vähäpätöisiä virheitä niin mittavina, että yhdenkin sellaisen sattuessa alan ajatella jopa yrittäjyydestä ja kaikista aikaansaannoksistani luopumista.

3. ”En voi ottaa kunniaa tästä, sillä mikään ei ole omaa ansiotani.”

Sain hyvän, kristillisen kasvatuksen. Siihen sisältyi myös oppi siitä, ettei mikään ole omaa ansiotani. Kaikki, mitä osaan, on tullut lahjana.

Osaamisen esille tuominen tai onnistumisista iloitseminen on ylpistymistä. Ylpeys on pahasta. Mistä edes voisi olla ylpeä, kun laskupää, kielitaito, taloudellinen menestys, perheonni tai esimerkiksi musikaalisuus ei ole omaa ansiota?

Suorituskeskeinen työ- ja arkielämä kaipaisi taukoja, jolloin voi juhlia pää- tai välitavoitteiden saavuttamista. Tollenin kirjan myötä huomasin, että minua suorastaan hävettää miettiä (saati juhlistaa!) onnistumisiani. Ennemmin mietin niitä epäonnistumisia tai niiden mahdollisuutta. Ehkä vielä joskus osaan olla terveellä tavalla ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut.

4. ”Älä ole ahne.”

Ahneutta pidetään tuomittavana ja pois kitkettävänä. Jos kukaan muu ei ehdi syyttää minua ahneeksi, teen sen ihan itse. Ahneeksi leimautumista pelkäävä minä jänistää palkka- ja palkkioneuvotteluissa. Hän ei sano ”ei” sille, joka pyytää rahaa tai eräpäivän siirtämistä määrittelemättömän pitkäksi ajaksi.

Olen työstänyt tätä ahneuden pelkäämistä ja ein sanomista jo ennen kirjan Läsnäolon voima lukemista. Nyt huomasin, miten paljon ahneuden vältteleminen vaikuttaa elämääni. Huomasin esimerkiksi jättäväni ruokakaupan hyllyyn yhden ale-kombuchan, vaikka kukaan muu ei kiinnittänyt huomiota alennuspulloihin. En halunnut kertoa sijoitusasunnostani ystävälleni, ja kun asia tuli ilmi, vähättelin sen korkotuottoa ja korostin tulevaa putkiremonttia, mikä vie kaikki tuotot vuosikausiksi.

Järjellä ajateltuna ymmärrän, että ajallani on arvoa, eikä minun tarvitse myydä palveluksiani pilkkahintaan. Ymmärrän myös sen, että asiakkaalla on oikeus ottaa kahden virvoitusjuomapullon sijaan kolme. Kuka kertoisi tämän pääni sisällä kuuluvalle äänelle?

5. ”Yksinäisyys on vapauden hinta.”

Ajatus siitä, että vain yksinäinen voi olla tarpeeksi vapaa, on hallinnut pääkoppaani niin kauan kuin muistan. Mahdollisesti juuri siksi päädyin yrittäjäksi. Ajatuksesta on ollut myös haittaa. On suorastaan ihme, että olen ollut parisuhteessa kymmenkunta vuotta.

Yrittäjän ei kuitenkaan tulisi olla yksinäinen susi. Yrittäminen on muun muassa verkostoitumista, edustamista ja uusasiakashankintaa. Yrittäjänä voi sanella vuorovaikutuksen ehdot kenties paremmin kuin työsuhteessa olevana, mutta loppujen lopuksi yhdyn Anna Perhon esittämään ajatukseen siitä, että yrittämisessä on kyse vapauden illuusiosta.

Vuorovaikutustilanteista voi saada paljon irti, joten niitä voi pitää jopa työelämän suolana sen sijaan, että pyrkisi niitä välttelemään. Toinen yrittäjä voi ymmärtää kohdattuja ongelmia syvällisemmin ja antaa juuri oikeat neuvot. Toisten yrittäjien kanssa verkostoituminen voi auttaa ammatillisesti ja taloudellisesti. Yrittäjäpiireistä voi löytyä myös ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa myös työkuvioiden ulkopuolella.

Ovet kannattaisi pitää auki myös muihin suuntiin. Kouluttautuminen ja markkinoiminen ovat tulevaisuuteen satsaamista ja siksi kaukonäköisempää toimintaa kuin pitää salaista puhelinnumeroa ja hylätä kaikki tilaisuudet lähteä ihmisten ilmoille.

Kunhan ajat taas normalisoituvat, haluan kokeilla vuorovaikutustilanteisiin hakeutumista aiempaa enemmän. Minua tuskin on luotu yksinäisyyteen – olen vain antanut tälle pään sisäiselle ajatukselle liikaa valtaa.

Oikeastaan odotan pääseväni olemaan vapaa yhdessä muiden kanssa.

 

 

Kirjoittaja: Marja Simonen / Kultainto

Omavaraisuudesta ja kohtuullistamisesta kiinnostunut Marja blogista Kulta-Into. Kulta-Into esittelee kestävät arjen säästövinkit.

https://www.kultainto.com/

 

 

 

Lisää kirjoittajalta Naiseuden Voima

Miiska Vanrenterghem: Rakas Nainen

RAKAS NAINEN Se himo, jota tunnen sua kohtaan on pyhää.   RAKAS...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.