Mama – out of control

Raskauteni tuli minulle yllätyksenä ja se selvisi juuri kuin olin varma, että muutan hihat hulmuten Australiaan jatkaen vihdoin elämääni iloisen ihanasti seikkailevana koko maailman asukkaana. Huusin ääneen innoissani, että tämä nainen lähtee nyt täältä. Universumi kurkisteli kulmiensa alta kuiskaten myhäilevästi, että niinhän sinä luulet tekeväsi. Pian sain tietää, että kohdussani kasvaa baby. Se muutti kaiken.Tapani olla tässä maailmassa kaipasi perinpohjaista remonttia ja vain kuukaudet sängynpohjalla kaikessa tuskassa, sekä pahassa olossa kierimällä, pystyi herättämään minut siihen. Eräänä yönä valvoessani taas aamuun asti muistin unen, jonka olin nähnyt joitain kuukausia aikaisemmin. Se kertoi erään amerikkalaisen rock-muusikon ex-vaimosta. En ollut kuullut naisesta aikaisemmin.

Unessa muusikko kontrolloi jatkuvasti vaimoansa uskotellen hänelle, että kaikki miehen vaikeudet olivat hänen syytään. Nainen kantoi suosiolla miehensä raskaita myttyjä, uskoi jollain maagisella tavalla olevansa niistä vastuussa, eikä arvostanut itseään kovinkaan paljoa. Vaimo yritti pelastaa miestään jatkuvasti ja oli selvästi kadottanut kosketuksen omiin tarpeisiinsa. Hänellä oli taipumusta sen kaltaisiin parisuhteisiin ja lopulta pelastus oli äidiksi tuleminen.

Yhtä-äkkiä naisen elämässä etusijalla oli lapsi, joka sai hänet näkemään asiat uudella tavalla. Hän päätti, että pienokainen saisi ihanan ja turvallisen elämän. Siksi nainen alkoi pitämään hyvää huolta myös itsestään. Hänessä oli herännyt vahva ja suojeleva naarasleijona. Googlasin naisen ja hän todella on olemassa, sekä hänen tarinansa on juuri tällainen.

Unen nähtyäni ihmettelin, että miksi nainen tarvitsi äitiyden tajutakseen tämän kaiken. Onhan todella tärkeää pitää aina itsestään huolta, ajattelin itsevarmasti. Olinko oikeasti niin itsevarma? En ollut, sen jouduin itselleni noin kello kolmen aikaan yöllä myöntämään. Se teki kipeää. Minussa oli sellaisia piirteitä tuosta naisesta, joita oli vaikea katsoa.

Elämässäni on aina ollut paljon todella uskomattoman hienoja ja rakastavia ihmisiä, sekä myös ihania ihmissuhteita. Olen nauttinut hyvin paljon tässä maailmassa olemisesta ja fiilistellyt sitä mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Siitä huolimatta läsnä on aina ollut varjoja, jotka ovat pitäneet huolen, etten pääse tielläni ”liikaa” eteenpäin. Nämä pimeät osat maailmastani ovat aina tienneet heikot kohtani ja niihin vetoamalla ne ovat onnistuneet toimimaan jarruina  vapauteni kokonaiselle toteutumiselle.

Nämä varjot ovat tulleet elämääni muun muassa sellaisten parisuhteiden muodossa, joissa olen alkanut luulla olevani vääränlainen. Niissä toinen välttelee omaa epävarmuuttaan ja omia haavojaan kontrolloimalla minua. Rakkaudettomuuden ja hylätyksi tulemisen pelko hänessä syyttelee minua, väittäen minun vaikkapa tahtovan muita miehiä enemmän kuin häntä. Se sijaan, että hän ilmaisisi pelkonsa ja epävarmuutensa, hän yrittää eliminoida kauttani kaiken sen, mikä herättää ne eloon.

Oma rakkaudettomuuden ja hylätyksi tulemisen pelkoni vastaa todistelemalla, että näin ei tietenkään ole. Pikkuhiljaa alan varoa sanojani ja tekojani, ettei mies epäile rakkauttani. Muuten en ehkä ole tarpeeksi hyvä hänelle ja saatan jäädä siksi yksin. Minun tapani olla tässä maailmassa voi alkaa toisesta tuntumaan niin uhkaavalta, että minua on hillittävä. Saatan olla liian avoin, mutta toisaalta en ehkä kerro koko ajan mitä ajattelen. Ehkä salailen jotain.

Todella iso osa energiaani alkaa keskittyä varuillaan olemiseen, etten vain herättäisi toisessa pelkoa, sekä suuttumusta. Tiedän ja en tiedä, että jokin alkaa olla hullusti. Alan unohdella asioita ja olla hajamielisempi kuin aikaisemmin. En meinaa muistaa nauttia ihanasta aamukahvista, impulsiivisesti yksin tanssimisesta, sydäntä silittelevistä intensiivisistä keskusteluista satunnaisten ihmisten kanssa tai vaikkapa nauramisesta elämän kummallisille asioille.

Olemukseni alkaa hieman pienentyä ja viime hetkellä pelastaudun. Taas kerran. Värit alkavat palata ympärilleni ja kuulen musiikkia. Laulan koko sydämeni kyllyydestä kuulostaen epävireiseltä, mutta se ei haittaa. Olen onnellinen ja vapaa kunnes seuraava varjo tulee esiin, tuoden uuden taistelun. Tämä on toistunut useamman kerran. Vieläkö? Ehkä. Ei enää, nyt riittää.

Kaikki voisi alkaa taas alusta, ellen olisi valmis luopumaan tästä jo. Olen hakenut turvaa väärästä paikasta, toisesta ihmisestä. Hinnalla millä hyvänsä. Olen löytänyt herkän kohtani, sen joka on tarvinnut juuri minulta rakkautta ja hyväksyntää. Sen, joka on epäillyt itseään ja siksi kuunnellut pelkoa rakkauden sijaan. Sen joka nyt opettelee muistamaan, että minä olen oikeanlainen, ihana ja rakastettava juuri tällaisena kuin olen. Jos joku väittää muuta, häntä ei pidä uskoa.

Hassu, elinvoimainen ja onnellinen ääni huutaa sisälläni, että minä olen vihdoinkin vapaa! Tai ainakin vapaampi kuin koskaan aikaisemmin.  Elämä ei ole, eikä sen tarvitse olla täydellistä. Silti tämän asian oivallettuani tiedän olevani onnellisempi nainen, jonka hyvinvointi todella vaikuttaa myös pian maailmaan syntyvään babyyn. Opettelen koko ajan tätä kaikkea, mutta pidän rajoistani hyvää huolta ja rakastan itseäni. Teen tämän siis meille molemmille, babylleni ja itselleni.  Voimanani on rakkaus ja sitä vahvempaa ei ole.
 
Phiiis änd löööv

​