Kulje rohkeasti eteenpäin
Haluan muistuttaa, kuinka tärkeällä matkalla olet 🤍
Jatka kerrosten kuorimista.
Mee rohkeasti eteenpäin vaikka joutusitkin väliin ottamaan näennäisesti askelia taaksepäin.
Kuuntele sun sielun ohjausta, vaikka se näyttäisi ulkopuolisista järjettömältä.
Antaudu sillekin, ettet aina hyväksy itseäsi.
Tiedä, että vaikka sun matka tuntuis välillä hullulta, kaikessa on järkeä.
Tiedän kyllä, kuinka paljon tää matka sulta vaatii, miten paljon rohkeutta ottaa elää totuudelleen uskollisena. Oot varmasti julistanut, että enää et jaksa tätä itsestä vastuunottamista, ”viekää takaisin aikaan, jossa syyn sai vierittää toisen niskoille ja ego sai paijausta kiitos!”, oot sopertanut.
Mutta et sä tarkoita sitä, koska et enää palaisi takaisin vaikka saisit. Tää on sittenkin aivan liian herkullista, koska tiedät, että tässä palkintona on vapaus kaikesta siitä, josta sun rauha on ennen ollut riippuvainen.
Koska tulee päivä, kun sä olet kotona. Oikeasti kotona. Sillä tavoin että tunnet, että se suurin prosessi on takanapäin.
Aina tulee uusia, koskaan ei olla valmiita, mutta tulee kulminaatiohetki, jollon saavut kohtaan, jossa tunnet, että tämän takia mä tänne tulin!
Siitä eteenpäin tää prosessi ei tunnu enää takeltelevalta tai pään hakkaamiselta seinään, vaan se on tarkoituksenmukaista ja hedelmällistä.
Se on se hetki, kun susta tulee anteeksipyytelemättömästi oma itsesi.
Jossa tunnet sun valot ja varjot, etkä pelkää niitä.
Jossa yhteiskunnan sanelemat normit eivät ole sun kaltereina, vaan sä olet vapaa elämää täysin omannäköistä elämääsi.
Huomaat, että sä olet se villi, joka tanssii alasti kuun valossa, joka ei pyydä anteeksi villeyttään sen enempää kuin outouttaankaan. Joka ottaa tarvitsemansa tilan eikä mahduta itseään pienempään. Joka ei kätke arpiaan, ei näkymättömiä tai näkyviä, vaan tuo kaiken esille.
Joka ei kavahda näennäistä kaaostakaan, koska sisällä on rauha. Puhdas rauha. Tyyneys, joka on tulosta siitä kuljetusta polusta, jolle aikoinaan raakileena haparoivin askelin lähdit.
