Mitä haavoitettu sisäinen lapsemme tarvitsee toipumistiellä

Kääntäessäni viimeksi itselleni merkityksellisen tekstin Elephant Journal-sivustolta, sain paljon positiivista palautetta ihmisiltä, joilla se olisi muuten jäänyt lukematta. Jokin aika sitten luin samaiselta sivustolta jutun, joka havahdutti. Sen lisäksi, että se muistuttaa paljon omasta elämästäni, on se mielestäni kokonaisvaltaisen hieno kertomus lapsuuden trauman vaikutuksesta ihmiseen ja siitä parantumisesta. Teksti kutsui minua vahvasti uudelleen käännöstyöhön – miksi yrittää kirjottaa uudelleen jotain sellaista, joka on jo päivänvalon nähnyt.

Haavoitettu sisäinen lapsemme on viisaampi kuin luulemme: Lapsuuden trauman parantaminen tarvitsee hiukan muutakin kuin halia

”Luulenpa, että sinun haavoitettu sisäinen lapsesi on nyt ohjaksissa.”

Mitä v%#tua, en ole mikään kymmenvuotias. Mutta terapeuttini oli itsepintainen. Supernovana räjähtäneen avioliittoni jälkipyykissä olin alkupisteessä itseni kanssa selvittämässä, miksi suhteeni loppuvat aina samalla tuhoisalla kaavalla.

Yhdestä asiasta olin varma – se selvitysmatka tulisi olemaan syvältä.

Luulin jo jättäneeni satuttavan lapsuuteni taakse. En koskaan halunut miettiä nuorta haavoittunutta itseäni uudelleen. Olin piilottautunut aikuisuuteen enkä aikonut katsoa taaksepäin. Kasvatettuani ansioluettelollisen isoja vastaiskuja ja epäonnistuneita parisuhteita, tässä sitä lopulta olin – istumassa terapeuttiani vastapäätä. Katsomassa silmiin sitä tosiasiaa, että parantuakseni minun täytyisi mennä takaisin siihen osaan itseä, jota olin aina vältellyt ja palata lapsuuden haavoihini.

Alkoholistiperheen lapsena lapsuudessa olleet toimintahäiriöt olivat moninaiset. Trauma ilmeni eri muodoissa, sekä fyysisesti että tunnepohjaisesti. Kaikista eniten satuttivat näkymättömät haavat eli välinpitämättömyys, laiminlyönti ja hylkääminen. Päivissä ei ollut johdonmukaisuutta enkä oikein koskaan tiennyt, mitä odottaaa. Olin jatkuvasti levoton, ilman lohtua tai itseluottamusta. Kamppailin lapsuuteni läpi rukoillen kirkkaampaa tulevaisuutta ylemmältä voimalta, johon en uskonut.

Lapsuuden varhaiset vuodet ovat todella merkitykselliset. Aivomme ovat kehittymässä ja olemme liian nuoria ymmärtämään läpikäymäämme traumaa. Ilman huolenpitoa ja kannustusta jäämme voimattomiksi, eristäytyneiksi ja olemme täynnä häpeää. Emme opi terveitä selviytymiskeinoja ja tiedostamatta kannamme tämän saman toimintahäiriön aikuisuuteemme.

Itse lähdin lopulta lapsuuden kodista ja muutin 1,000 mailin päähän. Kerralla tarpeeksi kauas irroittautuakseni perheestäni ja kasvatuksestani. Raikas, uusi alku uudessa paikassa uusien ihmisten seurassa. Viimeinen hylkääminen lapsuudestani tapahtui omasta toimesta lukitessani kivun ja ei-toivotut osat itsestäni lopullisesti ja luodessani itseni ja elämäni uudelleen. Toimintahäiriön kasvatti oli poissa. Valitettavasti se ei ollut kestävä ratkaisu.

Aikuisuuden tarinani on kudottu yhteen samoilla toimintahäiriön langoilla, joita pakenin. Kerta toisensa jälkeen toistin toimimattomia ihmissuhteita, kunnes romutin elämäni todella vahvasti ja lopulta putosin emotionaalisesti täysin pohjalle. Tosiasia on, että iässä mitattuna olen kasvanut vanhemmaksi, tullen aikuisen ikään, mutta haavoitettu sisäinen lapseni on ollut koko ajan johtamassa elämäni showta.

Ainoa keino muuttaa elämääni oli kohdata kipua tuottanut lapsuuteni ja parantaa sisäinen lapseni.

Minulla vaan ollut mitään ideaa kuinka sen voisi tehdä. Haavoittuvuus sai minut kauhun partaalle, koska se merkitsi minulle samaa kuin heikkous ja uudelleenkohtaaminen sisäisen lapseni kanssa heittäisi minut juuri siihen heikoimpaan versioon itsestäni. Vaati pitkän ajan terapiaa ennekuin pystyin löytämään itsestäni riittävästi rohkeutta, että pystyin hellimään sisäistä lastani empaattisesti ja myötätuntoisesti sekä yhdistymään itsessäni traumaa kokeneen osan kanssa.

Se oli yksi vaikeimmista asioista, mitä olen ikinä tehnyt ja samalla uskomattoman parantavaa. Tunsin itseni kokonaisemmaksi ja olin enemmän rauhassa itseni kanssa. Ponnistelin edelleen, kuten olin ponnistellut ennenkin. Triggeröidyin, reagoin ja tein virheitä.

Se oli turhauttavaa ja hämmentävää. Jatkaessani itsen kanssa työskentelyä, tulin ymmärtämään, että sisäisen lapsen hyväksyminen ja hoivaaminen oli parantumisen alku, ei loppu.

Opin tunnetuilta traumaexperteiltä Pia Mellodyltä ja Terry Realilta, että haavoittuneen sisäisen lapsen ja terveen, toiminallisen aikuisen välissä on ”mukautuva sisäinen lapsi”.

Tämä mukautuva sisäinen lapsemme on se osa meitä, joka koki trauman ja etsi silloin keinot mukautua ja sopeutua itseään suojellakseen ja eloonjäädäkseen. Tämä mukautuva osa meistä on hyvin älykäs ja viisas, se kykenee jopa täydelliseen kieltämiseen suojellakseen meidän haurasta egoa.

Olemme oppineet itseä päihittäviä selviytymiskeinoja välttääksemme tuntemasta kipua ja itsetunnon puutetta. Monesti elämme elämäämme kuvitellen olevamme käytännöllisiä aikuisia, tajuamatta, että oikeasti olemme vain haavoitettuja lapsia aikuisten vaatteissa.

Mukautuvasta sisäisestä lapsesta käsin toimiminen näyttäytyy:

– mielistelynä ja manipulointina, käytämme kontrollointia tunteaksemme turvaa ympäristössä

– musta-valkoajatteluna, vaikeutena arvostaa harmaan sävyjä elämässä

– epävarmuutena ja reaktiivisuutena, tunnemme itsemme hyvin levottomaksi hauraan osan itsestä joutuessa hyökkäyksen kohteeksi

– perfektionismina – samaistamme virheet, mokat ja epäonnistumiset arvottomuuden kanssa

puolustautumisena ja kykenemättömyytenä myöntää tai ottaa vastuuta omista virheistä, taisteluna olla oikeassa ja saada viimeinen sana – väittelyiden ja sanailujen voittaminen itsetuntomme säilyttämiseksi on tärkeämpää kuin suhde itsessään

– saamamme kritiikin kokeminen hyökkäyksenä ja siihen vastaaminen samalla mitalla, sekä oman toiminnan oikeuttaminen kieltääksemme omaa kipua ja epävarmuutta

– kokiessamme ulkopuolista painetta, välttelemme sitä ja tuntiessa itsemme suojattomaksi räjäytämme vihan ulos tai yksinkertaisesti sulkeudumme ja suojaamme itsemme kaikelta ulkopuoliselta

Kuten arvata saattaa, näin toimiessa lopputulos ei lupaile hyvää. Nämä mukautuvat toimintatavat voivat lievittää epämukavuuttamme lyhytaikaisesti, mutta lopulta se vie meidät kohti kipua aiheuttavaa, toimimatonta elämää. Usein löydämme itsemme pelailemasta erilaisten riippuvuuksien kanssa, puuduttaaksemme kipua ja välttääksemme kohtaamasta aitoa itseämme. Kamppailemme intiimiyden kanssa ihmissuhteissa ja vastoinkäymisten iskiessä olemme keinottomia ohjaamaan itsemme konfliktien läpi terveellä tavalla.

JOS TUNNISTAT ITSESI TÄSTÄ, ET OLE YKSIN. OLI PALJASTAVAA HUOMATA, ETTÄ OLIN ELÄNYT ELÄMÄNI TÄLLÄ TAVALLA JA OLEN VUODATTANUT MONET KYYNELEET SEN TAKIA. TÄMÄN TOTUUDEN HYVÄKSYNTÄ OLI VAIKEAA, MUTTA SE AVASI VIHDOIN ITSELLENI, MIKSI ELÄMÄNI OLI MENNYT NIINKUIN OLI.

Olin valmis parantumaan ja se tarkoitti paljon enemmän kuin halauksen antamista nuorelle, haavoittuneelle lapsiosalleni. Sen lisäksi, että lapsiosamme tarvitsee paljon itsehoivaa, täytyy meidän myös ottaa vastuu mukautuvan sisäisen lapsemme uudelleen vanhemmoinnista. Olla itselle se vanhempi, jota vaille olemme omassa lapsuudessamme jääneet. Ja se jos mikä ei ole helppoa, jos ei ole koskaan saanut kokemusta terveellisestä vanhemmuudesta.

Mukautuvan lapsemme uudelleen vanhemmoimiseksi tarvitsee meidän opetelle joitakin perusjuttuja, joita vaille olemme lapsuudessa jääneet. Näitä ovat:

  • Empatian ja hyväksynnän antaminen haavoittuneelle sisäiselle lapsellemme
  • Itsensä hoivaaminen ja luottaminen itseen
  • Fyysinen ja tunnepojainen hoivaaminen
  • Terveellisten rajojen asettaminen
  • Tullessamme triggeröidyksi, vahvan reagoimisen sijaan toimiminen asiallisesti ja rauhallisesti
  • Riittävän rakenteen järjestäminen elämäämme, että voimme kohdata tarpeemme ilman häpeää

Kun sitoudumme opettelemaan näitä taitoja, sekä omien tarpeidemme huomioimista ja niihin vastaamista, tapahtuu mukautuvassa sisäisessä lapsessamme parantumista. Parantumisessa siirrymme epäkypsien osiemme vaikutuksesta kohti kypsää, toiminnallista aikuista.

Se ei ole helppo huvimatka. Sisäisen haavoittuneen lapsen parantaminen on koko elämän kestävä prosessi ja sille tielle lähteminen vaatii ison määrän rohkeutta. Ottaessamme ison askeleen, saamme palkintona mahdollisuuden luoda syvä ja myötätuntoinen yhteys itseemme ja rakentaa terveellinen, täyttävä elämä.

Olen kiitollinen, että olin tarpeeksi rohkea ottamaan riskin, sillä se on todella uudistanut elämäni. Toivon sinulle rohkeutta tehdä saman. Ottamalla riskin voit löytää tulevaisuuden täynnä kauneimpia mahdollisuuksia, juuri niitä joista olet aina unelmoinut.

 

Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut David Baumrind ja sen löytää tämän linkin takaa.

 

Haluaisin muistuttaa, että alkoholismin lisäksi samanlaista traumaa voivat aiheuttaa myös lapsuuden perheen mielenterveysongelmat, perheessä ilmenevä henkinen väkivalta, lapsia häpäisevä, vaativa ja tiukkakurinen kasvatus, aikuisen poissaolevuus, kyvyttömyys suojata lasta, avuttomuus ja laiminlyönti. Traumaa voi syntyä myös ilman väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä, jolloin sitä kutsutaan kehitykselliseksi traumaksi. Monesti lapsuudessa on voinut esiintyä sekä fyysisempää että henkisempää laiminlyöntiä ja sitä esiintyy eri asteisesti. Traumaa ei määritä teko vaan yksilön kokemus. Yleensä, tai oikeastaan aina, juuret johtavat syvemmälle suvussa, eli vanhempamme ovat hekin omalla tavallaan kaltoinkohtelun uhreja ja toimivat tavoilla, jotka ovat lapsuudestaan oppineet.

Nyt alamme olla siinä pisteessä, että taakkakertymän katkaiseminen ja itsensä terapoiminen pois toimimattomista tavoista, vaietuista ja hyssytellyistä salaisuuksista alkaa olla joko meidän tai lastemme tehtävä. Toimimattomat kasvatusmallit ja traumat eivät katkea, ellei joku suvusta niitä kohtaa silmästä silmään ja käy läpi isoa, vaikeaa mutta lopulta antoisan vapauttavaa matkaa.

Lisää kirjoittajalta Kirsikka / Pirtanauhaa ja piikkilankaa

Oma kehu kaunistaa ja antaa voimaa

Tein elämäntaideohjauksen, jossa ohjasin ystävän työn äärelle tutkimaan kontrollia ja mokaamisen pelkoa....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.