Sinä herkkä: On ihanaa, et on sellainen tyyppi kuin sä!
Erityisherkkä mieli havainnoi ympäristöä poikkeuksellisen tarkasti. Se huomaa vivahteet, sanat, sävyt ja tunnelmat – silloinkin kun muiden tuntosarvet eivät edes värähdä. Tämä tekee erityisherkästä taitavan tunnistamaan toisten tarpeita ja pitämään yllä sopua, mutta samalla se usein näkyy omien tarpeiden, rajojen ja tunteiden sivuuttamisena.
Liialliset ärsykkeet, jatkuva kiire, sosiaaliset tilanteet tai muiden voimakkaat tunteet voivat johtaa kuormittumiseen. Kun hermosto on pitkään ylikierroksilla, voivat arjen tavallisetkin asiat alkaa tuntua kivireeltä. Moni erityisherkkä on oppinut pärjäilemään – pysyttelemään nenä pinnan yläpuolella – mukautumalla, puristamalla läpi, olemalla iloisempi kuin jaksaisi tai vahvempi kuin tuntee olevansa. Elämällä elämää, joka kuluttaa enemmän kuin antaa.
Mitä jos pärjäämisen määrittelisikin uudelleen? Ei selviytymisenä ja sinnittelynä, vaan lempeänä huolenpitona itseä kohtaan. Että kuuntelisi itseään ja oppisi tunnistamaan ne asiat, jotka vievät voimia ja pitävät yllä ylivireyttä. Että löytäisi itselleen sopivia palautumisen ja rauhoittumisen keinoja. Pärjäämistä voisi olla myös se, että harjoittelisi olemaan omalla puolellaan: tuntosarvet omaa sydäntä kohden.
Erityisherkkyys voi olla voima, joka auttaa tunnistamaan oman rytmin ja löytämään hyvinvoivan tavan olla maailmassa. Kun pärjäämisen mittarin kalibroi uudelleen, voi löytää tilan, jossa ei tarvitse enää olla oikeanlainen muiden silmissä, vaan juuri sopiva itselleen.
Lempeydellä, Heli
~~~
Lisää ajatuksiani löydät Instagramista tililtäni @mielipaikka_terapia, tervetuloa!
