Tietoisuus voi jakaantua kahtia

Kun herää, alkaa erottaa ihmisyyden ja sielun toisistaan. Mitä pidemmälle asiaa tutkailee ja sitä oivaltaa, sitä enemmän se alkaa vaikuttaa kaikkeen mitä tekee ja on. Jossain vaiheessa näiden kahden jakautuminen on niin selkeää, että ihmiselle muodostuu kaksi tietoisuutta samanaikaisesti. 

Siitä eteenpäin voit valita, kummalla tietoisuuden osalla milloinkin toimit. 

Ja oi että mitä herkkua se onkaan!

Kun sitä vain ymmärtää ja hyväksyy kaiken. Kaikki on kohdillaan, kaikki on kuten pitää, sinä olet täydellinen, ei ole virheitä, kaikki tapahtuu ajallaan. On vain täysi rakkaus, ymmärrys ja hyväksyntä. Näitä asioita kun oikeasti alkaa oivaltamaan niin, etteivät ne ole korulauseita ja kuorta, niin eipä täällä oikein sitten jää sen enempää murehdittavaa kuin korjattavaakaan. Mutta toki täällä on mahdollisuuksia vaikka mihin ja tämän kokemuksen voi kokea niin monin eri tavoin ja siksi omaan sisimpään matkaaminen on ihana polku. Mutta oman itsensä tutkailun ja matkan omaan itseensäkin voi tehdä täyden hyväksynnän kautta.

On aivan upeaa katsella elämäänsä sieluntietoisuuden kautta. Sitä katselee hieman etäältä. Lempeästi ja hyväksyen, ymmärryksellä ja ilolla. Kuin hoivaten. Asiat eivät tietyllä tapaa tule enää aivan iholle, kun sitä on hiukan kauempana. Mutta missään nimessä se ei tarkoita, että kaikki olisi jotenkin haaleampaa, päinvastoin. Kaikkeen tulee syvyys, jollaisen vain sieluntietoisuus voi tarjota. Sitä rakastuu elämään aidosti ja syvästi, sillä tavoin kuin aidosti rakastutaan. Sillä rakkaudella ei ole ehtoja tai raameja. Lakkaa pelkäästä hyvää ja pahaa, koska sellaista jakoa ei sieluntasolla ole. Rakastuu elämään kaikkineen.

Välillä sitä kuitenkin valitsee kokea asiat ihmisyyden kautta. Ihmisyys ja inhimillisyys on vallan ihanaa ja siksi täällä ollaan. Tosin silloinkin toisinaan voi käydä niin, että kun alkaa itkeä, sieltä puskee niin vahvasti viesti, että asiat ovat täydellisesti juuri näin ja tämän sinun täytyy kokea. Siinä sitten istuu hiukan hölmistyneenä hetken aikaa, pyyhkii kyyneleet ja nousee ylös että jaa, niinhän se on.

Toki toisinaan itku tulee. Isosti. Ja vie eteenpäin. Lohduttaa. Satuttaa. Puhdistaa. Pelottaa. Rauhoittaa. Silloin sielun tietoisuus katsoo lempeästi taustalta, kuiskaa edelleenkin korvaan kaiken olevan kohdillaan. Koska kaikki on.

Kun tietoisuus on jakautunut kahtia, täysi pimeys ei enää tule, sillä taustalla on aina tieto siitä, että:

-¤Sinä olet valinnut tämän kokemuksen¤-

-¤Tämän kuuluu tapahtua¤-

-¤Maailmankaikkeus on aina lempeä¤-

-¤Ihmisyys on väliaikainen olomuoto¤-

-¤Koti on toisaalla¤-

-¤Olet etuoikeutettu ja siunattu – aina¤-

Lisää kirjoittajalta Ilon voima/Tiia Jokisalo

Pienistä askelista muodostuu iso matka

Elämässä on kaikessa läsnä kaunis ja vahva symboliikka. Mitä ikinä haluaa toteutuvaksi,...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.