Sielun kuiskaus ohjaa soiden sinussa

Hän, joka elää elämäänsä tietäen, ettei se ole syvimmillään sitä, mitä sydän pyytää, voi tukahduttamalla jatkaa samaa ja tasapainotella vakuutellun tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden rajalla. Uskotellen itselle, ettei elämän tämän kummallisempaa kuulu ollakaan.

Ja hän kykenee siihen, koska muutos vaatisi itsensä kohtaamista.
Pitäisi uskaltaa kohdata kaikki se, mitä pelkää, mitä ei siedä.
Muutos, epävarmuus, yksinäisyys, turvattomuus, ideaaliksi elämäksi menneissä haaveissa maalatun kuvan, joka palaisikin tuhkaksi uuden tieltä. Ja se on liikaa.
Niinpä näiden pelossa hän jatkaa samaa, elämä virtaa tuttua uomaansa, koska haalea on parempaa kuin mikään näistä, tai niin hän uskottelee itselleen.
Mutta on varma, että ei ole.

Tyytyminen ei koskaan tuo täyttymystä.

Jos täyttymyksen autuus ei ole avautunut, tyytyminen riittää – kun ei muusta tiedä.

Kuitenkin tyytymättömyyden tuulissa hän toisinaan saattaa kuulla sielunsa kuiskauksen, joka kertoo, että emme kadu tehtyä, vaan tekemätöntä. Ja tämä kuiske ei koskaan sammu. Toiset se lopulta tavoittaa ja he tekevät rohkeita ja suuria ratkaisuja kaiken uhalla, kun taas toiset kuolevat sen sävel korvissaan, soittamattomat säkeet sydämessään.

Kunpa kukaan ei koskaan jäisi vain, koska pelottaa liikaa lähteä.

Jaan paljon sisältöä Ilon voiman -somesivuilla ♡ Instagram ja Facebook Ilon voima. Kotisivuni löytyvät osoitteesta tiiamariel.com