Saanko levätä ravitsevassa ja tukevassa maailmassa vai suoritanko itseni sairaaksi?

Elämme kulttuurissa, jota ohjaa monessa kohtaa suorittaminen, aikaansaaminen, toiminta ja älyllinen tietäminen eli toisin sanoen maskuliininen tapa toimia. Lepäämisen salliminen, toimettomuus ja tuntemattomalle antautuminen eli ei-tietäminen ja esiin nousevien tunteiden läpi tunteminen eli femiinisempi tapa elää, on tämän kulttuurin puitteissa harjoiteltavana oleva asia. Emme ole tottuneet siihen, vaan selkänahassamme tikittää paljon helpommin miljoonat vielä tehtävät työt ja toimet, loputtomat listat ja lupaukset. Lepääminen tapahtuu ”sitten kun”. Voi myös olla, että lepoon meidät pudottaa ennen pitkää kehon tai mielen sairastuminen.

Keskustelukulttuuriammekin ohjailee vaativuus. Olemme vaativia itselle ja sitä myöten usein myös toisille. Kuulumisia vaihtaessa tai ystäviä tavatessa kerromme ennemmin tarinaa siitä, mitä olemme tehneet ja missä olemme olleet, kuin miltä meistä juuri nyt oikeasti tuntuu, mitä ajatuksia sisällämme on herännyt saati, että olisimme kysymysten kanssa ihmettelevässä tilassa ilman vastauksia. Ihmisarvomme tuntuu olevan verrannainen suoriutumisen, näyttävyyden ja menestyksen kanssa.

Kaiken aikaa toimeliaana oleminen pitää meidät tuotteliaina eli sellaisena, millaisena yhteiskunta haluaa meidät nähdä.  Superihmisinä. Jatkuvassa toiminnassa oleminen ja kykenemättömyys rauhoittua sekä levätä on traumareaktio. Kun emme lepää vaan touhuamme fyysisesti tai aivoissamme, olemme koko ajan virittyneessä tilassa. Tämä on kuin jatkuvassa hälytystilassa oleminen. Jos olemme tottuneita kehomme jatkuvaan stressitasoon ja hermostomme ylivirittyneeseen kuormitustilaan, sisäinen tutkamme ei tunnista todellista oloamme ja stressitasoamme.

Saadaksemme muutosta vaativuudesta kohti lempeämpää sisäistä ja ulkoista maailmaa, yksi askel on tarkastella sisäistä dialogiamme. Somatic Experiencing International sivuston julkaisu tarjosi minulle upeat, kokonaiskuvan päälaelleen kääntävät lauseet suomennettavaksi ja muokattavaksi aiheen äärelle:

’Olenko työskennellyt tarpeeksi ansaitakseni levon?’ sijaan voin alkaa kysyä itseltäni ’Olenko levännyt tarpeeksi tehdäkseni rakkaudellisinta, merkityksellistä työtäni?’

’Onko minulla ollut tuottelias päivä?’ sijaan voin alkaa kysyä itseltäni ’Olenko tänään sallinut itselleni riittävästi aikaa levolle ja leikille?’

’Olenko tehnyt kaiken, minkä halusin tänään saada tehdyksi’ sijaan voin alkaa kysyä itseltäni ’Olenko käyttänyt aikaani merkityksellisellä ja täyttävällä tavalla?’

’Olenko rastinut riittävästi asioita pois tehtävälistaltani?’ sijaan voin alkaa kysyä itseltäni ’Olenko kunnioittanut kehoni levon tarvetta?’

’Olenko tasannut tunteitani riittävän hyvin?’ sijaan voin alkaa kysyä itseltäni ’Olenko tuntenut tunneyhteyttä vähintään yhden ihmisen kanssa tänään?’

’Olenko treenannut riittävän tehokkaasti ansaitakseni ruokatauon?’ sijaan voin alkaa kysyä itseltäni ’Olenko ravinnut itseäni riittävästi nauttiakseni kehoni liikuttamisesta?’

’Olenko ollut riittävän kurinalainen tänään?’ sijaan voin alkaa kysyä itseltäni ’Olenko kutonut yhteen riittävästi nautinnon ja ilahduksen hetkiä tähän päivääni?’

’Olenko ollut riittävän tuottelias tänään?’ sijaan voin alkaa kysyä itseltäni ’Olenko tänään roolimallittanut lempeää ja rauhallista elämäntyyliä?’

Miltä kysymysten lukeminen sinussa tuntui kehollisesti? Kumpi muoto lauseista tuntui rauhoittavammalta, levollisemmalta, lämpimämmältä?

Tuntuisiko sinulle kutsuvalta antaa kysymysten alkaa elää itsessäsi? Kirjoita niitä vaikka paperille ja laita asuntosi seinälle, kalenterisi väliin tai jonnekin paikkaan, missä silmäsi pääsevät kohtaamaan lauseita toistuvasti. Mitä ajattelisit, jos lukisit lauseita toisinaan itsellesi ääneenkin?

Näistä esimerkeistä mieleeni nousee myös kertomus, jonka olen lukenut alkujaan Anthony de Mellon tuotannosta (kirjassa Kerron sinulle tarinan, II), mutta josta höystettyjä vaihtelevia versioita löytyy useammasta blogista ja itsehoito-kirjallisuudesta.

Pohjoisesta tullut rikas teollisuusmies oli kauhuissaan nähdessään eteläisen maan kalastajan makaavan joutilaana veneensä vieressä piippua poltellen.

”Miksi et ole kalastamassa?” teollisuusmies kysyi.
”Olen jo saanut riittävästi kalaa täksi päiväksi”, kalastaja vastasi.
”Miksi et pyytäisi enemmän?”
”Mitä minä enemmällä kalalla tekisin?”
”Saisit enemmän rahaa”, kuului vastaus. ”Sitten voisit hankkia veneeseesi moottorin ja mennä syvemmille vesille ja pyydystää vielä enemmän kaloja. Ansaitsisit niin paljon, että voisit hankkia nailonverkot. Niillä saisit taas enemmän kaloja ja enemmän rahaa. Pian sinulla olisi niin paljon, että voisit omistaa toisenkin veneen, kenties koko joukon veneitä. Sitten sinusta tulisi rikas mies, sellainen kuin minäkin.”
”Mitä minä sen jälkeen tekisin”
”Sitten voisit myydä kaiken ja todella nauttia elämästä.”
”Mitä sitten luulet minun nyt tekevän?”

Nautinto ilman raatamista taitaa länsimaisissa teollistuneissa yhteiskunnissa olla laajemmassa kuvassa kovin vaikeaa. Ylenmääräisessä tuottavuuden ikeessä rimpuillessamme usein uuvutamme itsemme, kadotamme yhteyden sisäiseen liekkiin sekä leikkiin ja näin annamme vanhojen, nitisevien ja pakotteisten traumaketjujen jatkaa ruosteista kulkuaan.

Olisiko aika alkaa toteuttaa toisenlaista, elämän puolella olevaa ihmisyyden ja maailman ilmentymistä?

 

**********************            ****************************             ****************************           **************************

Jos kaipaat tukea pehmeämpään ja ei-tietävämpään elämäntapaan laskeutumisen kanssa, tervetuloa Elämäntaideohjaukseen.

Tekemäni Elämäntaideohjaus on luovuusterapeuttista, tutkivaa tapaa katsoa maailmaa ja se ottaa huomioon koko keho-mieli-sielullisen kokonaisuutesi. Kaikkea sisällämme olevaa emme pysty ymmärtämään pelkästään järjen ja sanoituksen kautta. Elämäntaideohjaus voi antaa sopivaa etäisyyttä tai uudenlaista kulmaa ja näinollen uusia näkökulmia omiin ajatuksiin, haasteisiin ja uskomuksiin kokemusmaailmassasi. Elämäntaideohjauksessa pääset tutustumaan femiinisempään tapaan olla ja elää. Tuen sinua löytämään uniikille ilmentymisellesi sopivaa vahvistusta ja oivallusta. Työskentelyn keskiössä on utelias ja tutkiva asenne, ei taiteellinen tai mikään muukaan määrätynlainen osaaminen. Ohjauksessa olemme yhdessä luomisen tilassa sinulle tärkeän äärellä ja se voi olla myös ensisijaisesti somaattista, kehollista ja liikkeellistä tarkastelua. Ohjaus onnistuu etä- tai lähiyhteydellä.

Jos mietit Elämäntaideohjauksen sopivuutta itsellesi, ota yhteyttä tekstarilla p. 050 327 5122 / meilitse kirsikka.ollanketo@hotmail.com, niin sovitaan ilmainen n. 30 min konsultaatioaika.

 

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.