Oma vastuu on kovuudessaan silti lempein vaihtoehto

On tiettyjä universaaleja lakeja, jotka ovat järkähtämättömiä, ne pätevät kaikkialla ja kaikkien kohdalla. Yksi universaaleista laista on, että meillä on itsestämme vastuu. Kun äkkiseltään tätä ajattelee, se on yhdeltä kantilta katsottuna melko julmaa.

Ne, jotka jo valmiiksi ovat tulleet kokemaan elämän, jossa on suuria vastoinkäymisiä, eli ne, joille ei elämänkokemuksen karttumisen myötä olekaan tullut tarvittavia työkaluja ja voimavaroja ottaa vastuu itsestään, ovat kierteessä, josta on vaikea irrottautua. Jos on esimerkiksi kroonisesti masentunut, syrjäytynyt, päihderiippuvainen, jos on viety jo lapsena perusturvan tunne, on julma ajatus, että sieltä pitäisi itse pystyä nousemaan.

Onneksi meillä toki on toisemme ja paljon ulkopuolista apua, mutta se on lopulta aina jokaisen oma valinta, katkaistako kierre. Joskus stop-nappula on niin totaalisen pimeyden keskellä, että sen luo ei yksinkertaisesti löydä, eli vaikka vapaus on, sitä ei pysty hyödyntämään, sillä se on näennäisesti kahlittu ison painon alle. Mitä vähemmän voimaa on, sitä enemmän sitä juuri silloin tarvittaisiin. Silloin ihminen on ikäänkuin oman itsensä vanki.

Mutta on jotakin julmempaakin kuin se, että vastuu on itsellä ja se on, että vastuu olisikin jollakin toisella. Jos meillä olisi tahto ja voima, mutta päätös olisi jonkun toisen käsissä. Tästä syystä tämä laki voi kuulostaa julmalta, mutta voisiko se olla mitenkään muuten? Vapaan tahdon myötä meille siis ojennetaan valtava vastuu. Meitä johdatetaan, opastetaan, rakastetaan, mutta meille annetaan vapaat kädet kokea maailma juuri kuten päätämme sen kokea.

Voimme saada aineettomalta puolelta valtavan määrän tukea ja ohjausta, mutta viime kädessä valinta on sinun. Jos loisit tämän kaiken, miten muulla tavoin sen loisit, kuin antamalla jokaiselle yksilölle avaimet omaan onneensa ja sen jälkeen antamalla uudelleen ja uudelleen tälle mahdollisuuden oivaltaa tämä laki?

Uudelleen ja uudelleen tarjota oppeja ja tilanteita, joissa ihminen tajuaisi, että hänessä on itsessään KAIKKI. Eikö se tarkemmin ajateltuna ole lempeää.