Elämänvirtaa muutoksen aallokoissa

Elämänvirtaa muutoksen aallokoissa

Luonnollinen elämänvirta

Maailmankaikkeuden alati lakkaamaton liike on myös meissä. Se on luonnollista elämän virtaa, jatkuvaa luomisprosessia, jossa uuden synty, muutos ja katoaminen ovat vahvasti läsnä.

Kukka itää suotuisissa olosuhteissa siemenestä, nostaa vartensa kohti valoa, avaa nuppunsa puhjeten täyteen kukkaansa, antaen tuoksunsa ja kauneutensa elämälle lopulta lakastuen ja maatuen jälleen elämän luonnolliseen kiertokulkuun. Se kaikki on myös meissä, luonnollisena, sisältä päin ohjautuvana elämän kulkuna – sen alati jatkuvana virtana, luomisen omana syklinä, jonka kokijana ja todistajana voimme olla, elää ja tehdä valintojamme.

Mielen luova voima

Muutokset ovat meille usein hankalia ja epämieluisia. Meillä on usein tunne asioiden pysyvyydestä. Voimme uskoa, että se, mikä on tänään tässä, on sitä huomennakin. Jäämme helposti kiinni niin vastoinkäymisiin kuin onnistumisiinkin ja kuvittelemme niiden olevan pysyvämpi olotila.

Mielellä on luova voima, joka muovaa tapaamme nähdä maailma. Se, mitä merkityksiä annamme kokemuksillemme, ohjaa lopulta toimintaamme. Se mitä ajattelemme tai kuvittelemme, voi lopulta tulla osaksi tapaamme olla ja toimia. Elämän virta toimii kaikessa ja kaikissa.

Kaikki, mitä vastustamme, sitoo meitä ja vie meiltä energiaa ja elämäniloa. Ja kaikki, minkä kykenemme hyväksymään, voi alkaa lopulta vapauttaa meitä. Se tuo avaruutta, uusia mahdollisuuksia ja voi viedä elämää mieluisampaan suuntaan.

Menettämisen ja saamisen paradoksi

Maitreya Pekka Airaksisen Odo Jalattomat linnut on luova meditaatioharjoitus. Se voi auttaa kohtaamaan menetyksiä, epämieluisia muutoksia ja löytämään tietoisuutta haastavissa tilanteissa.

Mielikuvaharjoituksen on tarkoitus antaa elää mielen kerroksissa, jolloin se voi aueta ja tuottaa oivalluksia.

Kaksi jalatonta lintua lennättää yhdessä suurta valkoista lippua,

johon on kirjoitettu:

Ajatelkaa, mitä olette menettäneet,

ja mitä joka päivä menetätte,

niin ymmärrätte, mitä olette saaneet

ja mitä joka päivä saatte.

Runoelman kommentaarissa pyydetään kiinnittämään huomio siihen, mitä on saatu. Siinä sanotaan: vaikka menettäminen on raskasta ja epämieluisaa meidän tulisi nähdä myös se, mitä olemme saaneet. Mitään ei ole menetetty siinä mielessä, että kokemamme ei ole ollut turhaa eikä se ole kadonnut kokonaan, vaan olemme keränneet rikkautta. Voimme kokea, että kaikesta, mitä meille elämässä tapahtuu, saamme jotain ja voimme nähdä kokemuksemme rikkautena.

Lopussa kommentaari sanoo, että ainoa pysyvä asia meissä on muisti – muistot. On tärkeää, että pidämme ne positiivisina ja todellisena rikkautenamme. Jalattomat linnut nähdään tässä tietoisuutena ja koska niitä on kaksi, tarkoittaa se dualistista tietoisuutta. Valkoinen lippu antaa ohjeet, mitä tulee ajatella dualistisessa tietoisuudessa. Harjoitus löytyy Pekka Airaksisen kirjasta Odo TIE ties minne, Käsikirja luovaan meditaatioon.

Myötäelävä tietoisuus – läsnäolon ilmentymä

Mitä me elämässämme eniten tarvitsemme, on myötäelävä tietoisuus – tietoisuus, jossa on läsnä myötätunto ja lempeys. On tärkeää, että haastavissa tilanteissa menetysten keskellä, voimme olla itseämme kohtaan lempeitä.

Myötätunto tuo valon ja kykyä nähdä hieman etäämmälle. Hengitys, sen aistiminen, kuin siivilleen nouseva lintu kirkkaalla taivaalla, auttaa meitä ankkuroitumaan läsnä olevaan hetkeen.

Tavallisesti, kun meillä on mielessä jokin asia, lähdemme tavoitettamme kohti ja pyrimme suorittamaan tehtävämme, joskus jopa puskien eteen päin. Meditaatiossa ja läsnäolon hengessä suunta on päinvastainen: annamme asioiden tapahtua enemmän luonnostaan ja suhtaudumme kaikkeen ilmenevään uteliaisuudella.

Meditaatio kääntää suunnan, se ei ole suorittamista, vaan enemmän vapautumista, irtipäästämistä ja usein oivaltamista. Hengitys ja jokainen hetki on katoava tuoden mukanaan uuden hetken ja hengenvedon. Kaikki on pysymätöntä ja loputtomassa liikkeessä.

Menettäminen voidaan nähdä myös saamisena. Kun menetämme jotain, kaipaus osoittaa meille menetyksen arvon, rakkauden ja välittämisen. Se paljastaa meille myös sen rikkauden ja lahjan, joka siihen on sisältynyt.

Menetyksen äärellä

Menetykset opettavat meitä luopumaan. Kun katsomme menetyksiämme tämän meditaation antaman ohjeen mukaan, voimme huomata, että menetys ei pyyhi pois sitä, mitä olemme saaneet.

Edesmennyt rakas pieni koirani oli perheenjäsen, terhakka pieni ystävä, joka oli kaikessa innolla mukana. Hän eli melkein 16 vuotiaaksi ja toi paljon iloa noina vuosinaan meidän kaikkien elämään.

Vaikka häntä kaipaankin, hänen ajattelemisensa saa minut hymyilemään. Muistot herättävät hänet eloon mielessäni ja sydämessäni. Vaikka hän on poissa, on hän silti läsnä muistoissani, minussa. En voi ajatella häntä vain menetyksenä, vaan suurena lahjana: sain pienen ja persoonallisen eläinystävän, joka teki lähtemättömän vaikutuksen.

Elämässä ja yhteisesti koetuissa hetkissä on elämänrikkautta ja loputtomasti siunauksia, joista voimme olla kiitollisia.

Muutokset polkuina vapauteen

Elämä virtaa tuoden mukanaan pienempiä ja isompia muutoksia. Muutokset opettavat meitä luopumaan ja arvostamaan kaikkea sitä, mitä olemme osaksemme saaneet. Ne näyttävät meille tietä vapaanpaan ja luovempaan elämään, sillä luovuus elää elinvoimaisena vain vapaudessa.