Henkinen matka alkaa usein yön pimeydessä
Henkinen matka alkaa yleensä jostakin pysäyttävästä kokemuksesta. Sukelluksesta syviin vesiin. Jostakin, joka pakottaa sinut katsomaan sisäänpäin. Se voi olla joko konkreettinen tapahtuma tai mielen tasolla, kuten masennus.
Tulee pimeys, joka pakottaa sinut katsomaan sisäänpäin. Se tekee mahdottomaksi jatkaa niin, että elät elämääsi ulkopuolella itsestäsi. Joudut yleensä epämukavaksi miellettyjen tunteiden kanssa silmätysten.
Voit joutua sukeltamaan syvälle, syvemmälle, yhä etäämmälle pinnasta. Tarvitsemme jotakin kipeää herätäksemme. Näin astumme aitouden äärelle. Siihen saakka asiat ovat olleet usein pelkkää pintaa. Kipu ei ole koskettanut syvältä, mutta ei ole ilokaan. Kaikki on ollut turvallisen tylppää, vaikka et välttämättä ole edes näin kokenut.
Mutta jos rohkenet hyväksyä pimeyden, antautua sen syvyyksiin, saat nähdä, että aamu, johon heräät, on täysin uusi. Henkisen heräämisen yön tehtävä on puhdistaa sinut, synnyttää sinut uuteen maailmaan.
Yö voi olla pitkä. Voit joutua kärvistelemään raakojen tunteiden armoilla, täysin paljaana. Noina hetkinä ihminen ei vielä näe sitä, mutta matka on alkanut ja suunta on oikea.
Henkinen matka siis alkaa usein yön pimeydessä. Mutta pimeyden jälkeen sarastaa hentoinen aamunkoitto. Aloitat valon ensimmäisten säteiden varjeluksessa uuden, elämänpituisen matkan itsesi kanssa. Olet yössä oppinut, että vain sinä olet itsestäsi vastuussa. Tiedät nyt, että kaikki lähtee sinusta eikä kukaan ulkopuolinen ole sinun herrasi, ei hyvässä eikä pahassa.
Syvän pimeyden ansiosta tunnet itsesi etkä pelkää katsoa syvälle. Alat purkaa vanhoja toimintamallejasi, tutustua niiden perimäisiin syihin ja muokkaamaan niitä niin, että ne ovat linjassa totuuden/valon kanssa. Rohkenet kysyä itseltäsi: Miksi toimin näin. Et enää pakene egon taakse.
Jos olet aiemmin ollut toisinaan vaikkapa epäluotettava, et enää vieritä syytä toisille vaan myönnät asian ja ryhdyt hommiin.
Jos ennen olet pelännyt ottaa vastuuta itsestäsi ja odottanut jonkun muun tekevän niin, tiedät nyt, että tehtävä on vain ja ainoastaan sinun. Kaikessa kysyt itseltäsi yhä uudelleen ja uudelleen miksi toimin näin.
Näet aamupäivän herkässä valossa itsesi ja maailmasi yhä kauniimmin, ja riemulla matkaat kohti päivän kirkkautta. Vaikka valo voi välillä piiloutua pilven taakse, pimeys ei enää saavu uudelleen.
Kun kerran olet rohjennut kohdata yön pimeyden, et enää menetä oppimaasi koskaan, joten niin paljaana et enää sukella uudelleen. Saat kauniin valon hoivissa tutustua uuteen päivään ja mitä enemmän oivallat, sitä enemmän kiität siitä, että sinusta löytyi uskallus ja tahto selviytyä yöstä.
Et olisi tässä, kokemassa kaikkea kuin ensi kertaa, ilman tuota pimeyttä. Tämä tapahtumasarja näyttää jälleen myös elämän kauneuden ja antaa myös sinulle toivottavasti valtavan oivalluksen siitä, miksi saatat kokea jotakin kipeää nyt. Siksi, että saat herätä mitä kauneimpaan aamuun.
