Opitko jo pienenä, että saat kiitosta pärjäämisestä? Piti olla vahva, reipas ja omillaan. Tunteet oli syytä niellä, pelastit sillä muut kuormittumasta. Pärjäämisesi on varmasti aikuisiällä näyttänyt ulospäin tehokkaalta: kaikki on rullannut, hommat hoituneet, arki pysynyt kasassa. Ja olet saanut myös…
Hän sanoi kyllä itselleen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kyllä sille, että vaikka oli loma, hän oli väsynyt. Sille, ettei jaksanut enää venyä samalla tavalla kuin ennen. Sille, että kaipasi vain hiljaisuutta. Lepoa. Että saisi välillä vain hengittää. Ennen hän oli…
Kesälomaan liitetään usein oletus siitä, että sen pitäisi tuntua tietynlaiselta. Jokin sisällä asettuisi. Rauhoittuisi. Keventyisi. Mutta entä jos kesäloma onkin vain hetki ajassa? Valoa pimeän keskellä. Pysähdyksiä ja liikettä sekaisin. Ihmisiä, muistoja, tuoksuja, ääniä ja hiljaisuutta samassa tilassa. Ehkä sinun…
Tulee hetkiä, jolloin huomaat sen tapahtuvan. Ei suurena harppauksena, vaan pieninä tuokioina, jolloin hartiasi kevenevät ja hengitys kulkee vapaana. Kun huomaat, ettet enää pyytele anteeksi sitä, että olet väsynyt, hiljainen tai herkkä. Kun et olekaan aina ensimmäinen, joka nostaa kätensä,…
Tätäkö elämä on? Väsymystä aamulla päivällä illalla. Huolia jatkuvana ajatuksenvirtana yöllä, kun pitäisi nukkua. Nukkua ja kerätä voimia, että huomenna voi taas suorittaa. Suorittaa ja olla kunnon ihminen. ”Ei mulle tartte keittää” ”Pakkohan se on tehdä, kun ei näitä kukaan…
Liian kiltti ihminen on usein tottunut katsomaan muita ja muiden tarpeita. Harvemmin itseään. Kiltti suorittaja voi olla kuin Näkymätön Ninni. Hänen tarpeitaan ei ole oikein koskaan kuunneltu. Hän on oppinut joustamaan, sopeutumaan ja miellyttämään. Omat mielipiteet ovat jääneet sanomatta. Omat…
Moni tunnollinen ja liian kiltti suorittaja on oppinut jo varhain laittamaan toisten tarpeet omiensa edelle. Joustamaan vähän lisää. Ymmärtämään muita. Venymään vielä yhden kerran. Häivyttämään itsensä näkymättömäksi. Mutta tiedätkö mitä tapahtuu kuminauhalle, jota venytetään ääripisteeseen päivä toisensa jälkeen? Se joko…
Onko jokin tunne ollut sinulle “liian paljon”? Liian voimakas, liian hävettävä, tai liian “turha”? Ehkä opit jo lapsena, että olit tunteinesi liikaa. Liian villi, liian herkkä, liian näkyvä – kuin kaunis perhonen, joka ei mahtunut ympäristönsä asettamiin odotuksiin. Ja niin…
On ihmisiä, jotka jaksavat. He venyvät ja järjestävät. Kuuntelevat ja auttavat. Hoitelevat, selvittävät, kantavat. Heidän ympärillään elämä näyttää hallitulta, ehjältä, jopa seesteiseltä. Mutta sisällä on hiljainen huokaus, sellainen, jota kukaan ei kuule. Ehkä sinä olet yksi heistä? Sinussa näkyy ulospäin…
Luin ajatuksen palapelistä, josta on koko ajan yksi pala hukassa. Se pysäytti minut. Mitä jos kaikki palat ovatkin koko ajan olleet tallessa, mutta mallikuva, siinä laatikon kannessa, on väärä? Kuva, joka ei ole sinun näköisesi. Se on voinut rakentua muiden…
Moni meistä elää niin, että mikään ei oikein tunnu riittävän. Vaikka tekee parhaansa. Vaikka yrittää jaksaa. Vaikka kantaa vastuuta ja täyttää odotuksia, usein vielä hymyillen. Riittämättömyyden tunne ei synny tyhjästä. Se saa usein juurensa kokemuksista, joissa et tullut nähdyksi omana…
Moni ajattelee, että sisäinen kriittinen ääni on vihollinen. Se osa, joka sättii, vähättelee, vertailee, häpäisee ja piiskaa kohti täydellisyyttä: “Miksi en jaksa yhtä paljon kuin muut?” “Minun pitäisi olla parempi.” “Ei minusta kuitenkaan ole tähän.” Ja vihollisesta täytyy yrittää päästä…
Erityisherkkä mieli havainnoi ympäristöä poikkeuksellisen tarkasti. Se huomaa vivahteet, sanat, sävyt ja tunnelmat – silloinkin kun muiden tuntosarvet eivät edes värähdä. Tämä tekee erityisherkästä taitavan tunnistamaan toisten tarpeita ja pitämään yllä sopua, mutta samalla se usein näkyy omien tarpeiden, rajojen…
Keho huomaa uupumuksen ennen kuin mieli uskaltaa myöntää sitä. Usein juuri silloin, kun juhlapyhien kiireet helpottavat ja eletään hitaampia päiviä vanhan ja uuden välissä. Se alkaa varovasti, melkein kuiskaten: pieni puristus rinnassa pinnallinen hengitys levoton uni, joka ei kanna aamuun…
Ehkä olet oppinut, että lempeys tarkoittaa pehmeyttä, hattaraa ja yksisarvisia? Että se on hiljaista ymmärrystä ja anteeksiantoa. Mutta todellinen lempeys – se, joka kantaa sinua pitkällä matkalla – ei ole aina vaaleanpunaista, eikä pelkästään tunne. Todellinen lempeys alkaa elää teoissa…
Tuntuuko sinusta, että olet jatkuvasti varuillasi, vaikka kaikki vaikuttaisi olevan ihan hyvin? Että mielesi huolehtii, keho käy ylikierroksilla, vaikka mitään akuuttia ei ole meneillään? Ehkä huomaat valppauden, joka ei oikeastaan koskaan poistu. Tarkkailet, varmistat, kontrolloit – aivan kuin olisi sinun…
Joskus sanat tuntuvat niin painavilta, ihan kuin jokainen kirjain veisi liikaa tilaa ja energiaa. Niinpä voi päätyä säästämään. Ajattelee, tuntee, miettii – mutta ei sano ääneen. Parisuhteessa tällainen ”säästöliekillä” eläminen voi tuntua turvalliselta ratkaisulta: jos en sano, en aiheuta riitaa,…
Jo pienestä asti monet oppivat, että pärjääminen on hyve. Että pitää olla vahva, reipas ja omillaan. Että tunteet on syytä niellä, jotta muut eivät kuormitu. Pärjäämisen viitta näyttää ulospäin tehokkaalta: kaikki rullaa, hommat hoituvat, arki pysyy kasassa. Moni saa vielä…
Oletko sinäkin joskus ajatellut, että rajojen asettaminen on itsekästä? Monet oppivat jo lapsena, että hyväksytyksi tullakseen täytyy olla kiltti, joustava ja helposti muiden tarpeisiin mukautuva. Rajoja ei näytetty – miten olisi voinutkaan, kun ei itsekään oikeastaan tiennyt missä ne kulkivat….
Ehkä sinäkin tiedät, miltä tuntuu herätä aamulla sydän valmiiksi raskaana. Herätä päivään, joka venyttää rajojasi. Herätä päivään, jonka jälkeen olet enää tyhjä kuori. Herätä päivään, jonka jälkeen menet nukkumaan sydän ja sielu kipuillen. Ja huomaat ajattelevasi: “Jonkin täytyy muuttua.” Mutta…
