Semmoisen ihan tavallisen elämän minä tahtoisin
Semmoisen
ihan tavallisen elämän.
Semmoisen,
missä herkkyys saa olla,
ja sairauden kanssakin on kokonainen.
Kenenkään ei tarvitse miettiä,
kelpaako tällaisena.
Ihmiset
ei noki eikä töki toisiaan.
Mielipiteensä uskaltaa sanoa.
Ja apuakin saa.
On semmoista ihan tavallista välittämistä.
Ei ole liikaa,
eikä liian vähän.
Sopivasti on kruunu päässä tai kumppareissa.

Iloa,
huolettomuutta
ja kokemuksiakin mahtuu mukaan,
vaikkei mitään suurta kaipaakaan.
Semmoisen
ihan tavallisen elämän
minä tahtoisin.
Semmoisen,
jossa ei tarvitse selitellä itseään
mahtuakseen muiden odotuksiin.
Vois olla oma itsensä.
Ja nukkumaan vois mennä
hyvillä mielin.
Semmoisen ihan tavallisen elämän.
Ei mitään ihmeellistä.
Ja silti,
ehkä juuri siitä
on tullut
tässä ajassa melko ihmeellistä.
*Inspiraationa kirjoitukseen toimi Irja Askola, Työn tähden -runoja*
Lempeydellä, Heli
~~~
Lisää ajatuksiani löydät Instagramista tililtäni @mielipaikka_terapia, olet lämpimästi tervetullut!


