Aiheuttavatko haitalliset uskomukset köyhyyttä?

Koronavuosi on merkinnyt taloudellista ahdinkoa monelle pienyrittäjälle – niin myös minulle. Taustalla on kuitenkin ainakin omalla kohdallani myös paljon syvällisempiä ja perustavanlaatuisempia asioita: rajoittavia tai haitallisia uskomuksia rahaan liittyen ja köyhän identiteetti. Vaikka olen opiskellut rahataitoja sekä tiedostanut haitalliset uskomukset ja koettanut niitä purkaa, köyhyys tuntui vain syvenevän.

haitalliset uskomukset köyhyys — Jokainen euro merkitsee, kun rahaa on vähän. Kympeistä puhumattakaan! Photo by lilzidesigns on Unsplash

Koronavuodessa vaikeinta minulle on ollut toimeentulon epävarmuus, kuten niin monille muillekin pienyrittäjille. Tuloni ehtivät romahtaa jo ennen koronaa, ja uusi liiketoiminta oli vasta ihan alussa, joten en ole ollut oikeutettu mihinkään koronatukiin. Sen sijaan olen sinnitellyt todella pienillä tuloilla ja velkaantunut.

Pidin puoli vuotta taukoa asuntolainanmaksusta, pyysin koronaverukkeella yrittäjäeläkemaksuihin maksuaikaa ja käytin elämiseen sitä vähää, minkä verran luottokorteilla oli luottorajaan. Tein tämän kaiken uskoen, että kunhan tilanne normalisoituu, voin alkaa toteuttaa suunnittelemaani uutta liiketoimintaa ihan kunnolla. Ihan hukkaan aika ei mennyt, sillä suoritin samalla myös yrittäjän ammattitutkinnon, jossa keskityin digimarkkinointiin, myyntiin sekä taloushallintoon.

Tarkoitukseni oli siis jo viime vuonna tehdä omasta kutsumuksestani ja sieluntyöstä, tunnetyöpajoista ja itkuohjauksesta, merkittävä osa toimeentuloani. Koronan takia jouduin kuitenkin peruuttamaan kaikki suunnitellut työpajat viime keväänä, enkä vielä kesälläkään uskaltanut tehdä sillä saralla paljon mitään.

Syksyllä sentään sain pidettyä yhden ihanan itkupäivän ja vedin itkupiiriä, joka kokoontui muutaman kerran. Ilahduttavasti sain myös johdatella muutamia yksityisasiakkaita äänellä itkemisen saloihin ja auttaa heitä purkamaan tunteitaan. Jokainen ihminen, jota pystyn näin auttamaan, tuo tunteen, että en ole aivan hakoteillä – että palveluilleni on tarvetta ja niillä todella on vaikutusta! Kukkarossa tämä hyvin pienimuotoinen toiminta ei kuitenkaan ole juurikaan näkynyt.

Tulojen romahdus johti velkaantumiseen

Toimeentuloni on tullut jo 18 vuotta kirjoittamisesta ja tulee yhä. Erikoisalaani ovat viimeiset 13 vuotta olleet asiakaslehdet: olen tehnyt sekä kokonaisia lehtiä että juttuja varsin pitkään listaan asiakaslehtiä, joista useimpiin olen tehnyt juttuja vakituisesti vuosia.

Aina välillä lehtiä kilpailutetaan uudestaan tai lopetetaan kokonaan, joten lehtiä on tullut ja mennyt, vaikka itse asiakkaat, asiakaslehtifirmat, ovat pysyneet samoina jopa yli kymmenen vuotta. Vuonna 2019 jäi kuitenkin yllättäen ei vain yksi, vaan kaksi vanhaa asiakasta pois, enkä tätä aukkoa ole pystynyt kuromaan umpeen vieläkään.

Tilanne on huolestuttava. Saamme asumistukea omistusasuntoon, mutta se kattaa alle kymmenesosan todellisista asumiskuluista. Lyhennysvapaan takia pankki korotti vastaavasti asuntolainan kuukausittaista lyhennystä, nyt kun lyhennyksiä taas maksetaan. Rästiin jääneistä YEL-maksuista tehtiin maksusuunnitelma, joten olen marraskuusta asti maksanut joka kuukausi sekä tämänhetkisiä että viime vuoden YEL-maksuja. Luottokortit ja luottotilin saldo ovat tapissa – eli lyhennykset, korot ja maksut vievät luvattoman ison osan tuloistani. Käytännössä lyhennän joka kuussa minimit, ja käytän sitten taas luottokortteja elämiseen sen verran, kuin korkojen ja kulujen vähennyksen jälkeen jää. Ei kovin kestävää taloudenpitoa!

Rahataidot haltuun!

Paradoksaalisesti olen opiskellut aktiivisesti rahataitoja koko tämän ajan. Aloitin niiden opiskelun jo alkuvuodesta 2019, jolloin tiesin, että isoin asiakkaani tulee jäämään pois. Olen siitä pitäen lukenut aktiivisesti kirjoja ja blogeja, käynyt rahataitoseminaareissa ja osallistunut webinaareihin. Kun tulot olivat vielä entisellään, pääsin jo hyvin alkuun säästämisessä ja luottokorttilainojen murskaamisessa – ja niiden ansiosta pärjäsinkin alkuun tulojen romahdettua. Nytkin tiedän teoriassa oikein hyvin, miten tilanteen saisi balanssiin. On vain kaksi vaihtoehtoa: kasvattaa tuloja tai pienentää menoja.

Kulutusjuhlaa en ole aiemminkaan viettänyt, ja olen oppinut pihistämään lähes kaikessa. Isoin ongelma, jos velkoja ei oteta huomioon, on kuitenkin asumismenot, joita pystyisi vähentämään vain muuttamalla halvempaan asuntoon. Se on helpommin sanottu kuin tehty, ellemme muuttaisi pois Helsingistä. Silloin taas tarvitsisi auton.

Ainoa järkevä ratkaisu on siis kasvattaa tuloja, ja se on totta kai ollut koko ajan tarkoituskin. Ei ole järkeä yrittää sinnitellä tuloilla, jotka ovat alle toimeentulominimin.

Ammatillinen itsetuntoni kuitenkin romahti menetettyäni yllättäen toisenkin asiakkaistani. Tunne on vähän sama, kun tulisi jätetyksi pitkäaikaisesta suhteesta ilman mitään ennakkovaroituksia tai selityksiä. Silloin on vaikeaa syöksyä suin päin uuteenkaan suhteeseen, vaan tilanne vaatisi aikaa suremiselle, itsereflektiolle ja toipumiselle. Ikävä kyllä taloudelliset realiteetit vaativat kuitenkin toimimaan ennen kuin olin toipunut riittävästi.

Minulla on taustaa myös copywriterina, ja rahapulassa aloin tarjota osaamistani ihan uudelle kohderyhmälle, pienyrittäjille, halvalla. Se ei ollut hyvä ratkaisu. Halpa hinta vaikuttaa omaan uskottavuuteen, heikentää itsetuntoa entisestään eikä talous kohene, vaikka tekisi kuinka paljon töitä. Pohjanoteeraus oli, kun viime syksynä tein eräälle vaikeuksissa olevalle pienyrittäjälle verkkokaupan tuotetekstit supernopealla toimitusajalla aivan pilkkahintaan – ja sitten hän jätti laskunsa maksamatta. Lasku ei ollut iso, mutta omassa tilanteessani jokainen euro on tarpeen, ja harmitti vietävästi, kun tehdystä työstä ei tullutkaan sovittua palkkiota, jonka olin jo korvamerkinnyt pakollisiin kuluihin. Vielä enemmän se vaikutti mielialaan ja tulevaisuudenuskoon.

Tein siis pitkin vuotta aktiivisesti töitä saadakseni uusia asiakkaita ja sainkin aina välillä satunnaisia toimeksiantoja, mutta en tarpeeksi paikatakseni toimeentulovajetta. Onneksi yksi vanhoista asiakkaistani on sentään työllistänyt säännöllisesti entiseen tyyliin, eli ihan nollasta ei ole tarvinnut alkaa tulojen hankkimista joka kuukausi.

Tammikuussa huomasin kuitenkin, ettei minulla ollut yhtään toimeksiantoa eikä mitään tuloja koko kuussa. Pelko alkoi nostaa päätään.

Rahaan liittyvät haitalliset uskomukset

Sen lisäksi, että olen opetellut ihan käytännöllisiä rahataitoja ja yrittämiseen liittyviä talousasioita, olen tehnyt myös paljon rahaan liittyvää henkistä työtä. Olen tiedostanut ja työstänyt rahaan liittyviä haitallisia uskomuksia, joita minulla onkin ollut roppakaupalla.

Olen uskonut, että vaurastuminen onnistuu vain kovalla työllä, ja sen takia on uhrattava paljon. Olen uskonut, että rikkaat ovat ahneita ihmisiä, joita kiinnostaa vain raha – vaikka tunnen todella sydämellisiä ja auttavaisia hyvätuloisia ihmisiä. Olen lohduttautunut sillä, että vaikka olen ulkoisesti köyhä, olen sisäisesti rikas – ikään kuin nuo asiat sulkisivat toisensa pois. Muistan myös sanonnat, joita äitini tapasi sanoa: ”Eihän se köyhyys synti ole, mutta on se vaan niin pirunmoinen häpee.” tai ”Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.”

Olen sinnitellyt pienillä tuloilla niin pitkään jo aiemminkin, ettei mikään ihme, että köyhyydestä on tullut identiteetti. Totuin niukkuuteen jo lapsena, eikä tätä käsitystä muuttanut, vaikka teini-ikään mennessä perheeni oli jo varsin hyvätuloinen. Mieleeni on iskostunut, kuinka lapsilisätilini tyhjennettiin rakennuslainan maksuun – kuinka aina lainanmaksupäivään rahoja kerättiin kokoon mistä löydettiin.

Näin myös, miten paljon töitä vanhempani tekivät: niin paljon, että tunsin itseni laiminlyödyksi. En halunnut samaa omalle lapselleni, vaan halusin olla enemmän läsnä. Ja silti olen itsekin vuosien varrella tehnyt aivan liikaa töitä – en uskaltanut kieltäytyä toimeksiannoista silloinkaan, kun kädet olivat täynnä töitä, sillä pelkäsin, että seuraavalla kerralla ei sitten kysytäkään. Jatkaisin varmasti samaa pelkoenergiasta ammentavaa tappotahtia edelleen, ellei romahdusta olisi tullut. Siksi haluan oppia tästä jotakin.

Maagisia viime hetken pelastuksia

Jo vuosia sitten sain shamanistisilla rumpumatkoilla toistuvasti viestiä, ettei tarvitse pelätä. Olisi opittava luottamaan siihen, että mitä tahansa tapahtuukin, elämä kantaa. Ja niin se onkin kantanut: suorastaan ihmeitä on tapahtunut ja pelastanut aina viime hetkellä, kun olen jotain tarvinnut. Olen oppinut manifestoimaan yksittäisiä asioita ja myös rahaa hädän hetkellä todella onnistuneesti.

Joskus riittää puolihuolimaton ääneen lausuttu toive tai pelkkä ajatus. Joskus teen aarrekarttoja tai keräilen toivelistoja Pinterest-taululle. Joskus, tosin harvoin, keskityn kunnolla ja teen huolellisesti suunnitellun maagisen rituaalin vaikuttaakseni asioihin haluamallani tavalla.

Olen oppinut luottamaan, että mitä tahansa todella tarvitsen, saan sen kyllä tavalla tai toisella, enkä yleensä edes tarvitse siihen rahaa. Mutta sitä en ymmärtänyt, miksi rahatilanne on koko ajan mennyt tiukemmaksi ja tiukemmaksi, ikään kuin syöksykierteellä kohti lopullista tuhoa. Olen miettinyt, pitääkö minun todella lopulta menettää kaikki, mitä minulla on?

Sanotaan, että me manifestoimme koko ajan jotain, olimme siitä tietoisia tai emme. Eikä auta, vaikka miten paljon aktiivisesti manifestoisi jotain, jos ei siihen alitajuisesti usko. Olenko siis manifestoinut itselleni huomaamattani köyhyyttä pelkäämällä sitä?

Käänne: Theta Healing

Palataan takaisin tammikuuhun. LinkedInnissä Theta Healer®, henkisen kasvun valmentaja Kaisa Anttila sanoi olevansa seuraavana päivänä Helsingissä ja arpovansa kiinnostuneiden kesken Theta Healing -ajan seuraavalle päivälle. Olin törmännyt termiin joskus, todennäköisesti jollain messuilla, mutta en tarkemmin tiennyt mistä oli kyse. Olen kuitenkin aina avoin kokeilemaan, ja tunsin olevani hyvinkin jonkinlaisen energeettisen parannuksen tarpeessa.

Loppujen lopuksi olin ainoa kiinnostunut, joten ilman arpaonneakin pääsin kokeilemaan Theta Healingia. Kyseessä on meditaatiotekniikka, jonka avulla päästään tutkimaan alitajuisiakin uskomuksia ja ajatuksia ja muuttamaan niitä. Koska raha oli niin akuutti ongelmakohta elämässäni, päätin käyttää vastaanoton rahauskomusten tutkimiseen ja muuttamiseen.

Kaisan ohjauksessa matkasin syvään meditatiiviseen tilaan. Mielikuvissani menin jonnekin kauas ajassa taaksepäin, aiempaan elämääni, jossa olin ollut ensin rikas, mutta sittemmin köyhyysvalan tehnyt nunna. Totesimme, ettei tuo vala sido minua enää, tässä elämässä, ja voisin vapautua siitä. Ja niin tein.

Syvän meditaation jälkeen olo oli hyvä, mutta en tietenkään tiennyt, olisiko sillä vaikutusta pitemmän päälle.

Ei kuitenkaan mennyt kauan, ennen kuin alkoi tapahtua: vanhalta asiakkaalta tuli uusia toimeksiantoja, yhteistyökumppani suositteli Facebookissa itkutyöpajojani, jonka ansiosta pääsin pitämään tilaustyöpajan, sain Työllisyysrahaston stipendin ammattitutkinnon suorittamisesta sekä pääsin tekemään nettisivuprojektia uudelle, ihanalle asiakkaalle, Kanelimammalle (pienyrittäjä hänkin!). Rekrytoija otti yhteyttä (ensimmäinen kerta ikinä ilman työpaikkahakemusta) ja olin vähällä saada työpaikan, vaikkei se sitten osoittautunutkaan minulle sopivaksi. Tarjouspyyntöjä tulee tasaiseen tahtiin (ennen tuli hyvin harvoin ilman omaa aktiivisuutta), vaikkei niistä kaikista tietenkään tulekaan kauppaa. Muutamassa viikossa minulla oli nollan sijaan useamman tuhannen euron toimeksiannot, ja työtilanne on edelleen hyvä.

En ole rikastunut yhdessä yössä. Palkkiot tulevat viiveellä ja talous on yhä tiukoilla vanhojen velkojen takia. Viime vuoden YEL-maksut on nyt kuitenkin maksettu, joten hieman helpottaa silläkin puolella. Uskon vahvasti, että pahin on takana, ja toivon, että pystyn pian saamaan talouden tasapainoon. Toivottavasti kesään mennessä myös koronarajoitukset ovat poistuneet, ja pystyn järjestämään taas itkutyöpajoja ja tunneretriittejä.

Miten sinä olet selvinnyt koronavuodesta? Tiedän, että monilla on mennyt vielä huonommin kuin minulla, ja tilanne alkaa olla epätoivoinen. Muista kuitenkin, että aina on toivoa, ja asiat tuppaavat lopulta aina järjestymään tavalla tai toisella. Olosuhteille emme aina voi mitään, mutta sisäistä työtä omien uskomusten kanssa voi tehdä aina.

Tsemppiä kaikille, etenkin kaikille pienyrittäjille! Muistathan myös, että ostamalla pienyrittäjiltä autat! Tuetaan toinen toisiamme niin paljon kuin voidaan!