Tämä hetki on täydellinen

Tämä hetki on täydellinen

Retriittipäivä läsnäolon ja yhteyden äärellä

Tämä hetki

Tämä päivä, tämä loputon hetki, tämä paikka, tässä on kaikki nyt, valmiina, täydellisenä.

Mikään ei vaadi mihinkään, ei tarvitse ponnistella päästäkseen erityiseen mielentilaan.

Kaikki saa olla ja ilmetä luonnollisena ja pakottomasti, saamme ottaa kaiken vastaan hyväksyen

hetken luonteen ja siinä ilmenevät ajatukset ja tunteet.

Hengitys vakaa ja kirkas, kuin ankkuri vakauttaen heiluvaa mieltä,

juurruttaen käsillä olevaan hetkeen, olemisen tilaan, tässä ja nyt.

Lakata yrittämästä liikaa, päästää irti odotuksista, tarpeesta tietää ja hallita.

Ei kuitenkaan turhaa tai tarkoituksetonta toimintaa, vaan kaiken sen kohtaamista, mitä ilmenee.

Luonnollinen tila, valppautta, keveyttä, nähdä, kuulla, aistia ja tuntea.

Palautumista ja palauttavaa.

Kohdata kaikkea sitä, mitä on tai tulee näkyväksi hyväksyen ja luottaen,

tämä hetki on täydellinen.

Laskeutuminen retriittipäivään

Tämä hetki teksti kuvastaa harjoituksen luonnetta, kokemista ja laskeutumista retriitti-päivään, joka on odotettu ja kaivattu.

Aamu avaa koko kauneutensa iloksemme, aurinko lämmittää aamun viileydessä.

Turku Mindfulness ry:n järjestämä retriittipäivä Hennalan kartanolla tarjosi ohjaajille ja yhdistyksen aktiiveille täydellisen päivän pysähtyä yhteisen harjoituksen ja läsnäolon äärelle. Päivän ohjasi dharmaopettaja Seija Mauro, joka on myös yksi yhdistyksemme perustajista ja mindfulnessin uranuurtajista Suomessa.

Kuulimme päivän aikana Thic Hnat Hahnin, joka oli myös Seijan opettaja, useita syvällisiä runoja.

Keskinäinen olemassaolo – emme ole erillisiä

Runoissa todellisuuden luonne avautuu keskinäisen olemassaolon, tyhjyyden ja jatkuvan muuntautumisen kautta. Se luo ymmärrystä siitä, että mikään ei ole olemassa itsenäisenä, vaan kaikki, koko maailmankaikkeus, luonto, ihminen, elämäntarinat ovat toisiinsa kietoutuneina ja loputtomassa syy – seuraus suhteessa.

Jätämme jälkiä ja meihin jää jälkiä. Jokainen tekomme tai tekemättä jättäminen synnyttää vaikutuksia, jotka jatkavat kulkuaan meistä eteen päin. Olemme silmukoita loputtomassa olemassa olon verkossa sukupolvelta toiselle.

Pysähtymällä tämän äärelle alamme ymmärtää tietoisuuden ja sen harjoittamisen merkitystä. Se ei ole vain itseään varten tehty harjoitus, vaan tietoisuuden ja läsnäolon syventyessä sillä on laajemmat vaikutukset ympäristöön, luontoon ja kansa kulkijoihimme.

Tietoisuus ja vastuu yhteisestä maailmasta

Maailma tarvitsee muutosta ja se on jatkuvassa muutoksessa. Se, mihin suuntaan muutos kulkee, lähtee meistä jokaisesta, meidän tavastamme tiedostaa, olla ja toimia vastuullisesti tässä maailmassa.

Jokainen hetki voi olla havahtumisen hetki.

Omilla valinnoillamme ja toiminnallamme vaikutamme maailmaan ja ympäristöömme. Jos ja kun olemme tietoisempia, luomme turvallisempaa, myötätuntoisempaa ja reilumpaa maailmaa meille ja lapsillemme. Myös luonto kiittää ja voi paremmin.

Dharma-puhe – viisautta elämään

Päivän dharma -puhe antoi meille eväitä ja elämänohjeita siihen, kuinka voimme elää ja toimia maailmassa viisaasti ja vastuullisesti.

Puheessa käsiteltiin kuutta paramittaa, hyvettä eli täydellisyyttä: Anteliaisuus, eettinen toiminta ja epäterveellisistä teoista kieltäytyminen, kärsivällisyys, ahkeruus ja tarmokkuus, meditaatio vakaana tienä ja viisaus, joka syvenee läsnäolon ja harjoituksen myötä.

Niiden rinnalle nostettiin vielä neljä elämää tukevaa näkökulmaa, jotka olivat: keskitie niin harjoittamisessa kuin elämässäkin. Armo, joka sisältyy läsnäolon harjoittamiseen. Jokapäiväisen harjoittamisen tärkeys. Lisäksi keskinäisriippuvuuden ymmärtäminen.

Nämä ohjaavat meitä tarkastelemaan toimintaamme suhteessa itseemme ja ympäröivään maailmaan. Tällöin harjoitus voi elää myös arjessamme vahvemmin.

Arki voi olla harjoituksemme lähde

Harjoitusta ei ole hyvä tehdä pelkän harjoituksen eikä rentoutuksen tähden, vaikka sillä rentouttavia ja palauttavia vaikutuksia onkin. Harjoitukset auttavat meitä tiedostamaan tätä hetkeä, sen eri puolia, ulkoista ja sisäistä maailmaa, omaa tapaamme ajatella, reagoida, toimia ja olla yhteydessä toisiimme ja ympäristöömme.

Istumameditaatiot ovat muodollisia harjoituksia. Yhdessä harjoittaessamme luomme yhteistä läsnäolon energiaa ja tilaa, jolloin olomme voi tuntua rentoutuneelta ja voimaantuneelta.

Arki voi olla myös harjoituksemme lähde: syöminen, kävely, päivittäiset toimet.

Retriittipäivämme tarjosi meille maittavan kasvislounaan, jonka ääreen saimme pysähtyä nauttimaan ruuasta kaikin aistein. Thich Nhat Hahn kehottaa nauttimaan ruuan ymmärtäen, että se on lahja maailmankaikkeudelta. Ruuassa voimme nähdä auringonpaisteen, paljon ahkeraa ja antautuvaa huolenpitoa, suotuisat olosuhteet ja ahkeraa työtä ennen kuin ruoka on lautasillamme valmiina ravitsemaan meitä. Tästä emme useinkaan ole tietoisia.

Myös kävely voi olla yksi arjen harjoitus. Tietoinen kävely kuului myös tämän retriittipäivän ohjelmaan. Kun otamme askeleita, tunnemme ja aistimme maan kamaran, sen erilaisia muotoja ja pintoja, askeltamisen vaiheet jalan koskettaessa ja irrottautuessa maasta. Jokainen askel on päämäärä itsessään. Olemme perillä.

Tietoisella kävelyllä on voima rauhoittaa levotonkin mieli ja tuoda tyyneyttä liikkeen kautta.

Harjoituksessamme yhdistyivät kävely, oleminen ja valtavan kaunis pihapiiri, tuulen viileä hyväily vasten poskea ja yhteinen askeltaminen, taivaan sini, auringon lämpö ja sen tarjoama avaruus.

Ja se sama avaruus ja lämpö oli myös meissä.

Kiitollisuus paljastaa merkityksellisyyden ja syvemmän yhteyden

Retriitti päivämme viimeinen yhteinen harjoitus oli Maan kosketus, joka piti sisällään kumartamisen ja maan koskettamisen.

Harjoituksessa kiitettiin ja kumarrettiin biologisia ja henkisiä vanhempiamme ja esivanhempiamme, opettajiamme, muita ihmisiä, eläimiä ja lajeja, jotka jakavat ja ovat jakaneet maapalloa kanssamme.

Harjoitus auttaa vapautumaan kärsimyksestä ja erillisyyden tunteesta. Se osoittaa meille syvän yhteyden ja sen, että mikään ei ole itsestään selvää. Kaikki, mitä meillä on nyt, on pitkän kehityksen tulosta, loputonta elämänvirtaa.

Kiitollisuuden harjoittaminen auttaa ymmärtämään elämän arvon ja sen merkityksellisyyden. Olivat elämänolosuhteemme minkälaiset tahansa, meillä on tässä hetkessä loputtomasti kiitollisuuden aiheita.

Suurin niistä on elämä itse ja se osallisuus, ne loputtomat yhteydet ja mahdollisuudet, joista voimme nauttia tässäkin hetkessä.

Elämä jatkaa kulkuaan

Tämä retriitti-päivä tarjosi paljon yhteisiä kokemuksia, hiljaisuutta, oivalluksia, läsnäoloa, yhteyden tunnetta ja ennen kaikkea valoa ja kiitollisuutta. Tästä on hyvä jatkaa kohti omaa arkea ja syksyä valoisin mielin.

Ehkä jotakin retriittipäivän hiljaisuudesta ja läsnäolosta voi kulkea mukanamme myös arjen keskellä. Elämän ohjeet voivat näyttää suuntaa ja olla apuna arjessa. Hengitykseen voi aina palata, askeleet tuntea, ruuan voi vastaanottaa kiitollisuudella ja tämän hetken voi nähdä sellaisena kuin se on.

Tämä päivä, tämä hetki, tämä paikka.

Tässä on kaikki nyt. Valmiina, täydellisenä.