Rakkaus on rajaton!

Maailmassani yli-iloisuus, aina positiivinen, nauravainen ihminen on aijemmin ollut kummajainen. Olen kuullut monen moisia lauseita matkani varrella. Esim.
”rajoita vähän”,
”onkohan tuo aineissa tai kännissä”,
”mikähän tuotakin vaivaa kun tarttee näytellä”.Pitkään menin näiden kommenttien viemänä, ja joo masennushan siinä iskee kun koitat olla neutraali ja koitat olla muille mieliksi ja olla jotain muuta kuin sisimmässäsi olet.
Koitin rajoittaa ja tukahduttaa rakkauden osoittamista muille ihmisille, eläimille ja kaikelle.
Tukahdutin iloa, positiivisuutta ja rakkautta sisälläni, sen pursuamista ja sen osoittamista ”liiallisesti”.

Opin tunnistamaan milloin pidättelen ja tukahdutan sen sisälleni.
Aluksi havaitsin sen tilanteissa, kun halusin sanoa jotain ihanaa toiselle, mutta sanat vain takertuvat kurkkuuni. Huomasi ja aloin tiedostaa, mutten vaan voinut sille siinä tilanteessa mitään, toteutin tukahduttamista.Oivallus että saan ylipursuta, loistaa ja tuntea sen rakkauden sisälläni juuri niin voimakkaana, kuin sitä on sieltä tulossa ja sitähän piisaa.

Tarpeeksi kauan kun ”nielin sanani” niin alkaa pikkuhiljaa ahdistaa ja sanojen nieleminen johti minulla konkreettiseen nielemiseen syömisen kautta, joten päädyin usein ostamaan kaupasta suklaata…Tosi tarina jolla tämä kaikki aukesi vuosia sitten.
Olin ystävän kanssa ajelemassa. Kaupassa käydessämme ostin kaksi suklaalevyä.
Sisälläni ahdisti jo kaupassa, mutta ystäväni havaitsi sen, kun häntä hirvitti kyydissäni.
Kaikki kurvit menivät aika suoriksi kuin rallikuskilla, silloin mulla oli pikkuinen Micra.

Hän minulle sanomaan että -”ääääh mikä sinulla mielessäsi painaa kun noin hurjastelet?”
Minä ahdistuksissani nakkaamaan suklaat hänen syliinsä
ja samalla tokaisen: –”No mikshän naiset perkele syövät suklaata?”
Hän siihen vastaamaan -”mitäs tunnetta sä koitat tukahduttaa?”
TÄH tukahduttaa… mä siihen pysähtyen OIKEESTI miettimään,
”niin mitä tunnetta tukahdutan?”
ja siinä se vastaus oli RAKKAUTTA.

Hämilläni hänelle lausuin että ”rakkautta”.
Hän kysyi kummissaan ”miksi!”
Niin miksi?????Totesin hänelle että ”Nyt ymmärrän enemmän itseäni ja rakkautta. olen pelännyt että minut ymmärretään väärin. Saanko minä siis rakastaa ja osoittaa sitä kaikille?
Saanko osoittaa ja kertoa jokaiselle rakastavani häntä?
Eihän minua uskottaisi, eihän tämä maailma olisi valmis,
enhän mä osannut kuitenkaan kertoa sitä oikein, että mut ymmärrettäis oikein.Siinä se oivallus kuitenkin oli, silmieni alla tai oikeastaan sisälläni!
Saan rakastaa, saan todellakin.

Silloin aloin havaita rakkaudessa eri vivahteita,
rakkaus ei ollutkaan yksi ja sama iso möykky,
(möykky sisälläni siitä tukahdutuksesta, joka sinne oli kerääntynyt).Minun reittini on ollut asian kanssa, että olen uskaltanut sanoa ulkoisesti muille rakastavani sinua yli kaiken,
niin että sisimmässäni ihan pelottaa, mutta rakastan sinua kuitenkin, se on totta!
Olen antanut itselleni luvan rakastaa jokaista ja tuon sen julki todella usein,
ystäville, tutuille, lapsille, puolisolle ja ihan ventovieraallekkin.Tämän kautta kun olen uskaltanut kohdata ja poistua turvallisuus alueeltani, uskaltaen tehden positiivisuudesta, rakkaudesta, ystävällisyydestä, hyväsydämisyydestäni muita kohtaan olen uskaltanut tulla näkyville, ja todeksi itselleni.Noiden asioiden kanssa kun olen pitkään pyöritellyt ja toteuttanut niitä nyt ulos päin, vapautuneemmin ja vapautuneemmin.
Alkoi tulla esiin itsensä rakastaminen, itsestä tykkääminen. Oman kehon ja sisimmän kanssa toimeentuleminen, millälailla näen itseni ja miten sen kanssa olisi hyvä alkaa elämään.Elämässäni usein sanotaan että ”Ensin on rakastettava itseään että voi rakastaa aidosti ja oikeasti muita.
hmm..
Minun maailmassani tuo menee erillälailla, Itse koen että on tärkeää löytää rakkaus ja se tunne edes jostain,
jotta voi tunnistaa rakkauden ja sen jälkeen sitä voi lähteä eriosa alueille laajentamaan,
jolloin järjestyksellä ei ole väliä.  onko sillä väliä minne suuntaan sinä oikeasti rakkauttasi jaat tai mistä se alkaa. Liikaa paineita ja rajoja, jos tuomitaan se mistä se rakkaus kumpuaa!Monia kysymyksiä olen kohdannut RAKASTA ITSEÄSI päivissä, joita vedän monen ammattilaisen kanssa yhteistyössä.

Hyviä kysymyksiä, on hyvä itsekkin puntaroida näitä omassa elämässään.

Tässä muutamia:
Saanko rakastaa ja olla hyvä itsellenikin, onko se varmasti ”turvallista”?
Olenko oikeasti sen arvoinen?
Osaanko varmasti tehdä sen ”hyvänmaun” rajoissa?
Missä rajoissa, mistä rajoista tässä on kyse!?
Muiden rajoista, etteivät vain ulkopuoliset pitäisi minua itserakkana?
Mitä eroa on itsensä rakastamisessa ja itserakkaudella, itsekkyydellä?

Naisilla olen kohdannut ajatusta etten voi osallistua kun aika menee perheessä, lasten harrastuksiin, eihän minulle jää aikaa ja kuinka kaikki asiat menevät aina itsensä edelle. Olenko sen arvoinen, miten minulla riittäisi aikaa itselleni, paljon erilaisia selityksiä miksi laittaisin itseni ensimmäiseksi.Kuinka pitkään jaksaa vain mennä muiden ehdoilla, muut aina ensin. Sen ymmärrän äitinä että ei ole ollut helppoa tehdä sitä. Viime vuosi on kuitenkin itselläni opettanut sen olevan juuri se oikea tie, muidenkin hyvään oloon. Mitä enemmän hoidan itseäni, mitä enemmän annan itselleni hemmottelua, rakkautta, aikaa. Sen paremmin muut ympärilläni ovat saaneet kimmokkeen tehdä itsensä kanssa samoin.
RAKKAUS ITSEEN TARTTUU!Osallistuneiden naisten kohdalla, huomaa niin sen kuinka he alkavat loistaa ja saavat elämänsä, ehkä ensimmäisen tunteen siitä kuinka viettää päivä itsensä kanssa, miltä se itsensäkkin rakastaminen itseltä tulleena voikaan tuntua, voimaantua ja kuinka hyvällä mielellä, voimaantuneena onkin ihana palata kotiin.
Täynnä virtaa ja energisyyttä.

Päivä on rakennettu niin että siellä ei ole rajoja oletko kumpaa sukupuolta.
Miehillä on tietynlainen kuva itsestään, ei saa tuntea, olla herkkä, näyttää tunteitaan.
tässä yleisin kysymys heiltä:
Eix oo mitään ÄIJÄ touhua siellä?Mukana olleet miehet ovat saaneet itsessään olevalle miehisyydelle hurjasti voimaa ja ovat kokeneet päivän sopivan täydellisesti myös miehille.Miehen palaute
”ihana, uskaltaa osallistua ujoimmatkin. Ujous häviää päivän aikana. Ilmapiiri rennon hauska. Vetäjät ammattitaitoisia. Päivä antaa itsevarmuutta, mieltä askarruttaviin kysymyksiin sain vastauksia. Voin suositella muillekkin miespuoleisille.”Naisien tunne kun miehiäkin mukana on hurjan positiivista ja ovat pitäneet tärkeänä että kummatkin tervetulleita. Ovat myös yllättyneet että miehen mukana olo on tuonut heille enemmän juuri sitä itsensä arvostamista itseensä.

RAKASTA ITSEÄSI päivässä
tärkeitä asioita on ryhmäytyminen, vertaistuki, ihana tunnelma, sinulle se että saat rakastaa itseäsi ja näet sen sisäisen kauneuden heräävän sisimmästäsi ja näet kuinka päivän aikana se kauneus taltioidaan valokuvaan. Sellaisia puolia itsestäsi mitä et osannut edes katsoa itsestäsi. Sinulle jää konkreettinen kuva siitä mukaasi ja saat muistella ja voimaantua jälkeekin päin kuvan kanssa noista päivän ihanista hetkistä ja muistoista.Olen nyt saanut olla matkallani noita päiviä vetämässä, ihanien yhteistyökumppanien kanssa, järjestämme mielellämme näitä ympäri suomea. Näistä oppii itse niin paljon omalle ammattitaidolleen ja itselleen, itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta juuri sinuna juuri nyt.Saan rakastaa ja rakastan itseäni!
Saan näyttää ja olla näkyvillä rakastaen muita yllin kyllin.  Voin loistaa, valaista, voimaannuttaa.
Koko potentiaalilla ja äärettömällä rakkaudella.