Missä mennään elämä?

Kun aloin kirjoittaa tätä blogia elin ruuhkavuosia,samalla etsien itseäni ja sitä kuka oikeasti olen. Minulla oli niin valtava halua tulla vihdoin näkyväksi ja auttaa muita, että unohdin kokonaan auttaa itseäni ja pikku hiljaa huomasin, että se mitä ennen rakastin kirjoittamisessa tuli lopulta minulle taakaksi.

Punainen lanka hävisi kokonaan ja vaikka halu kirjoittaa oli suuri,
riittämättömyyden tunne joka söi alleen kaiken ja täydellisyyden tavoittelu vei lopulta ilon blogin tekemisestä.
Hioin ja kävin läpi tekstejä tuntikausia sekä suunnittelin loputtoman määrän uusia aiheita joita en kuitenkaan saanut ikinä aloitettua.
Lopulta myös elämä tuli väliin.
Ero, uusi liitto, ADHD-diagnoosi,työuupumus ja viimeisimpänä endometrioosi
ja keski-iän tuomat elämänmuutokset.                                                                                                 

Elämä pysäytti minut,kun en sitä osannut itse tehdä ajoissa.

Sirpaleista tehty-blogin alkuperäinen ajatus oli jakaa omia kokemuksia ja auttaa samalla muita seksuaalista    hyväksikäyttöä kohdanneita. Halusin saada edes jonkinlaista oikeutta omille kokemuksilleni tuomalla ne kaikki
julkisiksi, kun en sitä lapsena ja nuorena saanut viranomaisten tekemien virheiden vuoksi.
Tänä päivänä ydinajatus on edelleen sama mutta tällä kertaa en aio unohtaa itseäni ja sitä, että vertaistuki toimii molempiin suuntiin ja voin ja saan ottaa apua sekä tukea myös itselleni. Luovun ilolla pelkästä auttajan ja kannattelijan roolistani jota olen kantanut koko ikäni ja, joka on näkynyt liiallisena vastuunkantona ja täydellisyyteen pyrkimisenä.
Haluan kohdata itseni ja muut ihmisenä toiselle ihmiselle kipuineen ja epätäydellisyyksineen.
Antaa ja ottaa vastaan ilman syyllisyyttä tai tunnetta että olen jotakin velkaa muille tai elämälle.

Elämä ei ole täydellistä,joten ei minunkaan tai kenenkään muunkaan tarvitse sitä olla.

Ihmisyys on kasvua ja myös kipua, virheitä sekä epäonnistumisia eikä kukaan meistä niiltä välty elämä aikana.    Armollisuus itseä kohtaan on sitä, että yrittää parhaansa siinä hetkessä niillä voimavaroilla mitä kulloinkin on käytettävissä. Kukaan meistä ei pysty sen parempaan eikä tarvitsekaan.

Elämän taika on siitä, että muutos on aina mahdollista, kun vain antaa sille itse mahdollisuuden ja tekee oman osuutensa jotta se tapahtuisi.

Kun elämä kysyy missä mennään nyt minä vastaan, että matkalla kohti valoisempia päiviä.