Lähteillä – luova olemisen mielentila

Lähteillä – luova olemisen mielentila

Minulle luova työskentely, taiteen tekeminen ja taiteen äärellä oleminen on pysähtymistä. Se on irrottautumista arkisista asioista, siirtymistä vapaaseen olotilaan, jossa ei tarvitse muistaa, suorittaa tai olla millään tavalla hyödyllinen. Se on luovan voiman ja läsnäolon tilan asettumista ja avartumista itsessään.

Pysähtyminen auttaa avautumaan luovuudelle

Pysähtyminen ei tarkoita paikalleen jäämistä. Se on enemmänkin luova olemisen tila, läsnäolon ja tietoisuuden tila, jossa voi vapaasti kokeilla, etsiä ja leikkiä.

Minulla se on teosten kohdalla usein alkutilanne, joka hyvinkin yllätyksellisesti näyttää suuntaa ja saa teosten aiheet nousemaan värikerrosten alta. Joskus se tuntuu mielenkiintoisimmalta vaiheelta. Toisinaan se on hyvinkin pitkä vaihe eikä useinkaan avaudu ensimmäisillä kerroksilla. Teos on muutosprosessissa aina valmistumiseensa saakka. Joskus se voi löytää uuden suunnan aivan loppumetreilläänkin. Teos tuntuu valmiilta vasta sitten, kun se näyttää jollakin tavalla avautuvan ja paljastavan jotain oleellista, ehkä merkitykselliseltä tuntuvaa itsestään.

Siellä, missä sydän kuuntelee

Taideprosessi tuo näkyväksi jotakin itsestämme. Se ikään kuin peilaa juuri sitä, mikä elämässä liikuttaa, tai jotain, joka syvältä pyrkii näkyväksi. Kun pääsemme pään tasolta ruuhkautuneista ajatuksistamme etäämmälle, voimme kuulla, nähdä ja kokea sydämellämme. Se avaa meille uuden, hiljaisen ulottuvuuden.

Siellä, missä sydän kuuntelee, hiljaisuus kantaa läpi vaikean ja raskaan. Kun annamme itsellemme mahdollisuuden viipyä hiljaisessa tilassa, voimme huomata pieniä liikahduksia sisimmässämme. Ne kertovat siitä, mikä meille on merkityksellistä ja arvokasta.

Kohtaaminen – saman taivaan alla

Taide ei anna valmiita vastauksia. Se tarjoaa kosketuspinnan, jossa voimme olla vuoropuhelussa sydämen kanssa. Siellä voi syntyä myötätuntoinen tila, jossa myös heikkoutemme, hämmennyksemme, epävarmuutemme ja keskeneräisyytemme saavat tulla näkyviksi, koetuiksi ja hyväksytyiksi.

Taide paljastaa inhimilliset kasvomme. Se, mitä jaamme, on meille yhteistä – ihmisyyden pohjavärettä, jolta emme kukaan ole välttyneet. Ne sisältyvät elämään eivätkä ole meille pahaksi, vaan tarjoavat mahdollisuuksia kasvuun ja kehitykseen.

 

Lähteitä on monenlaisia

Lähteitä on monenlaisia, monen muotoisia, pieniä ja isoja. Meidän tulee olla tietoisia, minkälaisten lähteiden äärellä viivymme ja mistä nautimme. Kaikki asiat ja kokemukset eivät ole meille hyväksi. Toiset voivat viedä meitä etäämmälle itsestämme tuoden siten mukanaan vaikeuksia, ikäviä tunteita ja ilmiöitä.

Alkulähteen ja virvoittavien lähteiden äärellä olemme kosketuksissa elämään, tuoreuteen, raikkauteen ja voimaan, jolla on mahdollista uudistaa meitä ja elämää. Lähteillä on läsnäoleva ajaton tila, loputon avaruus, rannaton hiljaisuus, olemisen tila, joka on elämää ja läsnäoloa tässä ja nyt.

Kutsu vapauteen

Lähde voi olla pieni sammaleinen lähde, joka pulppuaa hiljaa puhdasta, virvoittavaa vettä ja ravitsee kaiken, minkä kohtaa.  Se voi olla myös putous, joka virtaa elämän koko voimalla lopulta seestyen rauhalliseen liikkeeseen ja löytäen luonnollisia uusia uomia. Se voi olla myös virta, joka kuljettaa meidät seuraavalle pysähdykselle, jolla on annettavanaan juuri se, mitä tarvitsemme tässä tilanteessa.

Pysähdys voi olla viipyilevä tai pitkä, mutta se on kutsu vapauteen, elämään, sen kokemiseen ja uusiin mahdollisuuksiin.

Kehrä

Kehrä on alati jatkuva liike, jolla ei ole alkua eikä loppua. Sen pulppuava lähde virtaa iloisesti, pisaroiden ja laajentuen yhä uusiksi kehiksi koskettamaan kaikkea, mitä se kohtaa. Se synnyttää uusia mahdollisuuksia ja yhteyksiä. Ne muistuttavat meitä omasta yhteydestämme kaikkeen olevaan.

Jokainen pirskahteleva pisara on osa pulppuavaa lähdevettä. Siinä kaikki syntyy, virtaa, ravitsee ja palaa lopulta osaksi samaa ehtymätöntä lähdettä jatkaen alati jatkuvaa liikettä.

Herääminen – kuuntele maailma

Aistien välityksellä olemme yhteydessä kaikkeen ympärillämme. Tuntemalla maan kosketuksen ja hengityksen alati virtaavan liikkeen meistä tulee läsnä olevampia. Elämä alkaa herätä meissä.

Huomion keskittäminen auttaa meitä juurtumaan käsillä olevaan hetkeen ja löytämään vahvemman keho–mieliyhteyden. Tällöin keho ja mieli rentoutuvat, ja luonnollinen elämänvoima pääsee virtaamaan vahvemmin meissä. Huomaamme, että kaikki on hyvin. Tulemme tietoisiksi elämän antamasta runsaudesta ja sen loputtomista lahjoista.

Olipa kerran

Olipa kerran -teokset johdattavat meidät tarinallisuuden äärelle. Kaikilla meillä on omat tarinamme, ja meidät muistetaan tarinoistamme. Tarina voi olla kaunis, vivahderikas, jännittävä tai hauska.

Usein samaistumme tarinaamme, ja tarina voi alkaa määrittää ja ohjata elämäämme. Olipa kerran muistuttaa meitä elämän ainutlaatuisuudesta, rajallisuudesta ja sen arvosta riippumatta siitä, minkälainen elämäntarinamme on ollut.

 

Teosten puhtaat, kaartuvat valkoiset muodot vievät avaralle, luonnon suuruutta ja hiljaista voimaa huokuvalle lähteelle, joka tarjoaa kokijalleen lepoa, luonnon kauneutta sekä mahdollisuuden nauttia ja olla. Ehkäpä siellä kohtaamme myös toisemme.

Maailman suru

Luonto huokuu elämää runsaudessaan, kauneudessaan ja täydellisyydessään. Myös ihminen on osa luontoa, mutta usein kaukana sydämestään, tavoittamattomissa, hukassa. Syntyy loputtomia erimielisyyksiä, sotia, vallanhimoa, vastakkainasettelua ja ahneutta.

Maailman suru virtaa valtameren aallokossa, joen kuohuvissa koskissa, järven pinnan kimaltelevassa liikkeessä ja lähteen peilaavassa pinnassa synnyttäen pieniä ja suuria toivon puroja ja uomia.

Mikä on lopulta arvokasta, tavoittelemisen arvoista? Mistä kumpuavat rauha, rakkaus ja kauneus, joilla on todellista merkitystä?

Kesäillan Fuuga

Kesäillan fuuga on kolmen teoksen sarja, joka kuvaa meditatiivista ja samalla luovaa prosessia.

Ensimmäinen teos, Veden laulu, kuljettaa lähteen syvyyksiin, joissa peilautuvat veden kerrosten läpi kesäillan auringon lämpö ja lähteen raikkaus. Kaikki on kevyttä ja liikkeessä olevaa, soljuvaa muotoa, laulun hiljaista hyrinää, sävelten kaikua olemassaolon ihmeestä ja elämän kauneudesta.

Syntyy Hiljaisuuden virta – äänetön laulu, valoisa lähde, joka huokuu kesäillan lämpöä peilaten sisäistä ja ulkoista muotoa, asettuen lopulta vastaanottavaiseen, valppaaseen tilaan aistimaan, kokemaan ja tuntemaan.

Lempeä voima, kevyt auringon läpäisemä kuvajainen, heijastuneena lähteen pinnalle, läpäisee kaiken sen, mikä syntyy, tulee näkyväksi tai on vielä syntymättä.

Elämä on olemassaolon ihme, kauneus sen kuvajainen. Hiljainen sävel on kesäillan tuuleen puhallettu henkäys kuin fuuga, joka katoaa auringon laskiessa, päivän painaessa päänsä yön syliin jättäen jäljelle aavistuksen siitä, mikä oli ja on.

Näyttely Lähteillä

Teimme yhteisnäyttelyn Lähteillä ystäväni Pipa Hytinkosken kanssa Uudenkaupungin kauniiseen ja viihtyisään pieneen Runokulman Galleriaan. Kumpikin tutkimme tahoillamme omaa taideprosessiamme ja työskentelimme omien töidemme parissa: minä maalaten öljyväreillä ja Pipa käsinrakentaen veistoksia savesta, tutkien erilaisia pintarakenteita sekä korostaen niitä erilaisilla patinoilla ja lasitteilla. Prosessi oli molemmilla mielenkiintoinen, avartava ja hedelmällinen. Ja mikä ihmeellisintä, ripustuksessa teokset löysivät paikkansa, keskustelivat ja olivat luonnollisessa vuoropuhelussa keskenään aivan kuin se olisi ollut ennalta suunniteltua.

Tämä teksti pohjaa omaan taideprosessiini, tulkintaani ja kokemukseeni yhteisestä näyttelystä ja teoksistamme. Kappaleiden otsikointi tulee pitkäti näyttelyn teosten nimistä.

Lähteillä, Pipa Hytinkoski veistoksia, Seija Honkanen maalauksia, Runokulman Galleria 24.6 – 18.7.2026, Uusikaupunki.