Yksinäisyydestä Elämän ytimeen

Yksinolemisen voima, lääke yksinäisyyteen

Olen perinyt sen geeneissä, imenyt äidin kohdussa ympäriltäni, juonut äidin maidosta: yksinäisyyden aiheuttanutta ydinhaavan energiaa. Repivät riidat kotona ja jatkuva kiusatuksi ja syrjityksi tuleminen koulussa lukioajan ystäväpiiriä lukuunottamatta ajoivat puristuksiin. Ajattelin kuinka helppoa olisi vain kuolla, mutta aavistin että elämälläni on tarkoitus, enkä voisi ikinä tehdä itselleni niin.

Hakeuduin hiljaisuuteen lapsena. Hiljaisuus on aina ollut sieluni tähti. Minua veti puoleensa elämän henkinen puoli, joten terapioiden sijasta vastaus kärsimyksen vankilasta, sosiaalisista peloista ja yksinäisyydestä vapautumiseen löytyi tietoisesta hiljentymisestä ja läsnäolosta. Erillisyys elämästä muuntui hyvinkin pian elämän yhteydeksi  ja yksinäisyys yksinolon voimaksi ja iloksi.

Eristäytyykö erakko elämästä?

”Joka kerta kun näen sinut, en näe sinua vaan hyvin, hyvin vanhaksi eläneen leikkisän ja onnellisen naisen. Sitä onnellisempi on tuo vanhus mitä omavaraisempi hän on”. Tässä elämässä omavaraisuus on ollut enemmän laadultaan henkistä.

Haaveilin punaisesta tuvasta autiolla luodolla ja Himalajasta, joista jälkimmäiselle matkasinkin teltan kera nuuskamuikkustelemaan. Tulin korkean kuumeen vuoksi ennenaikaisesti pois ja löysin syvemmän hiljaisuuden maiseman mummonmökistä. Erakkous veti puoleensa vastustamattomasti. Samastuin kertomuksiin vuorilla elävistä erakoista ja tulin myöhemmin kirjoittelemaan opinnoissani esseitä kristityistä mystikoista. Erakkoudesta, yksinolosta ja hiljaisuudesta tuli taidettani, joka on sulautumista Jumalaan.

Pakeninko yksinolemiseen yksinäisyyden haavaa? En missään nimessä, vaikka yksinäisyyden varjon kannoin mukanani yksinoloon. Monella erakkosielulla yksinolon kaipuun rinnalla on yksinäisyyden varjo, jolloin yksinolosta tuleekin parantava lääke yksinäisyyteen. Varjoaan voi paeta toki tappamalla aikaa vaikka somessa. Kun istuu yksin hiljaa ei voi paeta varjoaan, vaan näkee kirkkaasti tunteiden ja ajatusten läpi. Todellinen erakkous ei ole kantavalla pohjalla, jos siihen hakeutuu pettymyksestä katkeroitumaan. Sielu kutsuu erakkouteen, siihen ei ajauduta pakenemalla, jolloin erakkous olisi eristäytymistä maailmasta, jota ei pysty sydämessään hyväksymään. Erakkokin palaa ihmisten keskelle ollakseen kokonaan vapaa tai hän vetää puoleensa tarvittavat kokemukset vapautuakseen. Sitä, mikä on syntynyt ihmisten kesken, ei voi yksinolossa kohdata. Vain toinen ihminen voi nostaa esiin alkukantaisimmat reaktiot ja ilmaisutapamme. Vastaavasti niille, jotka eivät osaa olla yksin, yksinoleminen voi olla hyvinkin parantava kokemus ja terveen itsenäisyyden lähde. Ironisesti olen olemuksellani opettanut ystävilleni yksinolemista, ja ’menettänyt’ niin ainoimpien ystävien yhdessäolon  suoman ilon.

Hiljaisuuden lahja on rakkauden armo

Kun löytää sisimmästään täyden hiljaisuuden, siitä kumpuaa kaikkiallinen rakkaus, jonka voimasta alkaa toden teolla paluu eheyteen. Rakkaus antaa siivet selkään, jolloin taakka on niin kevyt kantaa, ettei se taakalta tunnu. Rakkauden siivin voi lentää suoraan elämän ytimeen, jossa yksinäisyyden tunne ei säily eikä oikeastaan taju yksinolemisestakaan, vaan on yhtä elämän kanssa.

Lapsenkaltaisessa tilassa lähestyin ihmisiä, samalla kun krooniset ruumiin vaivat pitivät visusti edelleen erakkoudessa. Niin kohtasin myös sydämessä, mielessä ja ruumiissa olevaa erillisyyttä. Viisaus virtaa katsoessa kaikkea ilman mielen väliintuloa. Vapautuminen elämän myötävirtauksessa kääntyy iloiseksi oivalluksen virraksi. Kun elämme sopusoinnussa luonnon kanssa, elämä alkaa palautua meissä alkuperäiseen luonnolliseen tilaansa. Elämä taipuu takaisin eheyteen itsestään. Vapautuminen elämälle tapahtuu kerros kerrokselta kuoriutuen. Elämä ympärillämme toimii peilinä meille, joka herättää mielessä ja sydämessä sitä mistä voimme siinä hetkessä vapautua.

Totaalisesta umpikujasta uuteen alkuun

Olin päätynyt projekteissani lopulliselta tuntuvaan, elämäni suurimpaan umpikujaan, niin vaikeaa on ilman ihmiskontakteja onnistua maailmassa. Samanaikaisesti asuin lähellä ystävää, johon minulla oli yksipuolinen suhde. Hänen lähestymättömyytensä herätti pieniä ajatuskulkuja yksinolon ilon rinnalla. Ne olivat läheisriippuvuuden jämiä. Ajatukseni oli jäänyt jumiin ystävyyteen, jonka olin tuntenut olleen ohi jo vuosia aiemmin. Päätin tehdä yksinolosta niin suuren riemun, ettei päässäni olisi sijaa ajatukselle toisesta ihmisestä ja voisin vaikka koko eloni elää itsekseni metsässä. Siltä se oli alkanut näyttää. Aloin rakastaa yksinoloa täysin rinnoin, jotta se voisi olla aina lapsenkaltainen tila, jossa kaikki elämä on yhtä Elämää, joka vain ilmaisee itseään ainutkertaisten sielujen kautta.

Yksipuolisista ystävistä läheisyyteen

Eipä aikaakaan kun tapahtui ihme. Kuolleeseen fb-profiiliini oli saapunut viesti: ”Sä kirjoitat hurjan merkityksellisistä ja tärkeistä asioista, kaikesta siitä mistä ihmisten pitäisi kuulla. Ihmettelen miksi kirjoituksissasi ei ole tykkäyksiä. Kaipaan läheistä, hyväksyvää ihmistä elämääni, jonka kanssa voin turvallisesti kohdata haavojani. Sinä tunnut olevan sellainen.” Vedin puoleeni aitoa läheisyyttä, jota olin antanut sieluni lisäksi ihmisitselleni sitä mitenkään ohittamatta ja kaivannut ystävissä. Vedin puoleeni vastavuoroisuutta, koska arvostin itseäni täydesti suostumatta enää yksipuolisuuteen. Eikä siinä kaikki: Elämän huumori on pettämätön: tuo ihminen oli lisäksi läheisyysterapeutti!

Hänen astuminen elämääni oli ovi läheisyyteen ihmisten kanssa. Sen jälkeen en ole elänyt yksin muutamaan vuoteen, vaan yhteisössä ja nykyisin rakkaan sielun kanssa. Olen tuonut yksinolon yhdessäolemiseen, niin etten osaa kaivata enää yksinoloa. Ihminen on vapaa, kun hän tuntee olevansa yhdessä yksin, ja yksin yhdessä. Tulen olemaan aina jossain määrin erakkosielu, se on roolini, jossa saan loistaa vapaasti osana ihmisten muodostamaa rihmastoa. Ainut mikä saa minut lähestymään ihmisiä, on se harvinaisuus, kun kohtaan rakkaan sielun tai jokin ihmisiä yhdistävä projekti.

Tänään olen kuorinut yksinäisyyden sipulin kokonaan ytimeen saakka sen syineen ja seurauksineen. Korjaan 20 vuoden vapautumisen polkuni satoa. Suunnittelen niiden pohjalta verkkokurssia. Tuen yksinäisiä Yksinäisyydestä yhteyteen-sähköpostikirjeeni kautta. Tilaa kirje tästä!