Yksinäisyyden ja sosiaalisen ahdistuksen yhteys

 

Tänään on ollut vaikea päivä.

 

Aikoihin en ole kokenut tällaista väsymystä, voimattomuutta tai apaattisuutta (note to self: siistiä, tämä kokemus ei ole enää jokapäiväistä!). Nyt lamaannuksellani tuntuu olevan jonkinlainen piikki elämässäni – taustalle nivoutuu useampia tekijöitä, jotka ovat nousseet viimeisen viikon aikana tietoisuuteeni ja kokemuskenttääni.

Vaati hiton paljon, että sain itseni ulos kämpiltä tänään. En olisi muuten mennytkään, ellei olisi ollut jo korkea aika käydä kaupassa – viikko tässä on jo ehtinyt vierähtää. Yksi kirjastokirjakin odotti minua: “Jäljet kehossa – Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla”. Sitä en osaa sanoa, että jaksanko kyseistä opusta lukea, mutta koristaapahan pientä kirjahyllyäni hetken.

 

Kun viimein sain kammettua itseni ulos pihalle ja ihmisjokeen, mieleeni tupsahti seuraava ajatus: “Tuntuu vitun raskaalta olla olematta minä”.

Olla olematta, koska tiedostin tuossa hetkessä jännitykseni ja pelkoni tuntea ja näyttää tunteeni avoimesti kenellekään randomille vastaantulijalle – miten ihmiset nyt reagoisivat jos alkaisin vaikka tärisemään ja itkemään silmät päästäni heidän edessään? Pelkoni sanoo, että minut ohitettaisiin eli lapsi minussa kokisi tulevansa hylätyksi (astetta rankempi pelko varoittaa satutetuksi tulemisesta, niin ne traumat ovat hassuja). Ja ta-da, erillisyyden ja yksinäisyyden kokemus vahvistuisi – tai sitten ei.

Sanoittaisin yksinäisyyttä siten, että ihmisellä ei ole yhteyttä sellaiseen kohtaan itsessään, missä kokee olevansa kotonaan. Toisin sanoen, ihminen on dissosioitunut omasta ytimestään ja elää hylättynä itseltään. Tämä reflektoituu myös ulkopuolisessa maailmassa: kun ihminen ei ole todellisessa yhteydessä siihen kuka hän on, hän ei voi myöskään kokea todellista yhteyttä toiseen ihmiseen. Tai luontoon ympärillään, tai – mihin kaikki lopulta palautuu – Jumalaan.

 

Kuva: I.am_nah

 

Tästä päästään mainitsemaani yhteyteen yksinäisyyden ja sosiaalisen ahdistuksen välillä.

Jos en ole yhteydessä Todelliseen Itseeni, etsin minua syvästi tyydyttävää yhteyttä jatkuvasti ulkopuoleltani. Ahdistun, eritoten sosiaalisissa konteksteissa, kun en uskalla ilmentyä sellaisena kuin siinä hetkessä ilmenen, koska en koe olevani turvassa itsessäni eläessäni yhteydettömyyden tilassa itseni kanssa.

Mutta se, että esimerkiksi itkisin ja huutaisin kun siltä tuntuu huolimatta siitä missä ja kenen kanssa olen, voisi olla kenties ravitsevinta yhteyttä luova ja vahvistava teko niin itseäni kuin muitakin kohtaan. Se ainakin kertoisi siitä, että koen oloni niin turvalliseksi, että pystyn olemaan juuri sitä mitä olen (huomautuksena: turvan tunnetta ei voi pakottaa.) Ja olenhan sen täällä netinkin syöväreissä huomannut moneen otteeseen: kun uskallan avautua, toiset seuraavat perässä.

 

Tuntuu tosiaan eriltä avautua tänne tuiki tuntemattomille, kuin mennä kadulla vuodattamaan ennen kohtaamattomalle vastaantulijalle sydämensä suruja ja mielensä piruja (tosin, Facebookissakin tiedän suunnilleen että mitkä ryhmät ovat tekstieni kohdeyleisöä). Fyysisessä kohtaamisessa on joka tapauksessa jotain paljon intiimimpää, kun taas netin kautta jakaessa säilyy tietynlainen etäisyys.

Haluan ehdottomasti muistaa miten olla täysillä Minä – ja se taitaa olla siihen suostumista, että missä vaiheessa polkuani kuljen juuri nyt. Aikaisemmin iltapäivällä se tarkoitti sitä, että kävelin eteenpäin ahdistus rinnassa ja olin sille parhaani mukaan läsnä (vaikka en tainnut olla kun kuuntelin Kim Anamin Orgasmic Enlightenment -podcastia). Välillä tarvitaan dissosioitumista ja fokuksen muuttamista kun sisältä nousevat pelot tuntuvat liian paljolta. Myötätuntoa tässäkin asiassa itseään kohtaan, kuten kaikessa.

 

Ja mitä taas tulee yhteyden luomiseen ja vahvistamiseen… se tapahtuu rakastamalla. Rakastamalla kaikkia kohtia itsessämme, mitä kautta voimme niitä myös toisissamme hyväksyä ja rakastaa.

 

Rakastettu olkoon siis tämä yksinäisyyden kokemukseni, ja sosiaalinen ahdistus, joka on usein sen kaverina.

 

 

 

Lisää kirjoittajalta Sydämen Alkemia

Matka Jumalan luo on henkilökohtainen

Jollakin se kulkee uskonnon, toisella tieteen ja kolmannella arjen polkua pitkin.  ...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.