Yksin ihmisten keskellä – mikä avuksi?

Ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemus on meille kaikille tuttua, joillekin meistä päivittäistä elämää. Silloin yhteys todelliseen itseemme, omiin tunteisiimme sekä toisiin ihmisiin on pinnallinen, sillä emme tule kohdatuksi syvemmällä tasolla.

Yksinäisyyden kokemus on kipeä ja saa meidät helposti tuntemaan itsemme uhreiksi. Kuin olisimme jatkuvasti väärinymmärrettyjä. Toisinaan saatamme kokea, että emme kuulu tänne ollenkaan. Kuin olisimme aivan eri planeetalta – epäsopiva, outo tai vääränlainen. Tämä heijastuu käyttäytymiseemme. Ohjaudumme näistä ajatuksista käsin ja saatamme löytää itsemme hakemassa jatkuvaa hyväksyntää muilta ihmisiltä ja sopeuttamalla käytöstämme tulkitsemalla toisten odotuksia ja mieltymyksiä. Silloin voimme tuntea olomme hetkellisesti ”kuuluvaksi”, mutta todellisuudessa pienennämme itseämme.

Oman kokemukseni kautta olen pistänyt merkille, että jatkuva ulkopuolisuuden kokemus saa a. tuntemaan riittämättömyyttä b. tarrautumaan ystäviin ja välittäviin ihmisiin kaksi käsin kiinni ja tuntemaan heistä helposti mustasukkaisuutta c. ”puolustamaan reviiriään” ulkopuolistamalla muita eli mitätöimällä uhat d. pysyttelemään ihmissuhteissa, joissa ei ole vastavuoroisuutta

ja että tämän kaiken taustalla vaikuttaa varhaiset kipeät kokemukset jotka vaikuttavat itse-tuntoon, kuten a. kiusatuksi tuleminen b. ehdollinen hyväksyntä ja rakkaus c. häpäiseminen

ja että näistä syntyy joka päiväisessä elämässä kantamiamme pelkotiloja, kuten hylätyksi tulemisen pelko ja torjutuksi tulemisen pelko, jotka taas näyttäytyvät elämässämme läheisriippuvaisuutena, perfektionismina, suorittamisena ja kontrollointina, jotka johtavat ylempänä mainittuihin kohtiin a-d ja näin loppumaton kehä on valmis

ja että tämän kaiken juuri on yhteinen nimittäjä – sisäinen turvattomuus.

Koska koemme syvää turvattomuuden tunnetta, olemme muodostaneet sydäntämme suojaavia haitallisia käyttäytymismalleja ja toimintakaavoja. Näissä suojissa koemme olevamme turvassa, mutta se on lopulta vain mielen illuusio ja tuo turva voi hajota altamme milloin tahansa. Olemme silloin ripustaneet turvan ulkopuolellemme.

Sisäinen turvattomuus on kuin hälytyskello, hätätila, joka saa meidät toimimaan hyvin inhimillisesti itseämme (ja alitajuisesti tulkittuna selviytymistämme) suojellen. Todellisuudessa toimimme itseämme vastaan. Eväämme aidon kanssakäymisen ja elämän syvän ja nautinnollisen, täyttymyksellisen kokemuksen itseltämme, koska tämä kaikki lähtee sydämen tasolta – herkkyydestä, haavoittuvaisuuden tilasta. Sellaisesta inhimillisen nöyryyden ja lapsenomaisen avoimuuden tilasta, joka pyytää meitä ottamaan riskin, että tulisimme jälleen satutetuiksi, petetyiksi, torjutuiksi tai hylätyiksi. Sisäinen turvattomuus ei salli tällaista sydämen tasolta elämistä.

Aikuisuuden myötä voimme muodostaa kapasiteettia sietää noita tunteita ja muodostaa sisällemme kannatellun tilan. Meissä jokaisessa asuu sekä lapsi, äiti että isä. Jos lapsi ei ole tullut kohdatuksi kokonaisena ja hyväksytty aitona omana itsenään, nämä vaillejäämiset vaikuttavat elämässämme edelleen. Myös vanhempien ja muiden auktoriteettien suhtautuminen on sisäistynyt meihin sisäiseksi puheeksi. Vahvistamalla näitä sisäisiä ominaisuuksia nyt, paikkaamme lapsuuden vaillejäämisiämme.

Sisäinen lapsemme kaipaa äidin rakkautta ja hellyyttä, isän turvaa ja vakautta. Esimerkiksi ohjattujen meditaatioideni kautta on mahdollista kohdata sisäistä lastaan ja eläytyä hänen maailmaansa. Olemme sisäistäneet vanhempiemme äänen ja suhtautumisen sisäiseksi puheeksemme. Ehkä olemme tulkinneet heitä ja muita elämässämme vaikuttaneita auktoriteetteja omalla tavallamme ja muodostaneet käsityksiä itsestämme suhteessa ulkopuoliseen maailmaan, hyvässä ja pahassa.

Oli miten oli, keskeistä aikuisuudessa ei ole mielestäni etsiä syyllisiä tai kantaa kaunaa. Ennemminkin muodostaa se lohdullinen ymmärrys itsessään, että kaiken voi eheyttää ja itseasiassa tuo matka on todella rikastuttava. Että lopulta puhkeamme kukkaamme ja olemme keränneet hyvin ainutlaatuista viisautta mukaamme. Opimme, että parantaja asuu meissä jokaisessa ja olemme itse oman elämämme voimallisia luojia. Saamme kokea elämää ennenkokemattomalla syvyydellä ja löydämme loputtoman potentiaalin sisältämme.

Se, että olemme kärsineet, palkitaan ruhtinaallisesti.

Ainoa asia, mitä siihen meiltä kysytään, on halukkuus kääntyä sisään päin ja ottaa omasta elämästä täysi vastuu kääntämättä sitä enää ulkopuolellemme. Lunastamme oman voimamme takaisin.

Palatakseni aiheeseen, yksinäisyyden kokemiseen, joka on meille kaikille enemmän tai vähemmän tuttua, olen vakuuttunut, että meillä jokaisella on avain päästä tästä erillisyyden tunteesta yhteyteen. Ensin omien tunteiden kanssa, oman sisäisen maailman kanssa ja sitä kautta hiljalleen myös toisten kanssa. Pian tämä on kaunista vastavuoroisuutta, jossa omaa sydäntään avaamalla ja omaan autenttisuuteen kurottamalla vetää uudenlaisia ihmissuhteita puoleensa ja taas toiset ihmiset peilaavat takaisin sisäisyyttämme. Näin muodostamme elämäämme yhä täyttymyksellisempiä ihmissuhteita ja yksinäisyyden tunne haihtuu. Merkityksellisyys syntyy siitä, että voimme olla toinen toisemme edessä kaikkinensa, jatkuvasti laajentuvalla syvyydellä. Ilman rooleja ja sydämensä suojaamista.

Haavoittuvaisena.

Kun koemme yksinäisyyttä, sen sijaan että hakeudumme ihmisten keskelle, kääntykäämme sisäänpäin. Sosiaalinen vuorovaikutus on toki tärkeää, mutta on hyvä tarkastella siinä omia motiivejaan. Haemmeko ulkopuolisista ihmisistä sitä turvaa, jonka meidän olisi määrä muodostaa sisällemme.

Kun sisäinen turva vahvistuu, pystyt seisomaan yhä vahvemmin itsesi puolella. Olet omien valintojesi suurin tukija, itsesi vankkumaton kannustaja. Arvostat itseäsi tasavertaisena muihin nähden ja uskot äärettömiin mahdollisuuksiin, sillä tiedät, ettei ole mitään mihin et halutessasi pystyisi. Tulet omaan voimaasi, joka lähtee kasvamaan sisältä ja säteilee ulos päin. Olemuksesi saa uudenlaista ryhtiä ja ilmettä, kun rentoudut olemukseesi ja luotat askeleihisi. Tiedät mihin voit vaikuttaa ja luot elämääsi jatkuvasti näillä saroilla. Tunnustat ja hyväksyt myös sen, mihin et voi vaikuttaa ja päästät kontrollista irti asettuen yhä luottavaisemmin elämän virtaan. Rakkauden energiasi vetää puoleensa uudenlaisia ihmisiä ja kokemuksia, jotka kaikki vuoronperään peilaavat sisäistä kauneuttasi, nöyrää, vahvaa, antautuvaa, pehmeää voimaasi.

Ja mikä upeinta sinulle, joka olet aina kokenut selittämätöntä yksinäisyyttä. Et ole enää koskaan yksin, sillä sisälläsi on nyt valjastettuna kaikki se, mitä olet aina etsinyt ulkopuoleltasi. Olet löytänyt itsesi. Sinusta tulee itse itsesi paras, luotettavin ja lojaalein ystävä, jonka tukeen ja ehdottomaan rakkauteen voit aina luottaa.

**

Tilaa You Tube kanavani tästä. Tuoreimmassa videossani käsittelen sisäistä turvattomuuden tunnetta ja ohjaan lempeän harjoituksen, jonka kautta saat helpotusta akuutin sisäisen hätätilan keskellä. Opit samalla, kuinka voit tunnistaa turvattomuuden tunteen, miten se näyttäytyy elämässäsi ja mitä kannattaa tehdä ennen kuin lähtee toimimaan tuosta tunteesta käsin <3

-Karoliina

Lisää kirjoittajalta Oodi meille, eksyneille

Taikavoimat käyttöön

Ajattelen, että elämässä on äärettömän monta asiaa, mitä tämän hetkisellä tietoisuuden tasollamme...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.